lauantai 21. syyskuuta 2013

Tuttityttö ja hermoromahdus

Argh. Tuo lapseni lempeäluonteinen on muuttanut asuman päiväkotiin. Meillä kotona sen sijaan asuu vaan alati tuttia syövä raivoraija. Ei päästä päiväkodilta kuin kuraeteiseen, tai hyvänä päivänä portille kun alkaa selkä kaarella huuto. Joka päivä. Ja se huuto loppuu vain jos saa syödä tuttia ja senkin jälkeen kuuluu sangen käskevää narinaa koko illan. Aamut onneksi menee suht hyvin, TuVe taitaa olla niin unenpöpperössä ettei tajua vastustella. Ollaan tässä nyt mietitty kaikki mahdollisia muuttujia.
Allerginen reaktio on poissuljettu; vähän on ihottumaa, mutta niin vähän ja oikeastaan vain poskissa (jotka on koko ajan tietty märkinä krokon kyynelistä ja/tai räästä). Ja yöt nukkuu aika jees, nukahtaakin ilman ongelmia. Varmaan on siitä viiden tunnin kiukkusessiosta niin väsynyt. Ja päiväkodissa tosiaan on kuin päivänpaiste, tuskin jaksasi feikata jos olisi paha olla koko päivää.
Taitaa siis mennä päiväkodin aloituksen piikkiin tämäkin, kiukuttelee vanhemmilleen kun joka päivä hylätään. Ja tänäänkin on sitten miellyttävästi ollut kiukkua koko päivä.
Ja sitten on tietysti vakiotekijät; hampaat, rokotuksen tuottama vaiva (sai MPR-rokotteen reilu viikko sitten), flunssa (vastahan tuo viime viikon olikin kotihoidossa ja nokka valuu taas) tai sitten joku muu vaihe.

Tosiaan toisena miellyttävänä asiana on tuo jatkuva tutin syöminen; jossain vaiheessa kesää ja alkuviikot päiväkodissa tuo vaan puristi tuttia nyrkissään nukkuessaan, ja jos sitä söi niin vain ja ainostaan nukkuessaan. Kunnes tuli sitten jotain allergiaoiretta mitä tutilla helpoteltiin ja siitä se jotenkin jäi päälle. Koko ajan se pahanhajuinen värkki on tytöllä suussa, siis kotioloissa. Päiväkodissa sitä syö vain nukkuessaan. Ja jos johonkin lähdetään nin muut virikkeet yleensä riittää eikä tutin perään kaipailla, samoin hyväntuulisuuskin tekee aina paluun.

Nyt kun tätä kirjoitan tajusin että meillä kotonahan on selvästi vaan liian tylsää, siksi tuo kiukkuaa ja syö tylsyyteensä tuttia?

Hermoromahdushan se sitten vaanii, jotenkin pinna on tosi kireällä enkä jaksaisi kuunnella sitä narinaa ja kitinää yhtään. Huono äiti kun olen. Kateellisina luen muiden työssäkäyvien äitien kirjoittelua siitä että työpäivän jälkeen jaksaa huomioida lasta ja keskittyä leikkiin. No aika harvoin. Syliä yritän tarjoilla ja kirjoja lukea, ja hyvin usein tarjoudun vieraaksi kahvikesteille mutta kun vastapelurina on känkkäränkkä ei ihan hirveästi huvita. Ja yhtä kypsä on Keittiskin tilanteeseen.
Kerroin perjantaina tytön omahoitajlle päiväkodissa tästä tilanteesta, kun hän oli juuri kertonut kuinka tyttö on syönyt kaiken tarjotun, nukkunut ja leikkinyt pitkään ja hartaasti.
Sanoin ihan suoraan että välillä kun kaarran päiväkodin pihaan joudun parkkiksella vetää henkeä ja oikein keräämällä kerätä itseni että jaksan hakea lapsen.
Sain vastaukseksi lämpimän halauksen ja toteamuksen että en ole ensimmäinen äiti joka näin tuntee. Ja että on parempi sanoa se ääneen, ja että kyseessä on TuVen prosessointi päiväkotiin viemistä vastaan todennäköisimmin.

Tietysti hermaria vielä lisää se, että olen aika väsynyt työpäivän jälkeen, kaikkia on vielä uutta eikä mihinkään asiaan oikein ole tullut rutiinia. No paitsi kahvinjuontiin. Ilmeisesti olen kuitenkin tehnyt töitä palkkani eteen, sillä tarjosivat lisähommaa ja vastuuta. Toivottavasti kyseessä on oikeista syistä annettu lisähomma, eikä vain sellainen paskaduuni mistä muut älyävät kieltäytä. No aika näyttää.

Ehkäpä tämäkin asia tästä suttaantuu, enemmin tai myöhemmin.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Nak,nak, nak, nak...

Keittiömestari on selvästi löytänyt uuden pelin, ja hakkaa sitä tuolla omassa kamarissaan. Veikkaisin että space-nappulan painelu taitaa olla keskeinen osa pelaamista. Hiukan ärsyttää.

On tämä ihmisen mieli mystinen, mietin tänään kun kolmatta kertaa tein "ja vielä viimeinen sarja, jaksaa, jaksaa"-komennon raikuessa jumppaliikkeitä. Maksaa nyt siitä että joku kiduttaa. Olen tosiaan pyörtänyt kaikki puheeni ja käyn kansalaisopiston kuntojumppa-tunneilla, ja ne on kyllä sitä itseään! Se vetäjä on sellainen kuivan kesän orava joka huutelee sieltä edestä sellaisella nousevalla nuotilla kuten vaan arvonsa tunteva jumppatäti tekee. Rasittavaa. Mutta paikat huutaa hoosiannaa, joten näytän palaavan onnettomuuspaikalle kerta toisensa jälkeen.

TuVen maitokokeilut vähän jäi, yritin sen ällön raejuuston jälkeen maustamatonta juggea, mutta tyttö kieltäytyi siitäkin. Ja alkuviikosta nousikin poskille nestettä tihkuvat ihottumaläntit ja reidet oli ruvella. Että eiköhän se ollut siinä.

Nyt onkin tytsyllä päällä jokin maailmanlopun lentsu, räkä on sellaista liisteriä että sillä saisi varmasti sohvan pysymään seinällä. Ja kovasti yskittää kun lima valuu kurkkuun. Kuumetta ei ole ollut, eiköhän se olisi jo tullut kun tyttö on sairastellut oikeastaan sunnuntailta asti. Katsellaan niitä uusia ruokia sitten joskus. Painoa on kuitenkin tullut ihan jees ja pituutta jonkin verran, kun viime viikolla neuvolassa käytiin pyörähtämässä. Tosin painoa on tullut omasta mielestäni aika hintsusti, ja jos se vielä tekee notkahduksen kun vastike lopetetaan niin aika kuivan kesän orava meillä täällä kotonakin pyörii.

Keittis täyttää pyöreitä viikonloppuna, tarttisi jotain keksiä. Sai kyllä jo pyytämänsä synttärilahjan, teleskooppivarren painepesuriin (miehet..) mutta jotain pientä yllätyssektoria pitäisi keksiä. Mutta kun tuo pyörii kotona TuVea hoitamassa niin en oikein mitään saa salassa tehtyä. Ja tässä hetkessä iskee todellisuus tästä maalaisuudesta, ihan noin vaan ei voi poiketa "kaupoille" pyörimään ja katsastamaan josko jotain löytyisi. Tai onhan tuo mahdollista, kunhan autolla matkustelee ensin sen reilu puoli tuntia lähimpään kasvukeskukseen. Noh, jos vaikka askartelisi jonkun lahjakortin työajan puitteissa.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Ollakko vai eikö, pyhä lehmä?

Viime viikon lääkärissä käynniltä tuli myös kotiläksyä; pitäisi tehdä maitoaltistus kotioloissa kun edellisestä on jo vuosi. Voi kääk. Käsitellyllä maitotuotteella pitäisi alkaa, eli esim hapatetulla maidolla. Raejuustolla lääkäri kertoi monen aloitelleen, ja muistelin että sillä niitä allergiattomiakin taidetaan lehmnmaidon ihmeelliseen maailman totuttaa. Ja nopeastikin pitäisi altistus tehdä, tai siis annostusta nostaa; teelusikka, ruokalusikka ja kolmantena päivänä ylösnou-, eikun desilitra.

Koska jälkikasvun mystinen olotila ei ole muuttunut oikeaksi flunssaksi, vaan on jänyt tasolle tippa nenästä silloin tällöin, päätettiin tarttua härkää sarvista. Koska jos joku jännittää, niin maito. Tai lähinnä oireet siitä. Ja mitä pidemmälle asiaa siirrän tulevaisuuteen, sitä enempi se jännittää.

Allergialääkkeet ja kortisonivoiteet kaivettiin kaapista, soitettiin mummo päivystysvalmiuteen jos oireet menee hulinaksi ei päiväkodin tätien tarvitse hulinoida maanantaina tytön kanssa.
 Eile lounaalle katoin varsinaisen ruoan lisäksi pöydälle sen teelusikan raetta. Tyttö ei tainnut tajuta sitä ruoaksi, vaikka omaan suuhun nappasin siitä yhden rakeen. Aikana houkuteltua sain tuon sitä maistamaan, ja naamahan meni välittömästi nurin päin ja lautanen työnnettiin kauemmaksi. Reiluna äitinä sitten sekoitin sen vajaan teelusikallisen lopun lounaan sekaan, ja siihen loppui syöminen ja alkoi pään pudistelu ja lautasen pois työntö. Olkoon ajattelin, tuohon näki kun sotkin ruokaan ne rakeet.

Tänään olin ovela kettu, ja sekoitin raejuusto-ruokalusikallisen valmiiksi lounaan sekaan, ja tytölle maistui ehkä  vajaa puolet annoksesta, sitten tuli totaalistoppi.

Mitens nyt suu pannaan? TuVe ei kehitellyt eilisen pohjilta mitään iho-oireita, ainakan selviä. Ja suuhun siis upposi ehkä 1/4 osa teelusikasta. Tämän päivän oireista ei vielä tietoa kun tyttö nukkuu, mutta uni ainakin maittaa joka itsessään on hyvä merkki. Raejuustoa upposi ehkä se teelusikallinen?

Ongelman ydin on siis seuraava; onko raejuusto pahaa tuon hiekkaa ja keppejä syövän tytön mielestä? Onhan sen rakenne kieltämättä aika funky, ja maku hapan. Ei nimittäin kuulu raejuusto ominkaan suosikkeihin mutta eilen kyllä feikkasin minkä ehdin että naminami-maiskis vaan kun on hyvää.
Vai onko kyseessä luonnollinen väistöreaktio sellaista kohtaan mille on allerginen? Kuten omasta kala-allergikkomielestäni kala on äärimmäisen pahan hajuista aina, oli kala mitä sorttia tahansa tai valmistettu miten tahansa. Tai kuten siskoni haistaa mansikan mistä tahansa sekoituksesta ja on sitä syömättä, allergiansa vuoksi. Tai kuten TuVe jo vuosi sitten kun maitoaltistusta tehtiin kieltäytyi maitovastikkeesta kokeessa, mutta kaulalle valunut maito aiheutti niin voimakkaan reaktion ettei diagnoosia epäillyt kukaan.