lauantai 30. tammikuuta 2010

Pallo-pulla

Hiphei! Ulkona tarkenee! Tosin itse en tänään en ole pahemmin nenääni ulos laittanut, kävelin autolle ja takaisin kun kävin kotikotona syömässä (marinoituja broiskun koipireisireisikoipi-paloja ja näääääin paljon valkoista riisiä). Muuten tämä päivä on mennyt lähinnä Nokian musiikkikaupassa smurffaillessa ja ladatessa kaikkia niitä levyjä joita ei ole ollut pokkaa ostaa kaupasta. Ja sitten on tietysti pitänyt torkutella sohvalla niitä ladattuja hittikipaileta kuunnellen.
Tää päivä meni ikäänkuin pelastusarmeijalle muutenkin, eilen olin siskosen kanssa sen katsastamassa sen paikallisen baarin. Nähtiin siellä yksi kaveri ja pelailtiin muutama erä bilistä. Meni kuitenkin tappiin asti, tai klo 2 olin kotona. Edelleen mentiin limpparilinjalla, ja systeri muisti tuoda mulle jopa light-version. Teinpä sellaisen kiviäkin-kiinnostaa-havainnon että limppari näyttää turvottavan aika makeasti. Saldona myös yksi vänkyrä, joka ei tahtonut hyvällä saati pahalla ymmärtää ettei kiinnosta. Mutta se taitaa kuulua tuollaisen paikan normistoon.

Puhelimesta, tai oikeastaan läppäristä vielä sananen. Ei se Projektimies vissiin ihan väärässä ole, taitaa tää kone olla vähän kaikensa antanut jo. Latailin tähän koneeseen Nokia Ovi- settiä vaan vaatimattomasti 4 tuntia. Uskomatonta. Mutta latautu kuitenkin. Se on pääasia.
Projektista muutenkin, nyt on meidän osuus tehty ja palautettu eli nyt jatkot ei ole enään meidän käsissä. Toivottavasti ottaa tulta alleen, sais vähän muutosta noihin leipätyökuvioihinkin kun se projekti missä alunperin piti allekirjoittaneen toimia asiantuntijana on siirretty alkavaksi hamaan tulevaisuuteen. Höh.

Kun teksti näyttää pomppivan aiheesta toiseen muutenkin, palataan vielä otsikkoon. Sanokaa mun sanoneen, kauppojen aukiolojen muutokset koituu laihdutuksen tuhoksi. Tossa naapurissa, ehkä 100 metrin päässä on Alepa joka siis nykyisten lupien valossa on lähes aina auki. Mikä tarkoittaa että hilpaisin vielä tuossa klo 20 aikaan hakemaan kaupasta chilipähkinöitä ja suffeli puffeleita kun meinasi tältä koomailulta päästä karkkipäivä menemään ohi. Mutta tilanne tuli siis korjatuksi eikä ole huomen aamulla kun ryntään uimahallille vesijuoksentelemaan pelkoa siitä että vaaka näyttäisi miinusta. Ei pääse laihdutus loppumaan silleen kesken...  ;o)

perjantai 29. tammikuuta 2010

Puhelin!

Kas kun kohtalo yrittää ivailla, meikätyttö ivailee takaisin. *insert räkäinen nauru tähän* Eilen laitoin sen huohotinvammaisen auton katolle tyypillisesti käsilaukun kun irrottelin autoa lämppäristä. Jotenkin se veska siitä sitten liukui alas, ja tietysti se oli auki. Ja tietysti puhelin sitten livahti käsilaukusta tuohon metriseen hankeen. Ja ehti olla siellä hetken ennenkuin lumisukelluksen bongasin. Ja ei kuulkaas toimi Noksu ei. Saikohan kylmää vai pelkkää märkää? En jäänyt pohtimaan, riitti että puhelin ei tunnin päästäkään inahtanutkaan joten; puhelinkauppaan mars. Ja nyt mulla on hiplailu-puhelin :)
No tavallaan tietysti harmittaa etten saanut "ansaita" puhelinta, mutta en anna sen haitata!

tiistai 26. tammikuuta 2010

Nyt en ala.

"Kaikesta kauneudesta on puolet itsetuhoa
kun ajatellaan sitä tosiasiaa
kumpaa enemmän halutaan"

Eipä mulla muuta. Töissä on syvältä, meinasin klassiesti tukehtua tangon alle kun leikin penkillä ja auton huohotin (?) tarttis vaihtaa.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Maanantain huomiot

Taisin eilen kirjoitella tänne blogiin tyyliin "Mutta huomenna koittaa arki, tylsät dieettiruoat ja sali.". Tiesikö kukaan muu että tehokas 45minuutin mättö RAXin pizzabuffassa on tylsää dieettiruokaa? Vaaka oli salilla iltapäivällä vähän erimieltä, mutta minkäs teet. Maanantai tuntui taas vaan niin, no maanantailta että se oli jotenkin murrettava. Nooh, huomenna yritetään olla taas parempi ihminen.

Mietin tuhistessani salilla että olen varmaan ihan mulkun maineessa siellä. Varmasti monen asian takia, mutta erityisesti sen takia että sorrun vakoilemaan toisten salilla kävijöiden painoja ja sarjoja. En myönnä tekeväni sitä sen takia että pääsisin ilkkumaan toisille jos itse satun jaksamaan paremmin, vaan enemmin pyrin löytämään itselleni haasten tyyliin "tuokin täti tuossa vetelee niillä ja näillä painoilla kun mä teen vaan näillä ja näillä" ja saan sitten tuosta tietoisuudesta tsemppiä omaan treeniin ja jaksan taas pusertaa niin että silmät hikoilee. Ja sitten on tietysti ne muutamat tyypit jotka vaan yksinkertaisesti vetää niin hullua settiä ettei meikäläinen voi kuin katsoa ja ihmetellä vierestä. Niin no onhan sitten ne muutamat jampat joiden treeni on yksinkertaisesti vaan sellaista pelleilyä ja pullistelua ettei voi kuin olla välittämättä.

Tänään yritän vihdoin nakella ne tunnisteet (ikäänkuin joku niitä odottelisi/olisi perään kysellyt). Mutta käyn ensin terapiakävelyllä (joku voisi sanoa että menen puhumaan kaverin kanssa p*skaa ja maleksimaan lenkkipolulle) ja syön ehkä metukkaleivän vielä sen kunniaksi että tämä laihdutuspäivä menetettiin siinä vaiheessa kun astuin Raxiin lounastunnilla.

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Kun eilinen tulee kylään

Sekava meininki jatkuu tänäänkin. Kurillisesta ruokailusta en oikein tahdo saada kiinni perjantaisen sikailun jälkeen ja koska vaaka näytti aamulla vesijuoksun jälkeen taas uuden puhelimen lipuvan käsistäni koin että mitään ei ole enää tehtävissä ja ostin suklaata. Olipa järkevä ratkaisu.

Otsikko viittaa tämän päiväiseen vieraaseen. Olin hakemassa kummituslikkaa treeneistä ja hengailin kahviossa (enkä lainkaan sen takia että kahviosta näkee suoraan n. 20v jamppojen lentistreeneihin). Siinä kaikessa rauhassa nauttien kahvista (silmänruoasta) kuulen yhtäkkiä tuttuakin tutumman naurun. Heti en tunnistanut kenelle nauru kuuluu ja käännyin ympäri. Bim! Eksä vuosimallia 06/07:hän se siinä. Eksä jonka kuuluisi asua Tampereelle. Eksä joka näytti paremmalta kuin muistin ja eksä joka on myös näemmä löytänyt salilla käymisen. Huhhuh. Taisi kundikin vähän yllättyä, painan kuitenkin tällä hetkellä lähes 20kg vähemmän ja olen kasvanut pituutta sen 1,5cm. Tuijoteltiin siinä hetkinen toisiamme ennenkuin kumpikaan osasi mitään sanoa.
Palauttelin kummilikan kotiansa ja eksä kävi syömässä kavereidensa kanssa suunnitelmiensa mukaan ja tuli sen jälkeen käymään kahvilla. Sain siis päiväkahviseuraa...
Kahvin lomassa selvisi myös että eksä on muuttanut viime vuoden lopulla pk-seudulle työn perässä, eronnut viime kesänä tyttöystävästään ja alkanut käymään salilla (noticed!). Tunnelma oli mystinen. Ilmassa oli, ainakin omasta mielestäni, jotain muutakin kuin vanhojen muistelua mutta toisaalta taas suunnatonta vaivaantumista sillä kummallakin oli edelleen hyvin mielessä sangen, hmm, värikäs, ero keväältä 2007. Kahvihetki kesti kaksi ja puoli tuntia jonka jälkeen eksä poistui ja allekirjoittanut jäi pyörimään omiin nurkkiinsa sekavissa tunnelmissa.

Tänään piti olla reipas ja nakella tunnisteet kaikkiin postauksiin. Nyt vaan on pää kuin Haminan kaupunki, voi olla että jää tekemättä. Mutta huomenna koittaa arki, tylsät dieettiruoat ja sali.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Hauskanpito kannattaa aina

Eilen oli varsin onnistunut ilta. Oli todella hauskaa ja viihdyin. Tänä aamunakin vielä hymyilytti kun viestiteltiin kiitoksia kavereiden kanssa ristiin. Kukaan ei saanut itkupotkuraivareita, kukaan ei sammunut kesken. Edellä mainitut yleensä tapahtuu meidän kaveriporukassa aina, usein yhdessä, mutta tekijä saattaa olla meistä kuka tahansa. Väsymys on ollut tämän päivän sana ja jätin suosiolla salille menon väliin. Olen sen sijaan tehnyt sortunut ajattelemaan kaikkea turhaa. Kuten esimerkiksi:

Olisi todella hienoa että voisin kertoa eilisistä juhlista tyyliin: tarjolla oli sitä sun tätä mutta söin vaan maltillisesti eikä oikein maistunut ja olin heti täynnä. No ei mennyt ihan noin. Söin töissä jopa normaalia tukevammin, sillä ajattelin että näin voisin sitten illalla ottaa kevyemmin. Mutta. Vetelin tortilloja ihan yhtä miehekkäästi kuin muutkin, ja taisin jopa syödä yhden enemmän kuin keskivertovieras. Enkä syönyt mitään pupunruokaversioita, vaan mätin varsin hyvällä ruokahalulla täytteisiin juustot, jauhelihat/kanat ja muut soossit. Parkkeerasin itseni myös juustolaustasen viereen ja vetelin niitä sangen tehokkaasti. Kun muut siirtyivät jälkiruoka-kuohariin, minä siirryin salmiakkipätkisten, mariannelakujen ja irtokarkkien ääreen. Ja kun ähkyltäni selvisin, maistelin vielä sipsejä ja suolapähkinöitä ilolla. Enkä katunut hetkeäkään. Mutta muistin kyllä juoda vissyä ja light-colaa koko illan. Alkoholin välttely ei tehnyt edes kipeää, olin niin fiilareissa ruoasta.

Eilisessä kokoontumisessa oli läsnä myös eräs entinen työkaveri. Tultiin töissä aina todella hyvin juttuun, ja tullaan edelleenkin vaikka yhteisestä työpaikasta olenkin lähtenyt jo 2 v sitten litomaan. Nähdään n 2-3 kertaa vuodessa, ja aina riittää juttua. Eilenkin jymähdettiin eteiseen höpöttelemään yli tunniksi, ammatin ohella meitä yhdistää mm. rakkaus Kotiteollisuuteen ja varsin, hmm, epätyypillinen luonne ammattimme edustajiksi. Ollaan melko samanikäisiä ja samassa elämäntilanteessa. Hassun tilanteesta tekee, etten ikinä ole tämän ihmisen kanssa tekemisissä kuin näissä yhteisissä tilaisuuksissa. Ei koskaan soitella, viestitellä saatika lähetellä pieniä paketteja. Mutta aina kun kohdataan on todella hauskaa. Mystistä, voisi kuvitella että oltaisiin parhaimmat kaverit mutta ei. En kaipaakaan tätä ihmistä ystäväksieni (voiko niin edes tehdä) mutta tilanne vaan mietityttää suuresti. Niin ja siis henkilö on nainen.

Ihmissuhteilla jatketaan, siirrytään miehiin. Kuten ennustin, sai projektimies hirveät kilarit kun en ollutkaan eilen kotona. Missään vaiheessa en väittänyt olevani tavoitettavissa, ja mielestäni jossain vaiheessa itse asiassa bileistäni mainitsinkin. Mutta eihän prokkismies sitä muistanut kun asia ei häntä koskettanut. Soitti eilen ja sanoi olevansa autossa tulossa luokseni, kerroin että turha reissu, olen bilettämässä. Sai hermarit. Mystistä.
Ilmeisesti meikäläisen tehtävä on istua perjantai-iltana kotona. Ja kun kehtasin tästä poiketa ja lähteä viihteelle omalla ajallani tein radikaalin virheen. Toisin kuten eilen, oltiin sovittu tälle päivälle (tämä tapaaminen sovittu keskiviikkona) että nähdään aamusta ja saatellaan yhteistä asiaa eteenpäin. Laitoin tekstarilla kysymyksen arvioidusta saapumisajasta että voisin latailla kahvinkeittimen, tuli vastaus "jotenkin ikävä fiilis. tänään ei tulis mitään, vaikka siis kuinka yrittäisin..." WTF? onko pojalla pms? Kysyn vaan. Ja jos arvon lukija ei tiedä/muista niin kerrottakoon etten ole romanttisessa mielessä sitoutunut projektimieheen. Joskus en vaan ymmärrä.

Takaisin bileisiin. Olin siis eilen selvistä päin liikenteessä. Tosiaan on diili kaverin kanssa että vietetään tipaton puoli vuotta. Tai juhannukseen asti.  Eilen siis kokoonnuttiin vanhalla kaveriporukalla, tunnetaan useiden vuosien takaa kuka mistäkin yhteyksistä. Ja silti, että ihminen viihtyy porukassa selvinpäin kun muut on nauttineet muutakin kuin kansalaisluottamusta tuntuu olevan vaikea ymmärtää. Tyhmää kun saa selitellä vedonlyöntejään ja sopimuksiaan moneen otteeseen. Kahdesti jopa kysyttiin että olenko kantavana. Hei haloo... Kai olisin sen kertonut enkä olisi vänkyröinyt jotain käsittämätöntä vedonlyönnistä. Kukaan ei sentään tarjonnut paukkua sen varjolla että "ota nyt vaan, ei me kerrota". Autonavaimilla on siis enemmän rispektiä kun minulla.

Yhtenä ohjelmanumerona oli jo blogissa moneen otteeseen mainittu Singstar. Vedettiin muutamat kunnon battlet ja sitten perinteistä duetointia. Eka kertaa taisin lauleskella ihan selvinpäin ja todistin sen minkä jo tiesinkin, minulla ei ole laulukykyä. Ja että en osaa yhdenkään biisin sanoja vaikka sujuvasti lauleskelen niitä radion/levyn mukana. Mystisesti vedin parhaat pisteet jo edellä mainitun ex-työkaverin kanssa Nirvana Smells Like Teen Spiritillä vaikka taitaa olla useampi vuosi kun olen biisin viimeksi kuullut. Ennen vetoa muistin biisistä tasan kohdan hello, hello, hello, how low?
En ollut ronkeli, kokeilin onneani myös räpäyttämällä suomeksi, Cheekin Liekeissä ja Fintelligensin Hoida Homman. Ei ole Suomi menettänyt rap-kykyä... Tuli kokeiltua myös SMC:n Hölmöä Rakkautta, useampaa biisiä Leeviä, Righteous Brothersia (älkää kysykö..), Apulantaa, HIMiä ja Irinaa. Vaikeata tuo oikein laulaminen. Mutta vaikka niin kovin vaiketa, silti niin kovin viihdyttävää. Onneksi kaveri asuu omakotitalossa pellon reunassa :)

Tulihan ajatuksen virtaa. En edes jaksa yrittää oikolukea, tulisi vaan lisää juttuja mieleen.
Huomenna vesijuoksuun.

torstai 21. tammikuuta 2010

4 kg

Tuon verran oli tänä aamuna matkaa puhelimeen. Tuo lukema siis saatu ennen aamupalaa ja 50min vesijuoksun jäljiltä. Ei paha. Toivoa on. Oon nyt tässä tämän viikon syönyt melkein järjellisesti, tai inhimillisä annoksia ja säännöllisesti. Ei lasketa eilistä suklaakakkupalaa, tämänpäiväistä marjapiirakka-palaa ja 2 suklaapatukkaa :)
Tänään alkoi myös joulutauon jälkeen bellyfit. Zumba on liikunnallisempaa ja rankempaa, mutta olen todella tykästynyt bellyn vetäjään. Hmm. Kerron tuomion keväällä tässä kumpi ja kampi taistelusta. Mutta jatkan silti kummassakin.

Projektimies alkoi vinkumaan että tää tietokone on ihan suolesta. Tai ei vissiin itse koneessa oo vikaa, mutta käyttis on väärä ja *insert käsittämätöntä it-jargonia tähän*. Koska itsepäisesti kieltäydyn kohteliaasti että joku räveltää mun masiinaa (koska tää toimii, ja aina kun joku "päivittää"/"korjaa tai vaan "vähän katsoo" tätä konetta se tilttaa) tuli taas vähän sanomista. Tulee kuulkaas projektimies yllättymään huomenna kun en olekaan kotona vaan rantabileissä. Jep, kaislahame ja snorkkeli on kaivettu esiin, ja huomiseksihan oli luvattu vaan -14 astetta. Eli huomenna lepopäivä, ja lauantaina seuraavan kerran salille. Krapulaa ei luulisi olevan, kun seuraavan kerran nautin alkoholia juhannuksena. Väsymys ja herkkuturvotus taitaa sen sijaan olla odotettuja vieraita.

maanantai 18. tammikuuta 2010

Ei rankaisu muuta tietämme

Jalkoja särkee
käsiä särkee
selkää särkee
maha on kipeä.

En ole löytänyt sisäistä EinoLeinoani enkä ole sairastunut.
Otin vaan tänään käyttöön uuden saliohjelman.

Otsikosta kiitos.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Kaikenlaista, enimmäkseen musiikista

Ihanaa olla kotona. Hitto että välillä inhoan työtäni, onneksi näitä kiertolaishommia on vain kahdesti vuodessa.
Kävin tänään kotia päin palatessani levykaupassa. Ostin pitkästä aikaa kaksi levyä (joo, tiedän, CD-levy on niin passé mutta tykkään kuunnellessani hiveltää kansivihkoja), ja hiukan ihmettelin kun myyjä nosteli kulmakarvojaan kun kieltäydyin ottamasta sinetti-pussia. Nämä kaksi levyä on kummitellut mielessäni, eikä Joulupukkikaan niitä tuonut joten tänään ostin siis; Rammstein: Liebe ist für alle da ja Lady Gaga: The Fame Monster. Kävellessäni kaverin autolle ymmärsin myyjän kysymyksen, veikkaan että harva ostaa näitä kahta levyä itselleen. Musiikkimakuni on vähän outo ja sanoinkuvaamaton muutenkin, levyhyllystä löytyy kaikkea väliltä Sinatra, Stray Cats, Britney Spears ja Apulannasta Yölintuun aina Mokoman kautta. Ei kulkaas pidä olla ronkeli musiikin suhteen.

Naureskelin kaverille sinetti-asiaa ja totesin että taidan olla taantunut teiniksi kun halusin Lady Gagan levyn. Samaan hengen vetoon totesin myös että harvemmin tulee vastaan sellaista lyyristä kultaa kuin Rammsteinin Pussy biisissä; I can't get laid in Germany. Jotenkaan en vain voi kuunnella kyseistä biisiä hymyilemättä edes hiukan. Kaveri epäili minun viettävän liikaa aikaa salilla, alkaa testosteronia olemaan veressä saman verran kuin teini-ikäisellä pojalla, kuulemma jutut ainakin ovat sellaiset. Saattaa olla.

Ärsyttää muuten kun joku aina salilla käy vääntämässä radion pois Rockilta joko Novalle tai Yle Puheelle (tjsp). Ei vaan pysty treenamaan ilman oikeilla soittimilla soitettua musiikkia. Jostain syystä en kestä Novan mukavan lepposia lässytyksiä ja joka toisena biisinä Eros Ramazottia ja joka toisena Anna Erikssonia. Yle Puheelta tulee asiaa, mutta treeni tarvitsee musiikkia muuten keskityminen menee kuunteluun. Nih. Ja ämpäriä en viitsi salilla pitää, tai se on hankala kun piuha on aina tiellä ja itse härveli vaikka onkin pieni niin painaa aina jonnekkin eikä napitkaan oikein tahdo pysyä korvissa. Tietysti voisin käydä kanavan muuttamassa, mutta sitten taas jos joku ei kestä Rockia niin oon päättänyt olla se isompi ihminen ja sietää huonon kanavan. Annas vaan olla jos satun salille yksin tai tuttujen treenaajien kanssa. Silloin kyllä kanava vaihtuu.

Huomenna pitäisi taas aamusta mennä vesijuoksentelemaan kaverin kanssa. Tänään päätikin pitää lepopäivän. Vaikeat ongelmat kullakin. Terveellisestä ruokavaliosta on vaikea täällä päässä pitää kiinni, urheilu sen sijaan vetää puoleensa. Joudun usein tekemään tietoisen päätöksen lepopäivästä ja siltikin se välillä unohtuu. Ei pitäisi unohtaa mutta minkäs teet. Sillä sitten itselleni selittelen vääriä ruokia hyvälllä menestyksellä. No tänään tuli syötyä ihan järkevästi ja hirveä tsemppi päällä että sama jatkuisi huomenna ja siitä eteenpäin. Vaihdetaan siis käyttämätön itsekuri terveelliseen ruokavalioon. Anyone?

Tänä iltana oli tarkoitus mennä pelaamaan paikalliseen bilistä projektimiehen kanssa mutta tunti sitten tuli tekstari että hällä on tapahtunut tuplabuukkaus ja meidän bilisilta häviää treffeille jonkun böönan kanssa minkä hän oli baarista eilen löytänyt. Ei siinä mitään, tämä oli aika win-win tilanne sillä mieli olisi tehnyt perua tällit vihreän veran (verkan?) ääressä muutenkin, väsytää tuo työreissu aika paljon. En vaan periaatteesta suostunut perumaan kun vänisin projektimiehelle viime viikolla että ärsyttää ihmiset jotka huonoilla tekosyillä peruu aikaa sitten sovittuja tapaamisia.

Vielä kierros blogistaniassa ja sitten hyvää yötä.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Puuduttava perjantai

Lupaan lopettaa typerät viikonpäiväotsikot viimeistään sunnuntaina.
Palaverit pitäisi kieltää lailla. Tai siis niihin osallistuminen pitäisi olla hyvin vapaaehtoista. Ei pieni (pieni, heh) ihminen jaksa sellaisia koko päivää. Ainakaan minä en jaksa. No olenkin huono ihminen.
Päivän saldo: kolme kokousta, kolme kuivaa sämpylää juustolla, kolme kuppia kahvia joka maistui siltä kuin se olisi suodatettu Suomen hiihtomaajoukkueen käytettyjen treenisukkien läpi, kolmesti (kuka sitä kuraa käski juomaan?), kolme yritystä nukkua silmät auki. Yksi väsynyt salaattilounas, yksi käsilaukkuun kaatunut vesilasi (eikä edes kännykkä hajonnut, dämed). Yksi väsähtänyt vonkaus paikallisen isännän toimesta, yksi väsähätnyt pakkien anto.
Olipa antoisa retki.

Löysin sen hotellin salin. Oikea punttisalihan se oli, siis tyyliin kuntopyörä vuodelta nakki ja soma pino tankoja ja painoja. Sain touhuilla siellä yksin, happi olisikin loppunut jos siellä olisi ollut useampi ihminen, tila oli todella pieni. No riehuin siellä kuitenkin 45min, edelleen varjellen oikeaa olkapäätäni vaikka tuo on kiltisti ollut särkemättä useamman päivän. Huoneessa tein vielä muutamia feng shui-venytyksiä kuten Projektimies niitä kuvailee. Eli siis venytyksiä ja lihaskuntoliikkeitä vapaasti varioiden joogasta ja pilateksesta.

Huomenna kotiin. Ihanaa. Ei tulisi meikäläisestä kierävää pölynimurikauppiasta.

torstai 14. tammikuuta 2010

Semisti parempi torstai

Alkaa olemaan teemaa havaittavissa näissä otsikoissa. Vielä kun niissä olis jotain tolkkua.
Mutta kuten otsikkokin kertoo, parempaan päin ollaan menossa. -500g. Päätin juhlistaa tätä syömällä tänään Hessuburgerissa. Itsehillintä? Onko se jotain syötävää? Ei vaines, oli herkuttelulle hyvä syy, esimies tarjosi kertoakseen syitä miksi joulun alla ollut ylennys meni ohi. Allekirjoittanutta vongataan projektiin joka syö 1/4 työajasta ja uuden työn sisältö kuulosta niiiin paljon paremmalta kuin aiemmin kärkytty ylennys. Bileet. Minä tarjoan (lasillisen vettä ja hiukan pölyä).

Ja sitten urheiluosastolle. Salilla käynti maistui eilen jollekin muulle kuin puulle. Oli vihdoinkin sitä kivaa-hauskaa-mukavaa minkä perään olen huudellutkin. Tänään kävin myös vesijuoksentelemassa; sekin tuntui hyvältä ja jaksoin räpiköidä tossuissani ja räpylöilläni 50min. Ja sain palautetta uimavalvojalta että tsiksi on aika timmissä kunnossa (toim huom: valvoja on kaverin mies, ei sentään käyneet vieraat miehet huutelemaan).
Huomenna salille jos/kun täältä hotellista sellainen löytyy (olen siis työmatkalla, huomenna alkaa paltsut aikaisin joten käytin tilaisuuden hyväksi ja matkustin jo nyt illalla, arvostan aamu-unia sen verran paljon). Kuulemma löytyy mutta ei ole omiin silmiin vielä opasteet osuneet. Lauantaina pitäisi kömpiä kotia kohti, joten olkaa varoitetut, viettänen perjantain terrorisoimassa muiden blogeja kun en tipattomalta puolelta vuodeltani varmasti viitsi baarin puolellakaan kökkiä.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Ankeaa maanantaita seuraava ikävä tiistai

Nyt ei oikein kulje. Paino edelleenkin sama, 6kg puhelimeen, vaikka takana sali x2, vesijuoksu ja Zumba. Ei oikein nappaa. Tiedän ettei pitäisi känistä pienistä mutta olo on silti kuin oravalla jonka käpy on jäässä.

Zumbasta sen verran, olisi voinut olla hauskaakin ja hetkittäin olikin mutta 25 ihmistä about 40 neliössä on vähän liikaa. Ja ohjaajaa ei oikein näkynyt väenpaljoudelta joten ohjeet "ja nyt tällainen askel" sekä "tehdään näin" ei oikein vakuuttaneet tai helpottaneet beban sheikkaamista. Päätettiin kuitenkin antaa ohjaajalle uusi mahdollisuus ensi tiistaina. Ehkä se tästä.

Eikä vähiten täällä päässä harmita se että toistaiseksi mystinen projektini seisoo. Tai oikeastaan peruuttaa jos mahdollista. Hirveitä erimielisyyksiä projektimiehen kanssa muutamista taloudellisista seikoista joista kypsästi kinastellaan tekstiviestitse. Eikä ole sekään halpaa (tänään lähetetty 18 viestiä aiheesta) saatika millään tavoin rakentavaa.

Jos huomenna ei ole parempi päivä niin... (no sitten ei ole parempi päivä)

maanantai 11. tammikuuta 2010

Ankea maanantai

Puhelin on karannut +6 kilon päähän. En ala. Saattaa nimittäin olla että kävin jo vähän kuolaamassa eri vaihtoehtoja puhelinkaupassa. Plussat olkoon turvotusta (mukamas).

Ja sitä paitsi hetken luulin olevani ainutlaatuinen ja valittu kuten ystävämme insinööri asian ilmaisi. Kävi kuitenkin sittemmin ilmi, etten ollutkaan niin special ja tällä hetkellä suoritettuani pienen tarkistuslaskennan 6/7 irl kaveristani (ja se nro 7 ei ollut vielä ehtinyt kotiin tarkastamaan postiaan) on saanut saman Telvis kuoren. Mitä oikein ajattelin? En mitään, siinä vissiin perimmäinen ongelma.

Tarkoitus oli tässä postauksessa märehtiä enempi kehonkuvaa ja suomalaisten laihdutusintoilua mutten taida jaksaa. Menen sen sijaan ihmettelemään kuinka voi olla mahdollista että saatan olla mukana Valittujen Palojen arvonnassa tai jotain muuta yhtä jännittävää ja henkilökohtaista.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

+/- 0

Aamulla ennen kukon pierua (8.30) ampaisin kaverin kanssa vesijuoksemaan kun ei viitsitty mennä lenkille nenää palelluttamaan. Juoksentelin siinä sitten tunnin verran, ensin 30min kenkien (onks ne kengät? jalkakellukkeet?) ja räpylähanskojen kanssa, sitten toinen puoli tuntia perinteisellä tyylillä vyön kera kun kaveri halusi kokeilla kenkiä/hanskoja. Sen jälkeen odotteltiin että meidän kuski saa oman treeninsä päätökseen salilla ja koettiin siinä samalla kahvion kutsu. Ja metukka kolmioleivän. Mutta tarjosin siitä puolikkaan kaverille. En siis läpeensä huono ihminen ollut.

Iltapäivällä oli vuorossa shoppailuhetki Itäkeskuksessa, tavoitteena löytää kiharrin ja Täydellinen Musta Laukku. Kiharrin löytyikin eka kaupasta, mutta sen laukun kanssa olikin jo sitten vaikeampaa. Jouduttiin kaivelemaan koko Itäkeskus läpi, ja nälkähän siinä tuli. Ja mikä se nälkäistä paremmin lohduttaa kuin Mäkisen Perheravintola kultaisine kaarineen? Sinne sujahti Kirsun kurkusta alas tuplajuustoateria itsepetos light limpparilla.. Menköön.

Eli oikeastaan otsikosta huolimatta taisin jäädä plussan puolelle? Kaloreissa meinaan. Jos sitä joskus kauniina päivänä oppisi syömään oikein.

Kävi muuten tuolla shoppailuretkellä outo vahinko; kävin apteekista nappaamassa mukaani monivitamiini-valmisteen loppuneen tilalle ja kotona huomasin sen olevan jotain raskaus-versiota. Mystistä, ei todellakaan ollut tarkoitus sellaista ottaa, ihan normia MultiTabsia vaan. Sen tiedän että apteekki ei ilmeisesti suostu tuotetta enää takaisin ottamaan kun se kerran on poistunut apteekin tiloista, enkä ole oikeastaan ihan varma kuitin sijainnistakaan. Vertailin vanhaa ja tätä tiinehtymiseen tarkoitettua purkkia, ja suurin ero taitaa olla että tässä raskausversiossa on foolihappoa lisänä. Ylimääräinen foolihappo tuskin tekee haittaa, vaikka äkkiseltään suoritettuani pienen kuukkeloinnin opin että foolihappo saattaa herkässä ihmisessä aiheuttaa pahoinvointia jne. Tosin aiheuttaa Buranakin päänsärkyä toisille. Kellään kokemuksia foolihapon painoapudottavasta vaikutuksesta? (varmaan löytyy enemmän kokemuksia painonnoususta jos vitamiinit auttavat siinä mihin ne on suunniteltukin, heh).

lauantai 9. tammikuuta 2010

Yhteenveto

Eli pieni katsaus kieltoviikoille. Kokeilin huvikseni ehdotonta elämää ajalla 8.12.-8.1. kieltäen karkit, suklaat, pullat, sipsit, limpparit ja mehut.
Omaksi ihmeeksi sorruin vain kerran. Läheltäpiti tilanteita onkin ollut sitten senkin edestä mutta niitähän ei kukaan laske. Painoni ei lähtenyt uskomattomaan syöksykierteeseen alaspäin tässä kuukauden aikana, ei se myöskään noussut. Edelleen tekee mieli hyvää; joko lakko ei ollut riittävän pitkä tai sitten olen vain perso herkuille. En varsinaisesti korvannut mielitekojani millään, mutta ajoittaessani lakon pahimpaan bile-sesonkiin tuli syötyä porkkanoita ja kukkakaalia enemmän kuin esim marraskuussa yhteensä. Siitä siis bonus.
Eli mitä tästä opimme. Emme yhtään mitään. Toisaalta en uskonutkaan oppivani, uppiniskainen kun olen.
Tänään juhlistin lakon lopetusta leipomalla, tein joulutorttuja joita himoitsi koko joulun ajan. Söin niitä kaksi, vein loput porukoille jotka ne hyvällä ruokahalulla tuhosi.
Miten tästä eteenpäin? En jatka absolutistina herkkujen suhteen. Pyrin kuitenkin niitä aktiivisesti välttelemään.

Tänään kävin salilla, huomen aamulla vesijuoksentelemaan. Reipas tyttö.

perjantai 8. tammikuuta 2010

King of the gym

Tai queen oikeasti, mutta toi kuningas vaan rimmas paremmin :)
Edellisessä postauksessa kerroinkin hiukan väsyneestä ravintola-retkestä (lisättäköön tuohon ravintola-asiaan, että vierailen vastaavissa laitoksissa ehkä 3 kertaa vuodessa, joten siitä on ihan aiheellista tilitää blogissaan..)
Siellä humalan ja huonojen tanssikuvioiden tyyssiassa kävi mua vonkaamaan eräs ystäväni lapsuudenkaveri. mukava mies, ei siinä mitään, mutta humalassa kuin pieni possu. Sanoin sille muutamia kertoja että lopetas nyt tuo turhan innokas flirttaaminen ja lämmitely sillä meidän välillä on noin kahden promillen humala. Ja tulisin muistamaan kaiken ravintolassa tapahtuneen vielä seuraavanakin päivänä. No jos kukaan on ikinä humalaiselle yrittänyt tolkkua puhua voi varmasti arvata ettei tämä lemmen onneton lähettiläs omaa parastaan oikein tajunnut. Onneksi alkoi väsy miestä painamaan ja tämä poistui kämpilleen hyvissä ajoin. Ilman allekirjoittanutta siis ;)
Tänään kävikin ilmi että käydään samalla salilla. Ja että tämän sulhaskandidaatin humala ei ollut riittävä siihen että olisi unohtanut kuinka lemmekkäästi suhtautui meikäläiseen tiistai-iltana.  Ja mä olin mukava, moikkasin sitä ystävällisesti enkä mitänkään edes ilveillyt (no vähän kyllä mielessäni). Tiedä sitten, voihan se olla joku treenaa salilla sellaisen aktiivisen 12min. Omasta mielestä se on vaan aika lyhyt aika? asiahan nyt ei varsinaisesti mulle kuulu, mutta tasin justiinsa säikäyttää salilta pois yhden poikapolon :D (Tietysti kansanterveydellisestä näkökulmasta huono homma jos toinen jättää treenaamisen häpeän takia, mutta kyllä se hiukan nauratti. Aikuinen ihminen.. no ehkä se palaa vielä punttien ääreen. Tai ehkä se oikeasti treenaa vain sen 10min kerralla?)

Tänään ei tee pullaa yhtään niin paljon mieli. Huomenna ajattelin kuitenkin lakonlopetuksen kunniaksi leipoa. Mutta sen jälkeen jatkaa taas enempi kielto-linjalla. En kokonaan, mutta päälisin puolin kuitenkin.

torstai 7. tammikuuta 2010

Mieleni minun tekevi..

PULLAA! Voisin sortua kevyeen väkivaltaan jos se vain tarkoittaisi viipaletta pullaa. Tai berliininmukkia. Enkä oikeasti ole edes niin makean ystävä (mukamas). Mikä lie lakonlopetuksenaaton (oikea sana, uskokaa pois) elämäntuska tässä onkaan meneillään, aiheuttaa se pientä pelkoa. Sorrunko lauantaina ja kuittaan kuukauden vetelemällä kaikkea lakotettua kaksin käsin. Pitäisi ehkä muutekin miettiä ruokavaliota 9.1. eteenpäin, siis palaanko vanhoihin herkkuihin, jatkanko totaalikieltäytymistä vai lötäisinkö jonkun kultaisen keskitien?

Välihuom. Suurin pudottaja oli aika pettymys. Väsynyttä draaman hakuista vääntöä jostain ruoanlaitosta. Ei pysty kiinnostamaan.

Oli muuten aika valaiseva kokemus olla tiistaina baarissa selvinpäin (kaverin kanssa sovittiin että seuraavan kerran nautitaan alkoholia juhannuksena). Varsinkin tuossa paikallisessa. Toisaalta viihdyttävää arvailla kuinka monta sukupolvea paikalla oli edustettuna (äidit-tyttäret-lapsenlapset). Ja ne tanssikuviot. Juurikin ne joita YMCA, RAKAS ja muut kirjainyhdistelmät kaukaa menneiltä vuosikymmeniltä kirvoittivat. No, mikä minä olen muista arvostelemaan tai niille nauramaan. Tosin hymyillä voi aina ääneen.
Tulipahan todisteetua myös se, että 25h valvominen vastaa promillen känniä. Olin tiistai aamuna herännyt 5.40 vesijuoksentelemaan ennen töihin menoa, ja kun baarissa oltiin tietysti tappiin asti ja ulkoilutettu kavereita mäkissä (join muuten vaan vettä siellä. ehkä eka kerta ikinä. niin tais olla myyjällekin olla, varmisti ehkä kolme kertaa että otinko todellakin vain veden) ja palautettu kaikki kotikoloihinsa, tulin kotiin klo 5.50 ja jostain syystä sotkeuduin jalkoihini kun kiskoin saapaita jalasta, kupsahdin maahan, nauroin tapahtunutta ääneen edelleen toinen saapas jalassa ja toinen kädessä ja torkahdin hetkeksi. Edelleen toinen saapas jalassa, toinen kädessä. Heräsin lattialta puoli seiskan aikaan, riisuin vihdoin toisenkin saappaan ja kömmin sänkyyn nukkumaan. Kuka oikeasti nukahtaa eteisen lattialle? Kaveri on nukahtanut pää vessanpöntön renkaalle (ehkä aika yök); humalassa. Työkaveri kertoo tarinaa kuinka on sammunut Fiat 127:n takakontiin; humalassa. Kuka nukahtaa eteisin lattialle toinen kenkä jalassa, selvinpäin? *yks pullanhimoinen nainen viittoo kovasti tässä kohtaa*

Välihuom. True Beauty on paljon viihdyttävämpi kuin oletin. Tosin ei allekirjoittaneella olisi juurikaan saumaa loistaa sisäisellä kauneudella juuri arvosteltuani ventovieraiden ravintolakäytöstä :)

Näillä mennään. Huomenna salille. Joulun bonuskilo on muuten hukkaantunut. Pienet sille. Enää neljäkiloa puhelimeen.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Muutamia numeroita

2
Vain kaksi tehtyä työpäivää, ja veto on jo ihan pois. Onneksi huomenna on vapaa Miten voi ihminen selvitä viisi päiväisestä työviikosta? Kahden päivän kokemuksella veikkaan ettei millään.

1,5cm
Lueskelin tuossa viikonloppuna Sotanorsun postausta vuoden saavutuksista. Muistan hänen aiemminkin maininneen jotain kavusta. Siis pituuskasvusta. Vuonna 2006 mut on mitattu terveydenhoitajan toimesta, siroa ja norjaa (tai ruotsia, ehheh, puujalkavitsi) vartta oli silloin kaiken kaikkiaan 167cm. Kävin eilen illalla moikkaamassa kaveria joka toimii kouluterveydenhoitajana tuossa naapurissa, yläasteella (vai onko se joku yläkoulu nykyään). Tuli niin nostalginen olo siellä terkkarin huoneessa että pyysin kaveria ottamaan multa pituuden. Titti-dii! 168,5cm! Ou mai gaad! Mä olen kasvanut pituutta! Systeri on kyllä maininnut että mun ryhtini on parantunut, mutten sitä niin vakavasti ole ottanut.Kaveri sitten mittasi vielä toisen kerran ja sai saman tuloksen.
Tästä ehkä hippasen turhan friikkiä tekee sen, että Sotanorsukin oli venynyt pituutta tuon 1,5cm! Spooky...

100
Sata euroa sain eilen menemään ihan helposti. Omistan sisäpelikengät vuodelta 1997 joita olen käyttänyt tähän asti salilla. Aloitan tosiaan ensi viikolla Zumban työkaverin kanssa joka on syntynyt vain seitsemän vuotta aiemmin kuin olen kenkäni ostanut. Ajattelin siis palkita itseni vuoden salilla käynnistä uusilla kengillä joita kaverini ei tarvitse tunnilla hävetä. :) Ja kun olin löytänyt kengät, pitihän ostaa tietysti uudet pökät urheilua varten. Ja sen jälkeen näin tarjouksen kahdesta topista. Need I say more?
Vaikka onhan ne vuoden -97 Reebokit aika retrot jo...

35
Hiukan yli puoli tuntia sain kulumaan aikaa 100 euron tuhlaukseen. Aika tehokasta, eikö totta? Onpahan taas motivaatiota herätä aamuisin töihin. Asuntovelka ei näemmä motvoi riittävästi, Visavelka tuo puhtia selvästi enemmän.

5
Olen himoinnut nyt marraskuun alusta alkaen hivelypuhelinta. Siis kosketusnäytöllä varustettua. Nykyisessä puhelimessa ei vaan ole mitään vikaa enkä ole keksinyt riittävää syytä ostaa sellaista. Kunnes eilen. Lueskelin vaihteeksi Pinkin Pingun blogia ja keksin omaksi kevennyspalkinnokseni että viiden kilon päästä saan ostaa itselleni hivelypuhelimen ilman sen kummempaa syytä.

3
kolme kertaa olen tänään käyttänyt autoa ja kolme kertaa olen joutunut ikkinat raaputtelemaan ikiroudasta. Nimenomaan raaputtelemaan. Lumiharjasta on raappa pää irronnut, enkä ole muistanut (= saanut aikaiseksi) hankkia uutta skrapaa. Eli väsynyt parkkikiekko ajaa asiaansa virallisena skrapana. (ei muuten tuo limapussi tunnu oikein ilakoivan toimenpiteen johdosta)

1
Noin yhden kilon olen lihonnut joulun aikana vaikka en myönnä mihinkään jouluherkkuihin sortuneenikaan. Olkoon tuo vaikka nestelastia voikkareista joilla olen korvannut sipsin, pullan ja muiden kiellettyjen herkkujen himoa.

17,5 ja 15
Ylihuomenna tulee vuosi siitä kun ensimmäisen kerran kävin salilla. Nyt on 17,5kg enemmän vastusta kuin aloittaessani vatsalihas-härpäkkeessä. Ja 15kg enemmän yläkropan kierto-härvelissä (huomaa ammattilaistermi)

>=3
Lukiviki. Se haitta löytyy tämän blogin kirjoittajalta (kukaan ei varmasti ole arvannut kirjoitusvirheistä, yhdyssanavirheistä ja muista kielioppivirheistä, tämä blogi tarjoaa kielipoliiseille puuhaa). Tässä selailin ennen tämän postauksen aloitusta aiempia kirjoituksiani, ja huomaan että välillä kirjoitan yksikön ensimmäisessä muodossa ja 3. muodossa. Välillä kirjoitan myös passiivissa. Ja välillä yritän kirjakieltä jos olen tohkeissani jostain aiheesta ja samassa tai viimeistään seuraavassa lauseessa omaa määrittelemätöntä slangiani. Mutta tämä on mun blogi ja mun päiväkirja, niin kirjotan sitä justiinsa just niinkuin mieli tekee. Nih. Ja sitä paitsi dyslexcis have more fnu.

lauantai 2. tammikuuta 2010

:)

Tuo otsikko tiivisti tämän päivän fiilikset. Kävin salilla ja tuntui niin hyvältä. En treenannu yläkroppaa, mutta sain mukavasti menemään reilun tunnin + lämppäilyt. 2 viikon tauko teki myös päälle hyvää, treeni maistui kaikkineen hyvältä kun taas ennen pakollista taukoa pieni männynmaku oli havaittavissa.

Pakkanen paukkuu täälläkin siinä 20 tuntumassa. Päätin skipata tämänpäisen juoksulenkin. Eikä harmita yhtään.
Sen sijaan kokosin itselleni kevään liikuntalukujärjestyksen. Tämä saa toimia pohjana, eri variaatiot ovat myös tervetulleita.

ma - sali
ti - vesijuoksu, Zumba (Zumba vielä ehdollinen, mutta menen kaverin kanssa kokeilemaan onko se mistään kotoisin ja kun kävelymatkan päässä vedetään tunteja niin en keksinyt kuin huonoja tekosyitä olla menemättä)
ke - sali
to -  vesijuoksu, Bellyfit (palaa siis keväänkin ohjelmistoon, tykkäsin todella syksyllä)
pe - sali
la ja su - salia, lenkkiä, vapaata

Näillä siis mennään. suurinpiirtein sama sapluuna oli syksylläkin poislukien Zumba ja hyvin toimi. Tuossa ohessa pitäisi myös siis kuljettaa juoksuohjelmaa rinnalla, mutta siitä en jaksa stressata.

ps. Tää ykkösen Make Up aiheuttaa todella runsasta myötähäpeää. En voinut kattoa. Ihan hirveetä kuraa.

perjantai 1. tammikuuta 2010

Luurangot kaapista. Tai rullaluistimet.

Tuli pidettyä eilen sen verran kivaa, että tänään oli moraalisen puhdistautumisen vuoro. En ratkennut syömään mitään kiellettyä (kaveri muisti mun lakon ja toi kurkkua ja porkkanoita. sorruin kyllä dippiin). Ja limppariakin tuli nautittua vain 2 juomassa. Ja sekin oli dieettiversiota. Naurettua ja laulettua tuli senkin edestä.

Mutta asiaan; koska heräsin aamulla vailla asiaankuuluvaa päänsärkyä, ehdin miettiä mitä tälle päivälle keksisi. Ja koska pakkasta on ziljoona ja sali kiinni ja tassukin edelleen sen verran kipeä, mikään atleettinen vaihtoehto ei tullut kyseeseen. Joten puhdistin moraalini puhdistamalla vaatehuoneen. Siinä menikin tovi. 3 kassillista vaatteita lähti uffaffaan keräyslootaan, 1 kassi puhtaasti hävitykseen ja 6 paria kenkiä etsii uutta kotia.
Sotanorsulle kävinkin jo itkemässä puuttuvia "before"-kuvia. Mutta äsken oli ilo ylimillään. Olin alkukesästä ostanut itselleni kesähousut, hiukan tiukat kun ajattelin että kesällä paino tippuu ja saan ne käyttöön. Näin kävikin. Ja äsken ihan huvillani tunkeuduin housuihin. Ja ne on liian isot! Siis niin isot ettei ne enään istu millään tavoin. Tosi "ikävä" että jouduin laittamaan ne hävitykseen. :o)

Vaatehuoneesta löytyi jotain mitä olin jo onnekseni unohtanut. Vuonna 2005 tapailin miestä joka harrasti rullaluistelua. Itse en jostain syystä ikinä ole lajille syttynyt, vaikka pidänkin luistelusta jäällä. Ehkä se kiristääkin juuri siitä. Luistelu on talvilaji. Nih.  No tämä vuoden -05 kesämies kuitenkin ympäripuhui ostamaan omat luistimet. Tein työtä käskettyä ja ostin luistimet jotka hän armollisesti hyväksyi. Muuten ihan kiva, mutta tuli ero ennenkuin kunnolla ehdin kertaakaan luistella. Luistimilla on kerran luisteltu parkkipaikan ympäri kun oston jälkeen kokeilin miltä luistimet tuntuvat jalkaan asfaltilla. Sen jälkeen ei luistimia ole käytetty. Enkä muuten käytäkään. Eli jos joku luistinkooltaan 40,5 (käsittämätön koko, kuuluuko luistimen olla tyyliin numeroa isompi kuin jalka oikeasti on?) ja himoitsee harmaita Niken rullaluistimia joita ei ole todellisuudessa käytetty vaikka ne on 5 v vanhat niin yhteydenottoa tänne päin. Nimimerkillä tahdon noista eroon enkä kaipaa edes suurempaa taloudellista vastinetta.