torstai 27. helmikuuta 2014

Jalka pois potasta!

Ja muita tarinoita hiihtolomalta.
Oltiin alkuviikko TuVen kanssa täysihoidossa, mummolassa. Paljon sain aikaiseksi muutamassa päivässä. Pari salikertaa, vesijumppa mutsin kanssa, pääsykoekirjojen loppuun kahlaaminen, shoppailureissu (pakollinen, päiväkodista tuli palautetta että kaikista housuista on tulleet caprimalliset) ja kunnon lörppöttelyhetki systerin sohvalla ilman jälkikasvua. Aika hyvin, vai mitä.
Niin ja käytiin me katsomassa kalojakin, vähän niinkuin Nolliksen suosittelemana. Aika monta allasta jaksoi tuollainen 2-vee olla innostunut, ja saatiin Sealifessä kulumaan puolitoista tuntia. Tuplat enemmän kuin olin olettanut.

Nyt mä muuten ymmärrän sen sanonaan, että lapsi on kaunis kun se nukkuu. Niin on, ja ennen kaikkea se on silloin hiljaa. Keittis ei uskonut kun sanoin että saan vääntää kaikesta tuon lapsen kanssa, ja koko ajan. Joten päätin alkaa tänä aamuna pitää tukkimiehen kirjanpitoa siitä koska meidät tahdot kolisee yhteen. Tänään välillä 8-12 on mitelty 6 kertaa, mutta tänään onkin ollut ihan letkeä aamu. Pitäisi varmaan tutustua johonkin kasvatusoppaaseen, tai pullolliseen kirkasta (itselle!!). Yritän kuitenkin olla meistä se isompi ihminen (hehheh), ja vähän valita niitä ottelupalloja. Kun ollaan kerran lomalla,  tänään sai syödä muroja sohvalla aamupalaksi. Ja hengata yöpaidassa aamupäivän kun pukeminen ei miellyttänyt. Sen sijaan pottaa en antanut käyttää kenkänä (kts. otsikko) koska sen raahaamisesta tulee rasittava ääni ja koska onhan se vähän hygieenisesti kyseenalaista, vaikka potta onkin pesty. En myöskään antanut leikkiä pakastimen ovella, tulisi kalliiksi kun kaikki vaivalla pyydystetyt punaisenlapun jauhelihat meinisi roskiin.

Vaihtaisin siis purkamattoman reissukassin uhman poistavaan taikasauvaan.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Elämän sietämätön keveys

TuVen elää elämänsä kevättä, tässä luku-urakan ohessa tuollainen  uhmaileva alle metrinen on aika rasittava. Mietin viimeksi tänään, kuinka paljon kiukkua mahtuu pieneen tyttöön. Ja kuinka vaikeaa se on tytölle, jos äitikin on helisemässä kun kiukuttaa uloslähtö,leikkiminen ja sisäänpaluu. Siirtymätilanteet on selvästi kaikista kriittisimpiä, ja asioiden sanoittaminen ei oikein äitiä nappaa kun tytärtä ei jaksa kiinnostaa asiat jotka tapahtuu yli 2 sekunnin päästä. Että sitä murrosikää odotellessa.

Tänään oli armottomat kemut, ja isä ja tytär nukkuu jo ja mun tehtäväksi jäi vahtia pesukoneita. Pitäisi lukea, mutta tällä viikolla se on edellä mainituista syistä takunnut todella pahasti. Päätin sitten viettää vapaan viikonlopun ja miettiä lukemista taas ensi viikolla. Lomaviikolla. Ah autuutta. Lähden pariksi päiväksi täyshoitoon porukoille tytön kanssa, kaikki saa laatuaikaa ja allekirjoittanut varsinkin lukuaikaa.

Hyvät oli bileet, Keittis oli jälleen ylittänyt itsensä tarjoilujen kanssa, kaikki kutsutut vieraat tuli ja Suomikin sai pronssia. Lahjoja tuli ovista ja ikkunoista, pakko kysyä että mikä näitä nykyisä mailitleponeja vaivaa? Himmeen kokoineen pää ja mittasuhteet ihan pielessä. Aikaisemmin, omassa lapsuudessani siis, ne muistutti rakenteeltaan enempi oikeaa ponia, mutta toi oli ihan friikki minkä TuVe sai. No, TuVen mielestä se oli ihku joten mitään ongelmaa ei vissiin ole.

Oma painoni oli tänä aamuna pienempi kuin se on ikinä ollut TuVen elinaikana. Vaikka kuluneella viikolla en jumpannutkaan hiihtolomien vuoksi. Ja yleisen ketutuksen. Mutta tänään on ravintopyramidi koostunut tiramisusta, savuporotortilloista, pinaattipasteijoista, suklaasta ja vaahtokarkeista, joten varmasti ollaan ensi viikon lopulla ennenkuin saan näkyviin taas niitä matalia lukuja. Mutta olen menossa äipän kanssa vesijumppaan, joten toivoa on.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Vähän venähti

Ihan näin kauaa en ole ollut teknologiapimennossa, on vaan klassisesti ollut ilmassa vähän kaikkea..

Joku saattaa muistaa että valittelin jossain vaiheessa elämän olevan hiukan ruuhkaista? Noh, päätin keventää tätä ruuhkaa sitten aloittamalla luku-urakan, tavoitteena pääsykokeet ja sitä kautta yliopistomaailman avautuminen. Myöhässä tietysti, joten henkeäni pidätellen en sisäänpääsyä odota. Mutta tiukasti pänttään kuitenkin, meikö ne laivatkin vähän tuurilla seilaa?
Eli lähes kaikki joutava aika töiden ja perheen välittömien velvollisuuksien jälkeen menee tosiaan nenä kirjassa ja googlessa (vähän joutuu juttuja taustoittamaan). Liikuntaa olen pyrkinyt harrastamaan kuitenkin vähintään kolmesti viikossa, joten lyhyemmälläkin matikalla tajuaa miksi en täällä ole notkunut.
Välillä silti vaanii pieni häpeä ja pettymys että tammikuun haaste jäi kesken, vaikka laiteviatkin piinasi.

Muuten elämä rullaa mallillaan. Sain tiputettua tämän vuoden puolella jo 5 kiloa, mutta olen ollut kolme viikkoa jossain keuhkotaudissa ja karmeassa yskässä, joten jumpat on välillä jääneet vaikka jääkaapille olen muistanut kylläkin kävellä.
Huomenna on TuVen 2-vee bileiden ensimmäinen osa,  jännityksellä odotamme nostaako uhma kesken bileiden päätään kun sitänonnhiukan ollut ilmassa.
Kun kerran tänne ryhdyin niitä TuVen sanoja listaamaan, niin teenkin sen vielä kun se onnjotenkin mahdollista. Repertuaarista löytyy siis: äiti, ei, pois, tähän, tohon, auvva (hauva, vauva, vaippa riippuen asia yhteydestä), isää (lisää), oho, auto, kukko ja iits (kiitos). Luettelon kolme ekaa sanaa on yllättäen eniten käytössä ja tuossa järjestyksessä.

Hei, hyvää ystänpäivää kaikille virtuaalikaiffareille!