perjantai 26. heinäkuuta 2013

Nokka tukkoon ja kohti uusia haasteita

Viimeisiä viedään, tänään olen toimessa viimeistä päivää, ensi viikolla tulen firmaan vielä pariksi päiväksi lähinnä kahvittelemaan lomata palaajien kanssa ja tilittämään tekoseni pomolleni jota tällä hetkellä sijaistan.
Sitten hiukan vapaata ja asioiden järjestelyä ja viikon päästä alkaa uudet tuulet. Vielä ei jännitä, mutta onhan tässä aikaa. Työmatkaa ei anakaan tule ikävä.

Nokka on tukossa TuVella, naureskelinkin ettei siihen paljon päiväkotipöpöille altistusta tarvita kun tuo jo sairastuu. TuVe kun on säästynyt näiltä tavan taudeilta melko hyvin paria nuhaa lukuunottamatta, mutta tällä viikolla ovat olleet päiväkodin sisätiloissa tutustumassa ja levottoman yön jälkeen tulikin kotirintamalta raporttia vuotavista silmistä, aivastelusta ja niagaroiden ilmaantumisesta nenän alle. Onneksi on viikonloppu vastassa niin ehkä tuo ehtii siinä ajassa pahimmat sairastaa. Ennenkuin sitten ensi viikon lopulla dagis arki todella alkaa. Mielenkiinnolla odotan vatsatautia, vesirokkoa, kihiksiä ja mitä lie täitä sieltä sitten tuliaisiksi kannetaan. Tulevalle esimiehelle kyllä vinkkasin tästä hoidon aloituksesta että voi henkisesti varautua meikäläisen tuleviin poissaoloihin. Toivon kovasti että ne jäisi harvoihin päiviin, ihan kaikkien parhaaksi.

Ostin itselleni törkykalliin leikkokukkakimpun, sellaisen joita annetaan ihmisille jotka täyttää pyöreitä. Mutta ne oli niin kauniita. Ja enkä sitten osatnut itselleni perjantaipullaa kun ostin kukkia.
Jos sanoisi Keittikselle että sain ne ihalilijalta? Olenhan kuitenkin itseni suurin fani!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

neljä plus viisi

Lässyttävät ja omiaan puhuvat radiojuontajat ärsyttää.
Siltatyömaat ärsyttää.
Pullan voitto puntista ärsyttää.
Sekoileva "äly"puhelin rasittaa.

Aamukamman harventuminen alkaa jo naurattaa.
Ilmojen viileneminen ilahduttaa.
Sekoilevaan puhelimeen tulevat kuvat päiväkodin pihalta joissa TuVe rakentaa hiekkalinnaa päiväkodin johtajan kanssa hymyilyttää.
Tulevalta entiseltä työkollegalta saatu tulee-ikävä-jättääkö-rotat-uppoavan-laivan-sähköposti hymyilyttää. Herneet maistuu hyviltä.

Ollaan siis voiton puolella.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Muodollisesti pätevä

*Alkuun joku latteus ajan kulumisesta sitten edellisen postauksen* Viime viikolla palasin sorvin ääreen, tai oikeastan esimiehen sorvia tässä ihmettlen kun hän lomailee. Työmatkat ottaa tällä hetkellä tunnin suntaansa, ja kun töissä pyörii sen noin kahdeksan tuntia on iltaisin sen verta muuta tekemistä että koneella ei napeksi istua. Eikä näillä keleillä ole mieltä tönöttää sisällä noin muutenkaan. Alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että meikäläistä kutsuu oloneuvoksettarten elämä elokuussa, kun olin irtisanonut itseni nykyisestä työpaikasta (70 km yhteen suuntaan..) vailla tietoa seuraavasta. Selasin avoimia työpaikkoja, ja löysin yhden paikan johon mun pätevyys riittää juuri ja juuri. Hain sitä, heitin hakemukseenkin kaikkea hönöä läppää kun ajattelin että se paikka on pedattu jollekkin pätevämmälle. Kutsuivat haastatteluun, jonka kesto oli vajaa puoli tuntia eikä meikäläisen suosittelijan yhteystiedot kiinnostaneet. Tulin hasstattelusta kotiinkin käsilaukkukaupan kanssa, vähän ostosterapiaa pettymykseen katsokaas. Seuraavan päivän aamuna ennen ysiä sain kaivella uudesta oranssista laukustani (!!) soivaa kännykkää. Linjan toisessa päässä mulle tarjottiin sitä pestiä. Heh. Asioilla on vaan yksinkertaisesti tapana järjestyä. Aloituskin menee mukavasti, lopettelen nykyisessä puljussa 31.7. ja aloitus on uudessa paikassa sitten seuraavalla viikolla. 4 päivän aivojen nollaus välissä on aika jees. Mutta ei tuo kuitenkaan taloudellista allikkoa elämään. TuVe on alkanut iskän tytöksi kun meikäläinen katosi virkaviidakkoon. Ei kelpaa äidin nukutus tai syli. Viikonloppuna antoi periksi, ei vissiin enää jaksanut vihoitella ja kun Keittikselläkin oli muuta niin sain arvon ylennyksen ja osallistua teekutsu-leikkiin. Vielä tilanne naurattaa, jos jatkuu pitkään niin saa nädä tuleeko itku pitkästä ilosta? Lähenevä päiväkoti aloituksin vähän laittaa jännäämään, ruokailuasiat ollaan keittiön kanssa saatu sumplittua ilman tuskanhikeä. TuVen ja Keittiömestarin pitäisi käydä vielä tutustumassa hoitoon useampana päivänä, ja kahviteltava omahoitajan kanssa meillä kotona. Kyllä muuten ottaa luonnon päälle antaa nuo asiat Keittiksen hoidettavaksi, mutta milläs käyt tutustumassa päiväkodin arkeen jos työvelvoite laittaa sut kahvittelemaan (ja kirjoittelemaan blogia) virka-ajaksi tänne 70 kilometrin päähän? Jaahas, se onkin lounas-aika. Pitääkin pitää tauko tästä rankasta työrupeamasta!