perjantai 25. toukokuuta 2012

Nurinkurista

Terveisiä hullunkurisesta perheestä! Täällä lapsi nukkuu vaunuissa keskellä keittiötä (viilein huone) ja äiti vetää itkuhälyttimen kanssa päikkäreitä parvekkeella. Meillä porottaa parvekkeelle koko päivän jopa vähän armottomasti, mutta siitepölyt on oikeasti ajaneet kupeitteni hedelmän nukkumaan sisällä. Nyt kun olen yrittänyt minimoida altistuksen siitepölylle (siinä onkin ollut mulla aika projekti, vaunut imuroitu joka pihalenkin jälkeen) ja omasta puolueellisesta mielestäni pimatsun iho on jo paljon parempi.

Paikka auringossa näemmä myös aiheutti jälleen ummetuksen tänne blogiin, viime viikkoisen postausripulin jälkeen. Sallittakoon nuo edelliset ällöt kiertoilmaisut näin rota-rokotuksen jälkityrskyissä.
Mutta ummetuksesta sanojen suhteen pitäisi päästä, sillä huomenna vietetään kekkereitä ja juhlakalun äitinä joutunen muutaman sanan sanomaan. Tytön haltiakummi-täti päätti liueta tilanteesta ja poistua maasta jottei joutuisi puhumaan. Ei vaines, matka oli buukattu jo edeltä. Keittiömestari päätti muuten vaan ruveta ankeaksi, eikä halua mitään sanoa vaikka tuntee kaikki vieraat. Olisi vissiin pitänyt katsoa Estellen bileet telkkarista, jos vaikka jotain idiksiä olisi saanut (jonkun arkkipiispan minkä lie jutut olisikin tosi sopivia meikäläisen suuhun?).

Yritin tuossa päivittää omaa blogiluetteloa, ja jostain syystä se ei taas onnistu. Kotikoodarin äitiyslomakooma on näemmä tehnyt tepposet tässäkin asiassa. Jostain syystä en pääse klikkaamaan itseäni edes lukijaksi useimpiin blogeihin, homma vaan tilttaa täysin. Huomasin myös, että tuo kirsun kuva on tipahtanut jossain matkalla, joten joutunen olemaan jatkossa ilman tai päivittämään sitä. Alkuperäinen kuva kun oli oikeaoppisesti vain tallennettuna vanhan koneen työpöydälle joka on siirtynyt autuaammille tilttausmaille. Kuten myös on muuten siirtynyt kuvan mallikin, jonka takia haluaisin pitää kiinni siitä ja vanhan karvakorvan muistosta.

Jos teidän päät ei ole sulaneet lämmöstä, saa viskata vielä viime hetken ideoilla koskien huomista nimijuhla härdelliä.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Sulle Jesse, mulle... Mikko?

Heh. Niin se "vanhakin" nuortuu. Aikoo kuulemma Nollis tehdä temput terävät Jesse Joensuun kanssa.
Täällä oli eilen kesken pelin tiimellyksen vähän samaa teemaa ilmassa. Keittiömestari katseli peliä TuVe sylissään, ja loppujuhlallisuuksissa Mikko Koivu oli ilman kypärää. Keittiömestari katsoo Koivua, sitten tytärtään ja sen jälkeen mua ja toteaa että meidän tytöllä ja Koivulla on täysin samanväriset hiukset.
Tais äiti paljastua. Johan tässä onkin kumpikin suku ihmetellyt mistä TuVen punaiseen taittava toffee-tukka on peräisin, ku isä on tumma ja äiti umpiblondi...

Eilen kävin riuhtomassa uudella salilla. Ei oikein toi only for ladies-konsepti vielä iskostunut mun päähän, kun paikassa oli kaksi pukuhuonetta, ja ovissa luki vaan "pukuhuone". Ei oltu sitten identifioitu että kumpaa sukupuolta, joten arvoin siinä ovella hetken ja päätin seurata yhtä mammaa. Vasta siellä salin puolella koin ahaa-elämyksen, täällä ontosiaan pelkkiä naisia. Sitten aloin miettimään että miksi kaksi pukkaria? No, täytyy vaikka ens kerralla käydä testaamassa se toinen.
Ajattelin aloittaa rauhallisesti, ja jumppailin sitten kaikessa rauhassa niillä härveleillä, enkä lähtenyt rikkomaan itseäni, vielä, vapailla painoilla. Jo on modernit vehkeet tuolla, laitteet laskee sun puolesta toistot? Saattaa kyllä olla ihan standardimeininki, ja mä olen vaan käynyt jollain vanhanaikaisella salilla. 
Ollaan muuten taas ikiaikaisen kysymyksen äärellä, millainen saliohjelma? Kerralla koko kroppa, vai 2/3-jakoinen? Kerralla koko kroppa olisi ehkä parempi, kun en voi olla ihan varma treenikerroista. No katsellaan. Himottaa kyllä päästä kunnon treenin makuun. 

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Hutkiko tohtori?

En usko. Vaikka ajankäyttö sitä puoltaisi, oltiin vastaanotolla ehkä 12 minuuttia. Nyt on ikäänkuin työdiagnoosina siitepölyallergia. Saattaa olla myös jotain ruoka-aineallergiaa, jonka rankka siitepölykevät sitten laukaisi. On kuulemma turhan hyväkuntoinen ja siisti ihoinen tyttö kärsimään maitoallergiasta. Mietin itse samaa, tokkopa oireet olisi 0.5 prosenttisella kortisonilla parin päivän kuurilla täysin kadonneet kasvoista, jos koko ajan altistusi sille mille on allerginen? Mutta koska oireita löytyy vähän joka junaan ja asemalle, vaikkakin kovin kevyinä versioina, otetaan parin viikon päästä allergiatestit. Tai testataan maito, pähkinä ja kolme jotain muuta ainetta joita en muista.
Tää ei vissiin oo kovin yleinen metodi, tavallisemmin kokeillaan maidon välttämistä ja ihmetellään sitten oireita tai oireettomuutta. Mutta meikäläinen kun on ollut kaikelle allerginen (sitrus, suklaa, tomaatti, porkkana, kala, pähkinä, eläinpöly, heinät yms) paitsi ei maidolle, on todennäköisempää että tyttö on perinyt mun allergisuuden. Ja kun kuitenkin vastikkeisiin lykkivät muutakin kuin sitä lehmänmaitoa (esim kalaproteiinia joista saadaan omegat), testataan sitten verikokeella. No parin viikon päästä ollaan taas fiksumpia.
Ja onneksi on vakuutus. Yksi verikoe, 86 euroa kiitos!

Eilen myös liityin kuntoclubiin eka kertaa ikinä. Ja vielä sellaiseen vain naisille. En olisi ihan heti tuotakaan uskonut, mutta koukuttivat sillä että saan treenata neljä kuukautta alle neljällä kympillä yhteensä. Sitten se hinta pompsahtaakin sinne 75 euroa kuukauteen, mutta kaksi kuukautta jos sitä maksaa, niin voin sitten tuon sopimuksen irtisanoa. Ja siinä kohtaa taidankin jo palaila työelämään, ja voinen käyttää firman salia. Hui. Töihinkin tarttee taas joskus mennä.

Meillä on kotosalla tilanne vähän rauhoittunut. Osittain siksi, että TuVen oireet ei ole enää pelkästään meidän käsissä, ja osittain siksi että Keittiömestari on saanut kaverin. Se on kerrankin tavannut livenä jonkun oman harrastuksensa piiristä, eikä siis vaan harrasta virtuaalihengailua. Mikähän siinäkin on, ettei mua riso yhtään että se on yötä myöden tuolla ojia kaivelemassa, kuin se että se istuisi täällä kotona koneella?

Mä oon näemmä liekeissä, kolmas postaus kolmeen päivään? Kohta mä alan jopa kommentoimaan muidenkin blogeja ;)

tiistai 15. toukokuuta 2012

kaks-kaks

Ilmeisesti mun tajunnanvirta-jutut on aika puuduttavia, kun sekä Aksu että Nollis lykkäs mua 11 kysymyksellä (ehkä vähän ohjaillaakseen mun virtoja?). 
Aloitetaan aakkosjärjestyksessä Acsun kysymyksistä:
1. Minkä kirjan luit viimeksi, oliko se hyvä?

Heh, Laura Latvalan Pikku-Marjan eläinkirjan. Se oli justiinsa niin hyvä ja ihana kuin se about 30 vuotta sitten. Olen siis aloittanut projektin lukea TuVelle joka päivä edes jotain, ja tuo oli mun lapsuuden suosikki mummolassa. Kehittyy lapsen ja äidin sanavarasto ja sivistys nääs!

2. Mitä asiaa kadut viimeisen vuoden ajalta?

3. Juna vai bussi, miksi?
Bussi. Likempänä autoa. Jostain syystä junat vähän pelottaa, olla sen kaiken sähkön keskellä ja mennä lujaa ilman että voi mitään tehdä. Bussissa tilanne on enempi hanskassa?

4. Ikävin tunne?
Se kun TuVella on paha olla eikä mitään pysty tekemään. Onneksi nää on jo helpottamaan päin.

5. Suosikkiravintolasi?
Koskahan mä olisin viimeksi käynyt oikeassa ravintolassa? Liian kauan sitten, täytyy parantaa tavat. Aika paljon on tullut syötyä tuolla Chez Keittiömestarissa :)

6. Viime kesän ykköshetki?
Juhannuksena pissin tikkuun kaksi viivaa.

7. Talviturkin upotus kertamolahduksella vai hitaasti hivuttaen?
Laaki ja vainaa. Mitä sitä tuskaa suotta pidentämään?

8. Tuli vai vesi?
Tälleen vesihölkkääjänä pakko sanoa vesi. Loistava myös juotuna. 

9. Lempimausteesi?
Ei ehkä varsinaisesti oo mauste, mutta ei oo asiaa mitä valkosipuli ei parantaisi!

10. Jos saisit yhden päivän olla kuka tahansa, kuka olisit?
En pysty sanoa henkilä, mutta kaksi asiaa on aika ehdottomia: Jouni Hynysen kitara. Se mies vois näppäillä mua koska tahansa. Daniel Craigin uikkarit. Ei vissiin tarvi selventää...

11. Miten kypsiä nää kysymykset oli asteikolla 1-5?
No siis ainakin 6.

Sitten Nolliksen lista:

Minkä yhden... ottaisit mukaasi autiolle saarelle ja miksi ?

1. ...äänilevyn ?
Parin viikon päästä kuumottavan keikan tiimoilta voisi sanoa että Metallican Black. Toimii aina, arkena ja juhlassa.
2. ...kirjan ?
Mulla on vielä toi Kingin Kuvun Alla kroonisesti kesken, siinä on sen verta monta sivua ettei tulis viikot pitkiksi auitolla saarella kölliessä. Saattaisi kyllä alkaa pelottamaan?

3. ...elokuvan ?
Kummisetä. Se on vaan hyvä. (paskin selitys ikinä)

4. ...julkisuuden henkilön (käyttötarkoitus vapaa) ?
Daniel Craig (uimahousuilla tai ilman?)

5. ...syötävän herkun ?
Meinasin vastata valkosipuli, mutta vois alkaa närästämään? Ruisleipä. Sitä vois närppiä kuivaakin ja pitäisi nälkää.

6. ...juotavan herkun (vettä on saarella) ?
Hmm. Jos siellä on lämmintä ja aurinkoista niin kuiva siideri varmasti toimii.

7. ...harraste-asian ?
Vesijuoksuräpylät ja jalkakellukkeet. Voisin juosta pääni pyörryksiin saarta ympäri!

8. ...telkkarisarjan ?
No tietty Ihmemies! Ei tarvi ees selittää!

9. ...pelin ?
Pelikortit, vois pelata pasianssia. Eikö silloin joku tulisi selän taakse neuvomaan? Ja mun tapauksessahan se siis olisi Daniel...

10. ...urheiluvälineen ?
kts. kohta 7.

11. ...minkä vaan ?
Äippähormonit pakottaa vastaamaan että TuVen!

Sitten 11 omaa kysymystä
1) Leivän päälle, juusto vai kinkku päälimmäiseksi? Miksi?
2) Paras vuodenaika, miksi?
3) Kun aamulla avaat herätessä silmät ekan kerran, mitä näät?
4) Tarkistatko kahvinkeittimen päällä olon  ennen kuin poistut ovesta?
5) Jos kävelet naapurisi oven ohi ja ovi on auki, vilkaisetko sisään?
6) Sammutako telkkarin kaukosäätimestä vai itse telkkarista?
7) Maksatko tv-lupaa?
8) Ostatko vaatteita sovittamatta niitä?
9) Pesetkö ostamasi vaatteet ennen niiden käyttöönottoa?
10) Vaihdatko radiokanavaa jos sieltä tulee ärsyttävä mainos?
11) Mitä kysymystä jouduit miettimään pisimpään?

Näihin voisi vastauksia miettiä Neo, Roz ja Wempula (jos jaksaa).
En rupea linkittämään, partsilta kuuluu mölinää. Löytäköön haasteen täältä! :D

maanantai 14. toukokuuta 2012

Mitä kuuluu?

Tänne kuuluu arkista aherrusta. Pitäisi viikata pyykit, laittaa uudet kuivumaan, tyhjentää astianpesukone ja täyttää se sekä imuroida. Taidan kuitenkin hetken bloggailla koska en jaksa tehdä mitään järkevää. Elämä kulkee urillaan omaa tahtiaan, ja tässä olen pikkuhiljaa ymmärtänyt mitä sanonta "päivät kuluu hitaasti mutta vuodet nopeasti" oikeastaan tarkoittaa.

Eilen oli äitienpäivä, ei sitä muuten huomannut paitsi että TuVella oli mekko päällä ja käytiin mun vanhemmilla syömässä ja katsomassa lätkämatsi. Huomioiko Keittiömestari äitienpäivän? Kyllä, eka kertaa evör hoiti yöheräämiset la-su yönä. Ja yritti tehdä mulle juustokakkua, mutta pohja paloi kahdesti, täytteestä tuli liian löysää ja ja munat erkani (kakusssa!). Se oli keskeltä raakaa ja reunat pohjaa myöden palaneet, ei sitä voinut syödä. Mutta mun mielestä oli hienoa että alan ihminen kämmää (edes) joskus. Eniten lahjoja äitienpäivänä sai TuVe, tuoreella mummolla oli naksahtanut vaatekaupoilla, muuta ei tarvinne sanoa.

Tiistaina ollaan menossa TuVen kanssa allergiatohtoriin. Vaikka kuinka vannoin ja vakuutin muuta, vaikuttaa siltä että tyttö on allerginen. Pienessä päässäni toivon että siitepölylle (kun nukkuu kaiket päivät koivujen katveessa), mutta loogisempi selitys taitanee olla maito. Pöh ja höh. Mutta tutkikoon enempi kuin hutkikoon tohtori huomenna.

Mä olen saanut kaverin, sieltä neuvolatapaamisesta. Me tullaan niin hyvin juttuun että vähän hirvittää. Ollaan huomenna menossa tutustumaan uudelle salille joka avaa tuohon parin kilsan päähän, josko se paikka sopisi paremmin kuin nuo kaksi millä olen täällä käynyt kokeilemassa. En olisi uskonut että tämäkin voi olla näin vaikeaa? Onneksi täällä riittää valinnanvaraa.

Tuntemattomat naisihmiset on taas seikkailleet mun unissa. Tai ne mitään tuntemattomia ole, kanssabloggareita. Ihan tarkkaan en muista mistä oli kyse, mutta Rozin kanssa yritettiin toimia tulkkina jollekkin urheilujoukkueelle (tämä liittyi varmaan taannoiseen aivomato-postaukseen), mutta meillä oli kamala kiire kun piti ehtiä Nolliksen emännöimiin aamutv-juhliin (ne oli siis samanlaiset kuin Oscar-juhlat ilmeisesti on, mutta palkitut oli aamutv-juontajia). Josta tulikin mieleen, että oonkohan mä kusaissut Nolliksen muroihin, kun sitä ei ole täällä näkynyt huutelemassa pitkiin aikoihin?

Siinäpä ne meikäläisen kuulumiset. Mitä sinne näytön toiselle puolelle kuuluu?

torstai 3. toukokuuta 2012

Periaatteet on tehty syötäviksi?

Jossain kohti täällä blogissakin viisastelin, että en sorru hössö-vanhemmuuteen, vaan kasvatan lastani kuin kelpo ranskatar.  Paskanmarjat sanon minä. Kaikki johdonmukaisuus ja rutiinit, mitä ne on?
Ensin olin itse kipeänä, enkä väsyneenä jaksanut olla kovinkaan kummoinen äiti vaan tyydyin istuskelemaan sohvalla tyttö sylissä, tai vaihtoehtoisesti makasin lattialla ja tökin lelukaarta kun tyttö kölli omalla matollaan. Sitten paranin itse, ja seuraavana päivänä likka kehitti virkayskän. Keittiömestari oli sitä mieltä että koska olin yskinyt viikon putkeen, TuVe vain matki meikäläistä. No olipa taitavati matkittu, sillä sitten se kehitti myös julmetun nuhan. Minkä kanssa taistellaan edelleen. Millähän tuollaiselle 10-viikkoiselle saisi sanottua, että elämä helpottaisi jos vaan hengittäisi suun kautta? Ja taas kannellaan tyttöä ympäri asuntoa ja hyssytellään minkä ehditään.

Lyhyesti sanottuna, hiukan on väsymystä ilmassa. Keittiömestari on ilmeisesti väsynyt mun väsymykseen, ja töistä tullessaan poistuu omaan yksiöönsä. Sieltäse sitten kömpii leikkimään TuVen kanssa hetkeksi siinä kohtaa kun kuulee tämän olevan hyväntuulinen. Mutta heti kun tarvitsee syöttää, vaihtaa vaippa tai nukuttaa, lapsi palautuu mulle. Saattaa mennä päiviä, ettei puhuta juuri lainkaan, varsinkin kun se nyt viidettä viikkoa myös nukkuu yksiössään. Herkkäunisena ei kuulemma saa nukuttua kun TuVe möykkää pinnasängyssään, tai näin on päättänyt, ei kyllä ole edes kokeillut. Edes viikonloppuisin.
Ei mulla ole sille tällä hetkellä oikeastaan edes asiaa, tai tiedän etten sitä pystyisi rakentavasti ilmaisemaan.
Kohta varmaan tarttis alkaa ilmaisemaan edes jotenkin, tai tulee mun vuokralaiselle häätö perhesyihin vedoten.

Kaiken lisäksi harmitaa se, että TuVe on näemmä perinyt atooppisen ihoni, eikä siis välttämättä älykkyyttäni ja vaatimattomuuttani. Kurjaa katsella kun toisella naama hilseilee ja punoittaa. Ja vielä kurjempi sitä on olla alvariinsa rasvaamassa kun toinen ei tykkää yhtään.

Niin ja kiitos kaunis kaikille lukijoille ja varsinkin kommentoijille. Laiskasti vastailen niihin, saati kommentoin muiden blogeja vaikka vaalin jokaista tänne jätettyä viestiä kuin aarretta!