sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Päivä jolloin meinasin paljon

Otsikko kertonee olennaisimman.

Meinasin mennä salille, mutta painostava matala paine tuntuu kiristävänä päänsärkynä joten oonkin makaillut sohvalla ja katsellut telkkarista isoa O:ta (hyi te perverssit, tarkoitan Lontoon kisoja!).

Meinasin puuhastella ruoaksi lämpimän salaatin, mutta sohvalla makaaminen tylsistytti ja söin Keittiömestarin tekemän lasagnen jämiä eiliseltä. Lisäsin kylkeen kuitenkin kruunuvihanneksia, ettei ihan hiilariksi mennyt.

Meinasin käydä läpi TuVen pieneksi jääneitä vaatteita, mutta päädyinkin syömään jäätelöä ja katsomaan purjehdusta telkkarista.

Meinasin kirjoitella puhtaaksi TuVen ruoka/oire-päiväkirjan lähetettäväksi allergologille, mutta päädyinkin surffaamaan netissä ja, kiitos Kiiperin, latasin puhelimeen Sports Trackerin. Vielä kun jonain päivänä pääsisi lenkille asti tuota testaamaan. Ehkä ensi viikolla, jollei jää taas meinaamisen tasolle.

Meinasin myös kokeilla TuVelle lohta, mutta se todellakin jäi meinaamisen tasolle kun en voi sitä itse allergisena kypsentää (no tai edes syöttää ilman omia oireita) ja Keittiömestaria ei huvittanut. Joten syötin sitten uutena parsakaalia, hyvin näytti uppoavan eikä tullut edes välittömiä oireita.

Nyt meinaan ottaa iltapäiväkoomat. Maata sohvalla puoliksi tiedottomassa tilassa tilasssa. Uskoisin ettei tämä jää pelkäsi meinaamiseksi.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Elämä on.

Ketutukset.

Meni kolmen hengen blogimitti ohi, kun kaks osallistujaa kaiveli nenäänsä eikä lukenut s-postia. No yks (allekirjoittanut) ei lukenut postia ja toinen pureskeli varpaitaan vastaavasti lattialla.

Kuvavarkaudet ja muut ihmenillittelyt ventovieraidden toimesta. Oon harrastanut aikani kuluksi taas laajamittaista blogisurffausta ja päätynyt vieraisiin (mamma)blogeihin. Toisesta on varastettu kuvia ja toisissa anonyymit kommentoi ihan vaan kettuillakseen. Toi kuvavarkaus on yks syy miksi mä en halua laittaa omia kuvia tänne blogiin vaikka valokuvausta tuleekin harrastettua enempi ja vähempi (jo ennen TuVea). Sen lisäksi haluan tietysti pysyä mahdollisimman anonyyminä että voin huudella täältä mitä sattuu. Josta päästäänkin sitten toiseen asiaan mitä en käsitä. Blogikiusaminen on vähän kuin koulukiusaaminen, mutta vaan paljon hyväksytympää. Okei, oma valinta pitää blogia ja mahdollisuutta avoimeen kommentointiin, mutta kuka saa kiksinsä toisten solvaamisesta. En tajua. Enempi tää näyttää olevan nuorempien blogistien ongelma, mutta ei se ikä aina näytä viisautta tuovan. Ainakaan kommentoijille. Henkilökohtaisesti en ole tästä(kään) asiasta kärsinyt, pari kertaa olen saanut astetta kriittisempää palautetta, mutta nekin tonne sähköpostiin ja vielä nimellä. Näihin palautteisiin olen joko sitten vastannut spostilla ja tai avoimella postauksella riippuen aiheesta. Kyllä mulla on viksuja lukijoita, täytyy tähän väliin todeta. Voi myös johtua siitä että kävijämäärät on suhteellisen pieniä jolloin se pissipään osuminen porukkaan on vaikeampaa?

Kesäaika ja kela. Rispektit suomalaiselle järjestelmälle siitä, että tulevat vastaan kun lapsi on allerginen. B-lausunnolla on mahdollista saada korvausta erityisäidinmaitovastikkeeseen niin paljon, että tällä kulutustahdilla se tulee korvattuna halvemmaksi kuin kaupasta ostettu perus-vastike. Ainoa vaan että meidän b-lausunto seisoo asiantuntijalääkärin pöydällä joka ehkä kaivelee nenäänsä tai kirmailee kesälomalaitumilla. Tänään soitin kiirehtimispyynnön, kun yli 200 euroa kuussa tytön maitoihin on aika paljon rahaa. Periaatteessa korvattavuus pitäisi olla läpihuutojuttu, mutta en sitäkään usko ennenkuin nään mustaa valkoisella. Onneksi voi saada takautuvasti noita rahoja pois jos ja kun korvattavuus myönnetään.

Hekotukset.

TuVe vetelee banaania ja mangoa silmät kiiluen. Mikäli lusikka ei käy riittävän nopeaan lautaselta suuhun, alkaa välitön protesti huutamalla ja pöytää hakkaamalla. Palattiin vähän lähtöruutuun kun todettiin että tärkkelykset näemmä ei oikein sovi (riisitärkkelys, maissitärkkelys jne). Harmi vaan että noi kaupan valmiit lastenruoat on täynnä tärkkelystä täyte/lisäaineena. Tässä joutuu kokin hommiin, mutta väliäkös sillä. Ja onneksi on yksi suomalainen firma joka tekee marja- ja hedelmäsoseita siitä itsestä. Esimerkiksi banaanisoseen ainesluettelo on lyhyesti ja ytimekkäästi: banaani. Voishan noita itekin muusata, mutta nuo soseet säilyy viikon jääkaapissa ja just esimerkiksi toi banaani ei mee mustaksi niinkuin ite tehtynä.

TuVe on löytänyt itsestään leppoisan hekottelijan. Kaikki asiat tuppaa naurattamaan, ja heti ollaan osallistumassa keskusteluun jos vaikka yritän puhua kelan ihmisten kanssa puhelimessa. Omia mielipiteitä kerrotaan myös kaupankassoille ja kotikulmien pultsareille jos vaan TuVelle suodaan katse. Tyttäreni on sosiaalihyttynen (viite). Juttelu on myös monimuotoisempaa kuin pelkkää ähinää, selvästi on haussa suomenkielinen kommunikaatio.

Lauatain bileet oli parasta. Ruokaa oli paljon, juotavaakin löytyi vaikka ne kaksi olutta ja yksi kuohuviini (lasillinen!) kävikin päähän pahemminen kuin metrin ratakisko. Toisaalta ei tullut krapulaa, ja pääsin omaan sänkyyn nukkumaan. Sain myös kehuja koltusta, ja sukulaisilta myös ylistystä siitä kuinka hyvin olen palautunut ja olen elinvoimaisen näköinen (hiukan kyllä mietin että kuinka puoli kuollut mörkö olen sitten jossain vaiheessa ollut?).

Kesäretki. Lähdetään elokuun puolessa välissä meidän perheen tyttöjen kesken vähän Suomi-turneelle, käydään kiertämässä muutamat kauempana asuvat kaverit. Kummassakin paikassa on myös pieniä lapsia, joten ei tarvi oikeastaan raahata mukaan kuin tytön ruoat, vaatteet ja vaipat. Muu sälä on lainattavissa kyläpaikoista. Kätevää, kun tuntuu sitä tavaraa pursuavan silti kaikista laukuista yli. Ja ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa.

Hekotuksia näemmä tuli enemmän kuin ketutuksia, hyvä niin. Päätetään näihin positiivissin tunnelmiin.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Vastavirtaan

Heinäkuussa Suomi on lomalla, tai jotain sinne päin. Keittiömestari päätti liittyä joukkoon, ja jäi pidemmälle sairaslomalle. Onhan se tässä mennytkin jo hetken parin päivän levolla ja Buranan ja Panadolin maksimiannoksilla ja tukisiteillä. Pelkällä vasemmalla kädellä on vaan  hiukan vaikea tehdä oikeakätisen kokin hommia.
Mulle tuli vaan ajatus, että pitäiskö mun mennä töihin. Kun tuo täällä kotona nyt kuitenkin tönöttää, ja kesäloma alkaa siitä kun saikku loppuu. Voisin vähän muistella vanhoja ja mennä tekemään vaikka jotain sairaanhoitajan sijaisuuksia, luulisi niitä riittävän täällä pk-seudulla? Parin päivän keikkaa sinne tänne ja vähän tonne. Pitäisi vaan Kelalta perua vanhampainvapaarahoja, ja miettiä kuinka paljon tekee töitä.
Kun esitin asian Keittiömestarille, totesi hän että varmaan tekisi mulle ihan hyvää. Johan tässä onkin jo puoli vuotta norkoiltu näissä nurkissa. Täytyy funtsailla.

Toisaalta, voitaisiin lähteä nyt ajan kanssa sinne porojen maille kyläilemään Keittiömestarin vanhemmille. En usko että tulisi vastaansanomista jos vietäisiin tuo lapsenlapsi sinne.

Noh. Jos vaikka söisi vähän jäätelöä ja miettisi mahdollisuuksia. Kai tolta asiaomaiseltakin pitäisi kysyä?

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

RRRrrring

*puhelin soi*

- moikka!
- moi, onko Keittiömestarin kaa ohjelmaa huomen?
- eeii kai, tai se on töissä ja mulla kädet täynnä TuVea
- no sit tuut grillaa puolilta päivin, oon vapaalla ja täällä on banoffee-torttuakin
- sait ylipuhuttua

Toisin sanoen, onneksi tänään on pussikuurin vika päivä! Tosin en ole varma onko fiksu aloittaa grilliruoalla ja banaanitoffee-tortulla paluu normiruokaan? No jos syön vaikka salaattia siihen kylkeen... siis grillailujen, en sen tortun!

Onneksi en pahemmin eilen sitten kuitenkaan potkinut Keittiömestaria nilkkaan. Olin nimittäin joskus viikolla valittanut että pitäisi juoda enemmän vettä, mutta esim lenkillä sellainen taskulämmin vesi lähinnä ällöää. No Keittiömestari oli eilen käynyt kaupoilla ja tuli kotiin pinkin puolen litran Muumi-termarin kanssa. Pysyy vesi viileänä ja silleen! Enkä ollut edes kerjännyt!

Laitetaanko vetoja paljon on tän kuurin lopullinen tulos? Kerrottakoon väliaikatietona että tänään paino oli -4,2kg. Kävin kyllä salilla riehumassa puoltoista tuntia, se kummasti kerää nestettä kroppaan seuraavaksi aamuksi.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Täälläkin

Terveisiä vaan Nollikselle. Täälläkin on vituttanut aamutuimasta asti. Oikeastaan se alkoi hiipimään pintaan jo eilen illalla, syystä tuntematon. Yritin jotain bloggaillakin, mutten saanut aikaiseksi mitään järkevää.
Tänään kun TuVe alkoi omassa kämpässään huhuilemaan puoli yhdeksän tienoihin, päätin huokaista peiton alta raskaasti. No ei mennyt ihan heti perille, joten vauhdikas kääntyminen kyljeltä toiselle (jotta Keittiömestari havahtuu unestaan), peitto pään päälle ja sama dramaattinen huokaus uudelleen. Se menikin sitten jo perille ja hetken kuluttua kulin kun mikron kello kilahti lämpimästä maidosta kertoakseen.
En kuitenkaan saanut oikein unta, ja tunnin verran pyörin sängyn pohjalla.

En voi sanoa että kelitkään häiritsee. Totta puhuen en ole edes huomannut että nyt olisi paskin kesä pitkiin aikoihin? Ei täällä mun mielestä ole juurikaan satanut? Ai miten niin pehmennyt pää? Toisaalta, vaanin viileitä päiviä TuVen pidempien päiväunien toivossa, lämpimässä iho kutiaa ja unet jää lyhyeksi.
Toisaalta kun on hengannut himassa puoli vuotta, tietää jo, että välillä sataa ja välillä paistaa.

Johtuisikohan ketutus matalista verensokereista? Tai vaan pullanhimosta? Tänä aamuna kaipailin pureskeltavaa jo siinä määrin, että söin aamukahvin kanssa lounaspatukan. Nyt on sitten tiedossa lounaaksi pirtelö. Anti-jee. Onneksi enää tämä ja huominen. En kyllä tajua niitä ketkä pystyy harrastamaan näitä pussiruokia vaikka kahta viikkoa, saati pidempään? Ei silti, onhan tuo -3,6kg ihan mukava pudotus. Jos vaikka saisi vielä sen 400gr tippumaan, olisin hyvin tyytyväinen.

Kupeitteni hedelmä nukkuu, taidan mennä potkimaan Keittiömestaria nilkkaan ihan ilman syytä. Koska vaan tuntuu siltä.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Puolessa välissä ja allergiajorinoita

Puolivälissä hiihdellään pussiruoka-dieettiä. Paino oli tippunut 1600gr alusta, tai no vesi oli poistunut kehosta. Vielä pitäis jaksaa kolme päivää. Mutta kun ujutin kuuriin mukaan kurkun, jotta iltaisin on jotain pureskeltavaa, uskon että loput päivät menee helpolla.
Tänään ei thenyt eds tiukkaa tarjoilla minttusuklaakeksejä ja kaurakeksejä kun kaveri oli kylässä. Saatoin nuuhkia kyllä sitä minttusuklaa pakettia, mutta sitähän ei lasketa.

TuVen kanssa otettiin yksi askel taakse päin, kun kokeiltiin kaupan päärynäsosetta. Soi sitä taistellen ehkä kaksi lusikallista (kun taas esimerkiksi bataattia varten aukoo suutaan), ja kauppareissulla myöhemmin huomasin että posken kestoihottuma-läntti oli taas helahtunut kirkuvan punaiseksi (normisti vaan sellainen karhea läntti). Ja vatsaan näyttää ottavan. Lykkäsin täydet satsit allergialääkkeitä, toivottavasti selvitään näillä.
Aluksi epäilin että kieltäytyi tosta päärynästä kun onhan se aika kirpeää bataatin jälkeen, ja siihen ei ollut sekoitettu lainkaan vastiketta. Mutta kun aikani kuluksi surffasin netissä noiden allergiahommien perässä, kävi ilmi että aika monet pienetkin lapset kieltäytyy ihan omaehtoisesti niistä tutoteista mitkä allergisoi? Kieltäytyihän TuVekin rintamaidosta, ja pikkuhiljaa alkoi protestoimaan tavallisista vastikkeistakin. En olisi uskonut että eka kerrallakin voisi tunnistaa sellaisen mille on allerginen?

Onkohan tuo kieltäytyminen sellainen "refleksi" mikä katoaa? Koska esimerkiksi mä vetäisin kaksin käsin pähkinöitä, vaikka saan niistä ihottumaa ja astmaoireita?
Löytyyköhän moinen vaistonvarassa toimiminen pikkulapsilta henkeä ja lajia säästävänä reaktiona? Vai onko vaan tuuria että nytkin TuVe ei tykännyt päärynästä, ja samalla olikin sille allerginen?
Tätä asiaa en jaksa erikseen kuukkeloida, väsyttää. Väsyttää jo valmiiksi ensi yö, levottomasti jäi päärynänsyöjä yöunilleen, saa nähdä tuleeko levoton myös loppuyöstä. Panadol, Zyrtec ja Ataraxit on valmiiksi vedetty ruiskuun jos TuVe ilmoilee oireista. En todellakaan rupea niitä "seurailemaan", kun on kerta mömmöjäkin millä tyttösen elämä helpottaa.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

32 to go

Kuuden päivän kuuri, päivässä kuusi annosta evästä. Nopealla laskutoimituksella siis tänään on vielä kaksi pussia ruokaa jäljellä, välipala-liemi ja jälkkäri. Säästin ne illaksi kun illat on kaikista vaikeimpia, tai siis silloin tekee aina mieli mupeltaa jotain. Ainakaan vielä ei nälkä ole päässyt yllättämään, kävin salilla tunnin verran riehumassa ja siedettävän viileän sään kunniaksi tempaisin kaverin kanssa puolentoista tunnin vaunulenkin.
Ainoa harmi tänään on ollut vasempaan pikkuvarpaaseen tullut jäätävän kokoinen rakkula. Viime viikolla vastaava kiusa ilmestyi oikeaan pikkuvarpaaseen, eri kengillä muistaakseni. Nyt judun sitten hiihtelemään crocseilla. Ei sen puoleen, nuohan uppoavat täysin tähän tärähtäneeseen kotiäiti-lookiin.

Puolentoista viikon päästä pitäisi irrottautua näistä turvavaatteista ja sulloutua juhlakolttuun. Onneksi multa löytyy sellainen, mallia puolijoukkueteltta. Ostin sen loppuvaiheessa raskautta, ei ollut äitiysvaate, mutta maha piiloutui kätevästi jo rintojen alta alkavaan kellohame-osuuteen. Tavallaan odotan että saan pyntätä itseni, tavallaan se tuntuu jo valmiiksi rasittavalta. Tarttee meikata ja kaikkea. Ehkä myös lakata varpaankynnet? Onneksi tiedossa on hilpeät juhlat hyvällä ruoalla höystettynä. Mukaan lähtee koko meidän perheen edustus, mutta puheet oli sellaiset että mamman viihtyessä isä nappaa jälkikasvun kyytiinsä ja jättää tämän emännän viihteelle. Tarvittaessa punkkaan vaikka mutsilla, asuvat parin kilsan päässä juhlapaikasta.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Uudet eväät

Tyttö vetää bataattia niin että napa paukkuu. Maistuu, eikä oireita näy! Juhlaa! Riisivelliä ollaan syöty myös, mutta siitä jury ei ole vielä tehnyt päätöstä onko sopiva vai ei. Jotain pientä ihottuman tynkää, mutta ei mitään selvää. Lykkään satsin velliä yöksi, katotaan nukkuuko kukaan. Jos nukkuu, tulkitaan myös riisi sopivaksi.

Oon ollut tosi taitava painojen nostelussa. Niin taitava, että oma painokin nousee. Varmaan hellekin tekee osansa, mutta veikkaan että jäätelö ja suklaa näyttelee jonkinlaista osaa tässä. Tuntuu etten saa herkkukierrettä millään katki. Joten päätin turvautua sellaisiin keinoihin joita en ole vielä kokeillut. Pussiruoka! Jo on aikoihin eletty. Mutta kuulin sen vaaleanvihreän 3-päivän "ruoka"paketin kutsun, ja vastasin siihen ostamalla niitä kaksi. Eli tänään on vedetty vielä unelmatorttua, huomenna syödään keittoa ja patukkaa. Jos ei muuta, niin tuleepahan kokeiltua onnistuuko moinen multa.

Eli jos oppuviikosta ei kuulu postauksia, olen kuollut nälkään :)

torstai 5. heinäkuuta 2012

Buumi

Saa nähdä tuleeko kohta kuukauden tauko postailuun kun nyt taas hengaan täällä jauhamassa kakkaa?
Postaamisesta voidaan tehdä myös se päätelmä, että TuVe nukkuu. Tai sitten olen vaan oppinut hyödyntämään nämä 45 minuutin tirsat. Saattaisi tuo ehkä nukkua pidempäänkin, vaikka sängyssään tai vaunuissa. Mutta nukahti kesken itselleen nauramisen tuohon keittiön matolle, peilinsä viereen, niin etten mäkään huomannut, enkä viitsi kaveria herättää siirtääkseni muualle. Toisaalta, tuolla lattian rajassa taitaa olla viilein paikka?

Kävin eilen salilla. Ei varsinaisesti treenistä sen enempi mutta eipä ole koskaan nolottanut niin paljon. Mulla oli vesipullo ja ja jumppapökät kassissa, tarviiko muuta sanoa? No sanotaan kuitenkin, vesipullo oli falskannut ja tietenkin, TIETENKIN!, loiskeet oli osunut jumppahousujen haaroihin ja vasempaan punttiin. Ja näytti justiinsa siltä että olisi ollut pampersit meikällekin tarpeen.

Juttelin eilen pikkuserkun kanssa, sen tyttö on TuVea 2 päivää vanhempi. Ja pian isosisko. Pikkuserkku on tiineenä, ilmeisesti niin pitkällä että tää on jo ihan yleisessä tiedossa. Mahakin kuulemma jo alkanut kasvaa. Mietin vaan, että kun meikällä se ei oo vielä oikein edes alkanut pienentymään, niin mistäs sen kasvun huomaa? Vaikka tokihan vatsa ja kohtu varmaan heti pullahtaakin esiin (no toivottavasti ei se kohtu tuu esiin), kun paikat on vielä löysinä.
En vaan tajua, mutta ei oo mun paikka tajutakaan. Mä oon ainakin niin itsekäs TuVen puolesta, että se saa olla meidän universumin keskittymä pari vuotta, ja sitten ehkä vois harkita jotain jatkoa, jos silloinkaan. Vaikka eihän nää hommat ole meidän päätettävissä. Tai kaipa se on päätettävissä että lasta ei omalla päätöksellä tule. Se että sellainen ei ota ilmentyäkseen vaikka kuinka tahtoisi ja polkisi jalkaa onkin sitten eri asia.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

hkv.v

TuVen keksimä otsikko, istui sylissä ja huitoi näppistä. Lapseni osaa jo kirjoittaa! Näillä mennään.
Mietin tässä pystynkö käymään enää koskaan normaalia vuorovaikutteista keskustelua, kun nykyään vuorovaikutukseni menee lähinnä näin:

TuVe: öööyyyy
Minä: ihan totta? Onko noin? Mitä sitten tapahtui?
T: ä
M: no mitä se sitten sanoi?
T: yyyää.khhhh
M: No en olis uskonut.

Tätä saattaa muuten jatkua piiitkään.

Jotkut asiaan perehtyneet saattaa tietää, että jos lapsella on univaikeuksia, voidaan käydä unikoulua. Ja unikoulu on hyvä käydä silloin, kun elämä on muuten stabiilia.
Mulla meni viime viikolla hermo tuttirumbaan, ja siihen että Neiti 2-hammasta sai hyssytellä uneen tunnin jos toisenkin. Nopea katsaus internettin, ja kas meillä aloitettiin unikoulu. Just siihen parhaimpaan hampaiden teko aikaan. Ja tälle viikolle vielä nää maitohommat päälle joka sekoitti vatsan (ja ainakin äidin mielen). Lähdin HUS:n ohjeilla liikkeelle, taitaa olla sitä tassutus-unikoulua lähimmillään. Iltahommien aikaan aletaan hokeminen nukkumaan menosta, vikat huikat jo hämärässä makkarissa, tyttö punkkaan, toinen käsi rinnan päälle ja toisella lukitaan jalat. Ei katsekontaktia, ehkä hiukan hyräilyä tai hyssytystä. Ottaa noin 15-30min niin likka on unessa. Seuraavan parin tunnin sisällä joutuu ehkä kerran tai kaksi käydä laittamassa tutin suuhun, mutta uni jatkuu heti. Herää seuraavan kerran aamuyöllä hukopalalle. Ei huono, vaikka itse sanonkin.

Tutista tuli mieleen, että onko vinkkiä mitä tehdä kun noi hampaat vissiin kutittaa. Kylmä tutti on jees tasan niin kauan kun se on kylmä, sitten se itse otetaan somasti pois suusta ja tungetaan nyrkki tilalle. Välillä niin syvälle että tulee oksu. Ei toi nyrkin syönti mua muuten niin haittaa, kaikki paikat on kroonisesti jo muutenkin kuolassa/puklussa. Mutta toinen etusormi on vähän vereslihalla kun se on sitä jyystänyt. Kaipa tuo joskus paranee (kouluun mennessä, kun ei kehtaa kavereiden edessä sormiaan syödä?).
Noiden purulelujen päälle ei vielä oikein hiffaa, hetken imaisee ja sitten nakkaa pois.Harson reunaa oon tyrkyttänyt myös tilalle, yhtä heikoin tuloksin.  Kuivaa ruisleipää en viitsi tarjota, vaikka tuskin siitä paljoakaan mahaan menisi, mutta kun puhe oli siirtää viljat tulevaisuuteen.
Sormien jälkeen ensteks parasta syötävää taitaa olla hesari. Tokkopa sekään kovin terveellistä.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Pieni ruokakatsaus

"Ruoka-aine altistuksen kesto oireista ja altistettavasta valmisteesta riippuen 2-5 tuntia". Höpönlöpön. Se on 20 minuuttia! No ainakin meillä oli tänä aamuna kun oltiin taas tohtorilla hakemassa B-todistusta maitoallergiaan. Tavallisesti altistus tehdään 20 minuutin välein maitoannosta nostaen ja oireita seuraten. No TuVe oli sitä mieltä että hän ei halua niellä sitä paria milliä maitoa ruiskusa, ja puolet siitä valui kaulalle. Sillä seurauksella että kaula lehahti tulipunaiseksi rinnalle ilmestyi ihottumaa. Tämä riitti lääkärille ja nyt lähti sitten B-todistus Kelaan. Eikä päivääkään liian aikaisin, tuo erityiskorvike kun maksaa sen about 10 euroa päivä. Halpaa kuin saippua etten sanoisi. Saatiin ohjeet myös kiinteiden aloitukselle, loppuviikosta voitaisiin aloitella maissi- tai riisivellillä, sitten seuraavalla viikolla kokeilla jotain sellaisia kasviksia joille mä en ole ollut allerginen (varmaan sitten bataatti tai peruna), viljojen aloitus meillä siirtynee lähemmäksi tuota 8 kuukautta kun suolisto on mitä on noiden allergioiden takia. Noita kiinteitä saa sitten lapata muksun napaan tasan niin paljon kuin hän sietää, ja uusia saa kokeilla parin päivän välein.

Hiukan eroaa noista tämän hetkisistä neuvolan suosituksista, joka sanoo ettei vellejä, vaan siirrytään puuroon suoraan 5 kuukautisena. Meillä kuitenkin vastikepohjaiset vellit alkuun tasoittamaan tietä muille kiinteille, ja tosiaan viljat sitten vasta myöhemmin. Samoin neuvola ohjeistaa antamaan makuannoksia useampana päivänä, ja alkuun uudet maut noin viikon välein. Tähän meidän allergialääkäri totesi että kun tyttö noin selvästi ja nopeasti reagoi, voi uusia tuoda nopeammalla syklillä ja silti syyllinen mahdollisiin allergioihin jäänee  nopeasti kiikkiin. Ja kun kysyin määristä, niin tosiaan niin paljon saa antaa kun hyvällä tuntuu uppoavan. Veikkasi alkuun että stoppi tulee kuitenkin jo muutaman lusikallisen jälkeen, ihan vaan järkytyksestä.
Taitaa olla hyvä hetki aloitella noita kiinteitä muutenkin, selvästi TuVe tsiigailee meidän syömishommia paljon uteliaampana kuin aiemmin.

Tyttö nukkuu muuten päikkäreitä eka kertaa yli viikkoon, kaksi (!!!) alahampaan esille marssia on vieneet ilon päikkäreistä, mutta nyt tuntuu maistuvan uni. Taitaa olla osittain kemiallista unihiekkaa, kun lykkäsivät tytölle Ataraxin nassuun allergista reaktiota helpottamaan. Jos en ihan väärin muista, niin kyseessä on kolmiolääke sen unettavan vaikutuksen vuoksi. Taitaa jotkut käyttää sitä ihan nukahtamishäiriöihinkin (siis aikuiset).

No kuitenkin, olen tyytyväinen että meillä on nyt selvä diagnoosi. Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta pitkään luulin itse olevani luulosairas kun oireet tuli ja meni. Jos vaikka joisi kahvit juhlan kunniaksi.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Vaimomatskua

Oltiin eilen hyttysten ruokana Hämeessä, tapaamassa TuVen serkkuja. Siellä vierähti koko päivä ja jälkikasv pisti parastaan. Pyörähti myös eka kerran selältä vatsalleen, mutta tämä tapahtui sohvalla ja tädin osuudesta asiaan ei kukaan muu kuin TuVe voi olla varma (ja hän ei tietty tästä kerro).

Siinä sitten kun pihalla istuttiin mä rapsuttelin heidän grillinsä puhtaaksi. Putsasin myös muurikan. Ei sillä että ne olisi ällöttäneet, tykkään vaan puuhastella jotain minkä kädenjälki näkyy heti. Vanha siivooja sisälläni nostaa myös päätään. Tuli sitten puhetta muutenkin näistä kotitöistä ja taasen käv ilmi että mä pyöritän tätä palettia meillä kotona muuten, poislukien ruoanlaiton joka on Keittiömestarin vastuulla. Siihenkin osallistun jälkien korjaamisella. Näin on ollut alusta asti. Pyykinpesu siirtyi mulle kun selvisi että Keittiömestarilla on tasan yksi pesuohjelma, mahdollisimman kuuma. Ja kaikki pestään samassa koneellisessa.
Keittiömestari kyllä imuroisi, kunhan tulisi hänen mielestään tarpeeksi pöllypalloja (siinä ajassa mä olen imuroinut jo neljästi kun oma sietokyky on ylitetty). Osa mun iltarauhoittumista on myös järjestellä tavarat paikoilleen, ei aamulla harmita herätä kun kämppä ei ole kuin räjähdyksen jäljiltä.
Yleensä en tästä viitsi marmattaa, vaan viihdyn osassani. No paitsi tietysti silloin kun ketuttaa kaikki, tulee valitettua näistä asioista slleen martyyrin syvällä rintaäänella vaikka selvästi olen hommani valinnut ja ominut.

Mistä tämä kaikki nyt taas tuli mieleen? Toisella jalalla hytkytin sitteriä ja hinkkasin sokeripalalla hellanrinkiä..
Siis ihan hyväntuulisena. Vielä kun saan lakanat pois koneesta ja TuVen pyykit sinne pyörimään on pyykkikorikin typötyhjä (ehkä pari tuntia). Voisko parempi sunnuntai enää olla?