TuVen elää elämänsä kevättä, tässä luku-urakan ohessa tuollainen uhmaileva alle metrinen on aika rasittava. Mietin viimeksi tänään, kuinka paljon kiukkua mahtuu pieneen tyttöön. Ja kuinka vaikeaa se on tytölle, jos äitikin on helisemässä kun kiukuttaa uloslähtö,leikkiminen ja sisäänpaluu. Siirtymätilanteet on selvästi kaikista kriittisimpiä, ja asioiden sanoittaminen ei oikein äitiä nappaa kun tytärtä ei jaksa kiinnostaa asiat jotka tapahtuu yli 2 sekunnin päästä. Että sitä murrosikää odotellessa.
Tänään oli armottomat kemut, ja isä ja tytär nukkuu jo ja mun tehtäväksi jäi vahtia pesukoneita. Pitäisi lukea, mutta tällä viikolla se on edellä mainituista syistä takunnut todella pahasti. Päätin sitten viettää vapaan viikonlopun ja miettiä lukemista taas ensi viikolla. Lomaviikolla. Ah autuutta. Lähden pariksi päiväksi täyshoitoon porukoille tytön kanssa, kaikki saa laatuaikaa ja allekirjoittanut varsinkin lukuaikaa.
Hyvät oli bileet, Keittis oli jälleen ylittänyt itsensä tarjoilujen kanssa, kaikki kutsutut vieraat tuli ja Suomikin sai pronssia. Lahjoja tuli ovista ja ikkunoista, pakko kysyä että mikä näitä nykyisä mailitleponeja vaivaa? Himmeen kokoineen pää ja mittasuhteet ihan pielessä. Aikaisemmin, omassa lapsuudessani siis, ne muistutti rakenteeltaan enempi oikeaa ponia, mutta toi oli ihan friikki minkä TuVe sai. No, TuVen mielestä se oli ihku joten mitään ongelmaa ei vissiin ole.
Oma painoni oli tänä aamuna pienempi kuin se on ikinä ollut TuVen elinaikana. Vaikka kuluneella viikolla en jumpannutkaan hiihtolomien vuoksi. Ja yleisen ketutuksen. Mutta tänään on ravintopyramidi koostunut tiramisusta, savuporotortilloista, pinaattipasteijoista, suklaasta ja vaahtokarkeista, joten varmasti ollaan ensi viikon lopulla ennenkuin saan näkyviin taas niitä matalia lukuja. Mutta olen menossa äipän kanssa vesijumppaan, joten toivoa on.
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti