perjantai 26. syyskuuta 2014

Höpsistä pönttöön

Olin Jouni Hynysen kanssa teatterissa. Eikä tämä ole uni. Tosin mun ja Hynysen välissä oli oli useampi penkkirivi, ja hän taisi olla kannustamassa nykyistä emäntäänsä joka esiintyi.

Olin TuVen kanssa leikkipuistossa, TuVe bongasi maasta roskan ja tietysti kysyi että mikä se on. Vastasin olevan roska. Ennenkuin ehdin sen kummemmin ajatella tai reagoida, oli tyttöseni napannut roskan käteen ja kysyi missä roskis. Hiukan hämmentyneeni nyökkäsin portille missä roskis sijaitsi. TuVe otti ja kiikutti roskan roskiin, ja poimi vielä roskiksen ohi tippuneen paperinkin oikeaan osoitteeseen.

Tunsin itseni aika noloksi. Toki itsekin korjaan omat roskani ja pihatien pientareelta muidenkin jätteet roskiin, mutta näemmä olen tämän(kin) asian jättänyt päiväkodin huoleksi opettaa. No, parempi niin  että joku tajuaa opettaa, itse en taida uskoa tytön potentiaalia uusien asioiden oppimiseen.

Paino on tipahtanut taas n puolisen kiloa alaspäin, pienen suolapähkinätankkauksen jälkeenkin.
Taas on tankkausta tiedossa,  huomenna pitäisi treffata sisko ja kaveri syöpöttelyn merkeissä jossain ravintolassa.
Jumppaa on kertynyt mukavasti, urheilukertoja on tällä viikolla kolme. Sunnuntaille saattaa tulla vielä yksi lisää jos huomiselta shoppailu-juoruilu-syöpöttely hommista tokenen.

perjantai 19. syyskuuta 2014

PlusMiinus

Tällä viikolla on paastottu taas menestykselle.  Syöpöttelin patukoilla ja sopilla kumpanakin päivänä 550kcal täyteen. Hyvältä ne ei maistuneet, pitäisi tsempata ja miettiä oikeita ruokia.
Paino humahti 1,5 kiloa alaspäin viikossa. Tänään olen syönyt sekä suolapähkinöitä että pizzaa, joten eiköhän ne kilot löydy nesteenä kropasta huomenna.
No, tämä on tätä mun elämää, välillä nousee ja välillä laskee.

Annoin TuVelle tänään kolmasosan porkkanasta. Ihan yllättäen mutta en pyytämättä. Tai pilkoin porkkanaa ja TuVe kysyi mitä teen. Kerroin pilkkovani porkkanaa, jolloin TuVe sanoi haluavansa akkanaa. Tulkitsin akkanan porkkanaksi ja tosiaan annoin ykskaks yllättäen palasen syötäväksi.
Palanen hävisi kitusiin alle aikayksikön, ja lisää pyydettiin. Siihen en suostunut, mielessä oli turhan tuoreessa muistossa se kalkkuna-gate. Vielä ei ole oireita näkynyt, elämme siis toivossa.
Ostin myös sikakallista gluteiinitonta tattaripastaa, ei olisi aina lisukkeena pelkkää bataattisettiä.

Tavoittelen töissä taas ehkä kuuta taivaalta. Ja se tuntuu hyvältä. Ja fyysisesti pahalta. Käsiin on pamahtanut jälleen hurjana atooppinen ihottuma, nytkin on neljä laastaria käsissä estämässä raapimista ja koska olen kuitenkin raapinut ihottumia estää laastarit sotkemasta paikkoja.
Käsi-ihottuma puhkeaa stressistä, naama ja taipeet reagoi allergiaan.
Sinänsä kiva ettei naama kuki pahemmin, mutta työkseni tapaan uusia ihmisiä ja kättelen niitä on vähän kornia olla joka sormi teipattuna tai vaihtoehtoisesti vereslihalla.
Viikonloopuna vaan stressivapaita ajatuksia ja suolavesihauteita niin hyvä tulee.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Mikä toi ääni on?

Tai vaihtoehtoisesti; mikä toi on? Tai Keittiksen suosikki; mitä teet?
Viimeisin on taattua TuVen omahoitajaa päiväkodista, TuVe painottaa äänteitäkin ihan samalla tavalla kuin hoitajansa. Pelottaa, aletaan olemaan viimeistään sen äärellä että pitää harkita sanomisiaan. Ja kohta myöskin tekemisiään. Koska meillä asuu alle metrinen tallentava nauhuri mikä mihin tuntuu tarttuvan kaikki.

Kävin eilen salilla, kipeät paikat saavutettu suunnitelman mukaan. Tänään olen muistanut syödä vain sovitut 500 kilokaloria, mauttamon mikrokeiton muodossa, rahkana ja riisikakkuina. Yllättävän paljon saa syötyä tuohonkin määrään kun oikein yrittää.

Työkuvioista päätin jutella nykyisen väistyvän esimieheni kanssa. Ja tulin sellaiseen lopputulemaan että hyvä kai tästäkin tulee kunhan jaksaa vain nyt hengittää ja odottaa että pahin turbulenssi hellittää.
Ja sitten jos oikein pahalta tuntuu niin täytyy vain nostaa kytkintä. Mutta kävin siis hyvän keskustelun ja nyt tuntuu hyvältä ajatukselta taas herätä aamuisin töihin.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

JeeJee

Meillä asuu kotona tsemppari. Pesin käsiäni kala-allergikkona tarjottuani lohta TuVelle ja suoriuduttuani tästä haasteesta TuVe taputti käsiään ja kannusti vielä sanomalla hyvä äiti! Eilen imuroituani pikaisesti kämpän kuului imutinta kaappiin lykätessäni kannustava Jee-huuto ja jälleen taputus.
Tunnen siis olevani harvinaisen reipas ja taitava kun suoriudun näistä arjen haasteista.

Työelämän haasreet onkin kinkkisempi juttu; nykyinen työ ja vuoden sisään neljäs "tilapäisratkaisu" alkaa haisemaan jo aika pysyvältä ratkaisulta.
Vaihtoehtoja on kaksi, äänestää jaloillaan ja vaihtaa lafkaa kaikkinensa, tai sitten purra huulta ja odottaa hetki nykyisen turbulenssin tasaantumista ja hakea sisäisellä siirrolla paikkaa joka on viidakkohuhun mukaan tulossa hakuun vielä tämän vuoden puolella.  Ja johon mulla olisi saumojakin sekä se saattaisi olla ihan jepulishomma.

Tää on niin tätä. Syksy on alkanut turboahdetusti kuten aina, ja mä haluisin jumpata enemmän ja blogata enemmän. Itsestähän nuo kummatkin on kiinni, joten jumpat pyörähtää käyntii  alkavalla viikolla ja tablettiin ansensin vihdoin kahdeksan kuukauden tökkivän käytön jälkeen toimivamman selaimen. Että mahdollisuuksia olisi.

Haluaisin kokeilla myös sitä 5:2 dieettiä, suunnittelin sitä viime keväänä mutta unohdin aloittaa. Oikeasti. Söin vaan iliisesti joka päivä ja iltaisin sitten muistelin että piti vissiin syödä vähemmän. Pöljä ja ahne mikä pöljä ja ahne.
Jotta nyt edes pääsisin kokeiluvaiheeseen pitäisi valita ne vähäkaloriset päivät. Maanantaina, keskiviikkona ja lauantaina on sali ja/tai jumppapäivät. Torstaina olisi vesijumppa. Perjantaisin töissä on perjantaipullapäivä mistä haluaisin nautti koska se on ainut asia mistä töissä tällä hetkellä nautin. Sunnuntaisin Keitttis yleensä kokkailee vähän parempaa ruokaa josta myöski haluaisin nauttia.
Eli kuka on  mun kanssa samaa mieltä että loogiset päivät olisi tiistai ja torstai? Torstain 45 min kestävä vesijumppa alkaa tulevalla viikolla, sittenpähän näen kuinka nääntynyt olen jos en kunnolla tankkaa.