maanantai 30. kesäkuuta 2014

LLLL....

...OMAA!!!
Ei haittaa vaikka vettä sataa kaatamalla ja asteita on alle 12. Pääasia on että ei tarvi töihin mennä.

Viikon päästä kutsuu Lappi. Jos sade sitä ennen loppuu, käydään kotieläinpuistossa. Ja sitten hain kirjastosta kassillisen kirjoja luettavaksi, että eiköhän nämä päivät tässä ihan hyvin kulu?

Kerroinko jo että loma alkoi?

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Muutama huomio

Näin unta että Nollis postasi jotain saksista (en siis enää muista tarkemmin että mitä), mutta päätin auttaa naista mäessä ja poiketa viemään meillä olevat apuvälinesakset (jollaiset meiltä löytyy oikeastikin, don't ask why). Ja poikkesin sitten kävellen Nollikselle joka asui pienessä paritalossa ja tunnisti mut heti. Pohdin kyllä loogisesti matkalla että mitenköhän tässä käy kun ei livenä tunneta.. Mutta vein sakset, asunto oli pelkällä valkoisella sisustettu ja Nollis tarjosi päiväkahvit ja oli ikionnellinen saksista.

Pitääkö yle jotenkin tyhminä lapsia? Meinaan kun ennen ja jälkeen Pikku Kakkosen tulee ihan samat lastenohjelmamainokset päivästä ja viikosta toiseen?
Muuten kyllä respektiä sitä laitosta suuntaan, sanoivat paremmat kasvattajat mitä tahansa mutta tunti töiden jälkeen arkisin ja viikonloppuaamuisin on aika luksusta olla rauhassa kun hyvät lastenohjelmat pyörivät ja itse voi keskittyä koomailuun.

Pääsykoe tulokset saapuivat, sain pisteitä enemmän kuin pessimistinä odotin mutta en riittävästi sisäänpääsyn. Nyt on takki aika tyhjä. Vaikka en varsinaisesti uskonutkaan pääseväni, mutta varsinkin postissa saapunut musta valkoisella sai aikaan pienet vessassa itkun tihrustamiset.

Miksi vessassa kuulen teidän kysyvän? TuVe on saavuttanut jonkin yliempaattisuuden vaiheen ja panikoi jos mä itken, tai ainakin kerran tuntui säikähtävän kun itkeä tihrustin väsymystä ja ketutusta sohvan nurkassa. Ja toisen epätoivo oli niin paljon suurempi kuin omani, joten päätin olla taas stoalainen ja kätkeä tunteeni. Tuleepahan kasvatettua ainakin tunteeton perusjuntti jos ei muuta. Paitsi että kun päiväkotilaiset oli vierailleet viime viikolla kylän juhannustorilla kuuntelemassa livemusiikkia, oli TuVe ottanut työkseen halata kaikki aikuiset läpi. Siis päivökodin tutut hoitajat ja muutamat muut paikalle ilmaantuneet paikalliset. Vaikka tuttujahan ne melkein kaikki on, naamasta ainakin.

Enää neljä työpäivää. Vaikka siinäkin meinaa olla neljä liikaa.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Omistusmuotoja rahasta

Keittis on liekeissä ongelman ratkaisun suhteen.. Ensin se keksi vuokrata mökin, ja nyt kuinka tasataan meidän tilit. KM on tyyppiä raha palaa taskuissa, ja minä taas pyrin sitä jemmaamaan käärinliinoihin tungettavaksi. Tämähän luonnollisesti luo pientä kitkaa, kun Keittis shoppailee tilipäivänään ja meikäläinen kyttää punaisen lapun tarjouksia joka päivä.  Joten näppäränä poikana hän keksi, että maksaa meidän laskut, ja osuutensa lainasta allekirjoittaneelle. Näin ollen rahaa jää tasan bensaan ja ehkä tikkariin. Ja meikäläinen istuu sitten possun päällä ja hallinnoi rahatilannetta noin muuten. Katsotaan näin kesän yli, ja jos ollaan plussalla ja tyytyväisiä jatketaan syksykin näin. Uskon kyllä että ollaan useampi satanen plussalla, vaikka välissä on lomareissukin. Ja mahtavintahan tässä on, että ajatus lähti Keittikseltä itseltään.

Mahtavaa on kuunnella TuVen juttuja. Huomasin tänään että omistussuhteet alkaa saamaan uuden muodon. Vielä muutama viikko sitten kaikki oli "MUN" hyvin yksinkertaisesti. Viikonloppuna mun rapeaa ranskatarta osoiteltiin ja kuului "mun äitin auto". Jos on paljon asiaa tai kiire muuten vaan, voi tuon omistusmuodon sitoa seuraavaan sanaan. Esimerkiksi meppa on loogisesti mun heppa. Logiikka verbalistiikassa on välillä hyvin mystistä muutenkin, muumimammalle ja kaikille naisille on yhteinen sana. Nuoret tytöt ja lapset onkin sitten vauvoja.
Ihana tunne kun päivä päivältä tulee helpommaksi tajuta toisen aivoituksia kun kaikkea ei tarvitse elekielestä tulkita!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Hmm. Mulla oli vissiin joku blogikin?
Toukokuu meni nenä kirjassa, ja sitten palautuessa siitä että nenä oli kirjassa.
Pääsykokeiden anti? Noh, sanotaanko näin että käteen jäi stalkkaus kokemus yhdestä bloggarista... Istuin autossa juomassa kahvia ja kokoamassa ajatuksia kun erään lukemani blogin kirjoittaja purjehti ohitseni. En ruvennut huuruisesta autosta mitään huutelemaan, tilanne oli kaikin puolin niin absurdi kun tajusin että tiedän kuka tuo tyyppi on vaikken häntä tunnekaan... Vähän niinkuin enti vanhaan olisi Arvi Lind vastaan kävellyt (tämäkin on muuten tapahtunut).
Mutta pääsykokeiden tuloksia en siis henkeäni pidätellen odota. Kyllä mä jotain osasin vastata, mutta veikkaan että en ihan niin hyvin kuin olisi ollut tarvis. Pääsykokeisiin osallistujista pääsee sisään n. kymmenen prosenttia, että mutulla ei pitkälle mennä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä!

Ollaan nyt asuttu täällä pöndellä vuosi. Raskas vuosi, raskaampi kuin odotin. Mutta leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä,  eiköhän tästä allikosta jo kohta nousta. Ja kesällä on onneksi kaikki niin paljon helpompaa. Pyöröovistakin voi varmasti hiihtää kun aurinko paistaa täpöllä.

Kolme viikkoa kesälomaan. Jotain kotimaan matkailua tarvis suorittaa ja pohjoisessa käydä TuVelle poroja näyttämässä, mutta muuten on aika letkeät suunnitelmat loman suhteen. Eikä se anoppilassakaan käynti varmaan ihan tuskaa ole, vuokrattiin nimittäin mökki niin saadaan molemmin puolin vetää henkeä välillä. Mökiltä on anoppilaan noin 10 kilsaa, joten aikaa ei mene matkustamiseen kuitenkaan. Ja mökki on perusvarusteltu, sähköt, kodinkoneet, sisävessat löytyy. Ja erikseen mainittu  matala hiekkaranta, toivottavasti on kuumia päiviä että päästään TuVen kanssa polskimaan. Toki anoppi otti nokkiinsa kun heidän kortteeri ei kelpaa, mutta halutaan olla siellä mahd pitkään (eli viikko)ja näin se on ainoa mahdollisuus. Siis niin että kukaan ei kurista toista viikon aikana.  Mähän siis itsehän olen kuin herran enkeli, mutta Keittiksellä keittää vanhempiensa kanssa. Ja sen idea tää mökkikin oli.

Ajattelin lähteä tästä lenkille kun TuVe nukkuu ja ilma on vihdoin niin viileä että jitain jaksaa tehdä. On ollut muuten mukavan hektinen kevät, paino tippui sen kymppi kilon melkein itsestään. No toki lenkkeilin ja saleilin, mutten ole nähnyt nälkää. Jos saisi ajatuksella vielä vaikka vitosen pois niin olisin tyytyväinen.