Kun eilinen tulee kylään

Sekava meininki jatkuu tänäänkin. Kurillisesta ruokailusta en oikein tahdo saada kiinni perjantaisen sikailun jälkeen ja koska vaaka näytti aamulla vesijuoksun jälkeen taas uuden puhelimen lipuvan käsistäni koin että mitään ei ole enää tehtävissä ja ostin suklaata. Olipa järkevä ratkaisu.

Otsikko viittaa tämän päiväiseen vieraaseen. Olin hakemassa kummituslikkaa treeneistä ja hengailin kahviossa (enkä lainkaan sen takia että kahviosta näkee suoraan n. 20v jamppojen lentistreeneihin). Siinä kaikessa rauhassa nauttien kahvista (silmänruoasta) kuulen yhtäkkiä tuttuakin tutumman naurun. Heti en tunnistanut kenelle nauru kuuluu ja käännyin ympäri. Bim! Eksä vuosimallia 06/07:hän se siinä. Eksä jonka kuuluisi asua Tampereelle. Eksä joka näytti paremmalta kuin muistin ja eksä joka on myös näemmä löytänyt salilla käymisen. Huhhuh. Taisi kundikin vähän yllättyä, painan kuitenkin tällä hetkellä lähes 20kg vähemmän ja olen kasvanut pituutta sen 1,5cm. Tuijoteltiin siinä hetkinen toisiamme ennenkuin kumpikaan osasi mitään sanoa.
Palauttelin kummilikan kotiansa ja eksä kävi syömässä kavereidensa kanssa suunnitelmiensa mukaan ja tuli sen jälkeen käymään kahvilla. Sain siis päiväkahviseuraa...
Kahvin lomassa selvisi myös että eksä on muuttanut viime vuoden lopulla pk-seudulle työn perässä, eronnut viime kesänä tyttöystävästään ja alkanut käymään salilla (noticed!). Tunnelma oli mystinen. Ilmassa oli, ainakin omasta mielestäni, jotain muutakin kuin vanhojen muistelua mutta toisaalta taas suunnatonta vaivaantumista sillä kummallakin oli edelleen hyvin mielessä sangen, hmm, värikäs, ero keväältä 2007. Kahvihetki kesti kaksi ja puoli tuntia jonka jälkeen eksä poistui ja allekirjoittanut jäi pyörimään omiin nurkkiinsa sekavissa tunnelmissa.

Tänään piti olla reipas ja nakella tunnisteet kaikkiin postauksiin. Nyt vaan on pää kuin Haminan kaupunki, voi olla että jää tekemättä. Mutta huomenna koittaa arki, tylsät dieettiruoat ja sali.