maanantai 14. toukokuuta 2012

Mitä kuuluu?

Tänne kuuluu arkista aherrusta. Pitäisi viikata pyykit, laittaa uudet kuivumaan, tyhjentää astianpesukone ja täyttää se sekä imuroida. Taidan kuitenkin hetken bloggailla koska en jaksa tehdä mitään järkevää. Elämä kulkee urillaan omaa tahtiaan, ja tässä olen pikkuhiljaa ymmärtänyt mitä sanonta "päivät kuluu hitaasti mutta vuodet nopeasti" oikeastaan tarkoittaa.

Eilen oli äitienpäivä, ei sitä muuten huomannut paitsi että TuVella oli mekko päällä ja käytiin mun vanhemmilla syömässä ja katsomassa lätkämatsi. Huomioiko Keittiömestari äitienpäivän? Kyllä, eka kertaa evör hoiti yöheräämiset la-su yönä. Ja yritti tehdä mulle juustokakkua, mutta pohja paloi kahdesti, täytteestä tuli liian löysää ja ja munat erkani (kakusssa!). Se oli keskeltä raakaa ja reunat pohjaa myöden palaneet, ei sitä voinut syödä. Mutta mun mielestä oli hienoa että alan ihminen kämmää (edes) joskus. Eniten lahjoja äitienpäivänä sai TuVe, tuoreella mummolla oli naksahtanut vaatekaupoilla, muuta ei tarvinne sanoa.

Tiistaina ollaan menossa TuVen kanssa allergiatohtoriin. Vaikka kuinka vannoin ja vakuutin muuta, vaikuttaa siltä että tyttö on allerginen. Pienessä päässäni toivon että siitepölylle (kun nukkuu kaiket päivät koivujen katveessa), mutta loogisempi selitys taitanee olla maito. Pöh ja höh. Mutta tutkikoon enempi kuin hutkikoon tohtori huomenna.

Mä olen saanut kaverin, sieltä neuvolatapaamisesta. Me tullaan niin hyvin juttuun että vähän hirvittää. Ollaan huomenna menossa tutustumaan uudelle salille joka avaa tuohon parin kilsan päähän, josko se paikka sopisi paremmin kuin nuo kaksi millä olen täällä käynyt kokeilemassa. En olisi uskonut että tämäkin voi olla näin vaikeaa? Onneksi täällä riittää valinnanvaraa.

Tuntemattomat naisihmiset on taas seikkailleet mun unissa. Tai ne mitään tuntemattomia ole, kanssabloggareita. Ihan tarkkaan en muista mistä oli kyse, mutta Rozin kanssa yritettiin toimia tulkkina jollekkin urheilujoukkueelle (tämä liittyi varmaan taannoiseen aivomato-postaukseen), mutta meillä oli kamala kiire kun piti ehtiä Nolliksen emännöimiin aamutv-juhliin (ne oli siis samanlaiset kuin Oscar-juhlat ilmeisesti on, mutta palkitut oli aamutv-juontajia). Josta tulikin mieleen, että oonkohan mä kusaissut Nolliksen muroihin, kun sitä ei ole täällä näkynyt huutelemassa pitkiin aikoihin?

Siinäpä ne meikäläisen kuulumiset. Mitä sinne näytön toiselle puolelle kuuluu?

4 kommenttia:

  1. :D :D Et ole. Syön edelleenkin muroni maitojuoman kera. :D

    Kirjoitin tosi pitkän kommentin tohon allergia-asiaan liittyen kunnes tajusin, että käsittelin aihetta totaalisen väärästä näkökulmasta. Enkä siis kommentoinut mitään.

    Koska en muista omiakaan asioita, niin vielä vähemmän tietty muidenkin, mutta tästä postauksesta päätellen sä et enää imetä - ellei sitten Keittiömestari ole kasvattanut omia imettimiä. Meillä näet Isompi oli tosi allerginen mun syömille ruuille - pähkinät, sitrukset, ketsuppi - kun sai niitä 'maistella' maidon kautta. Ja siksi penikka oli ihan hiekkapaperia päästä varpaisiin ennen kuin tajusin karsia omaa ruokavaliotani. Mut teillä on vissiin toinen tilanne.

    Kannattaa käydä lekurilla. Mitä turhaan pähkäilemään ja keräämään huolta ja stressiä. Tieto myös poistaa tuskaa.

    Ai, että ihan meikäläinen emännöi partyja ? :D Jo tosta olisi voinut arvata, että unesta on kyse. Meillä partyt emännöi isäntä. Mua stressaa jo nyt tulevat rippijuhlat sun muut isommat härpäkkeet, mitä liittyy lapsiin. Itseänihän juhlin vai ulkomailla ja valitussa seurassa.

    VastaaPoista
  2. No sähän nopeasti reagoit :D

    Vaikka Keittiömestari on taitava, ei se tosiaan imetä..
    Mulla tuo imetys loppui, kun maito ei itsessään riittänyt ainoaksi ravinnoksi, ja tuo yrjösi nekin tissimaidot aina kaaressa pihalle.. Näin jälkiviisaana voisi kuvitella että allergiaansa ne yökkäsi pihalle ehkä?

    Viisi viikkoa yritin imettää ja itkeskelin kun en saanut lastani riittävästi ruokittua, ja sen jälkeen itkin pari viikkoa kun olin huono äiti ja lopetin sen mikä vaan tuntui aiheutavan kiukkua kummallekin.
    Mutta tavan vastike pysyy sisällä sakeutettuna, joten sillä on menty kun painokin saatiin vihdoin nousemaan nollakäyrälle.

    Nyt muistan miltä näytit unessani, elävästi tuli mieleen Anna-Liisa Tilus?

    VastaaPoista
  3. Sähäkkä daami, nääs. ;)

    Penskat nyt yrjöilee monestakin syystä, joten ehkei se vielä silloin allergiaa ollu eli jälkiviisaus kompostiin. Ja vaikka mulle henk.koht. imettäminen sopi ja onnistui hyvin, niin tärkeintä on saada pieni masu täyteen tavalla tai toisella.

    Sori, pakko tuottaa pettymys: en oo lähimaillekaan A-L Tiluksen näköinen ! Valitettavasti. :)

    VastaaPoista
  4. Haastetta pukkais: http://tilauksessaelama.blogspot.com/2012/05/1-10-11.html

    Tsemppiä lääkäriin!

    VastaaPoista