tiistai 26. marraskuuta 2013

Ei pelkkää silkkoa kuitenkaan

Alkoi itseänikin oikein masentamaan edellinen postaus. Höh.

Mutta miksi palasin näin nopeasti linjoille on se että, tarvitsisin suuren yleisön apua. Alkaa nimittäin käpy palamaan sen meillä asuvan tuttiritarittaren kanssa. 2-4 kertaan yössä joudun käydä etsimään sitä kadonnutta imuketta. Läpi yön nukkuminen olisi jees, nimittäin.

Veikkaan että järjen puhuminen ei onnistu, mutta lähdenkö leikkaamaan tuteista osia vai hävitänkö ne vaan? Ajattelin toimeen ryhtyä itsenäisyyspäiväviikonloppuna, kun olisi kolme päivää vapaata ja aikaa vääntää tytön kanssa asiasta. Niin ja kuinkahan kauan Se eroprosessi kestää?

Toki tiedän että yksilöitähän tässä kaikki on, mutta pieni tsemppi tekisi terää!
Tein tämän postauksen muuten puhelimella, meinaan jos on hirveästi typoja tai asettelu on outo muuten vaan!

maanantai 25. marraskuuta 2013

valivali-nirinari

Huokaus ja haukotus.
Maalaiselämä on tehnyt meikäläiselle temput terävät. Kun täällä ei ole juurikaan tuota valosaastetta, on jonkinsortin kaamosmasennus vissiin päässyt yllättämään.
Vuodenajan lisäksi väsyttää työt, kaikki uutuudenviehätys on kyllä karannut taivaan tuulin, mutta odottelen fiilisten tasaantumista. Tietysti näin viimeisenä taloon tullutta ei nuo YT-neuvottelutkaan oikein jaksa naurattaa.

Toisaalla Keittiömestari tuntuu näin pikkujoulukaudella painavan ympäripyöreitä päiviä töissä, joten kaikki torpan työt tuntuu olevan mun työlistalla henkisen yksinhuoltajuuden lisäksi. Onneksi jouluun on enää kuukausi ja Keittiksellä helpottaa työt silloin.

Terve elämä on kaiken tämän jälkeen ollut kaikea muuta kuin tervettä. Eilen söin poppareita iltapalaksi, edellisenä iltana ollessani viikonloppuhoidossa porukoilla vetelin nakkipiiloja iltanälkään.. Eli ei ole niissä hommissa paljon kehumista. Jos vain Keittiksen työt antaa periksi olen kuitenkin pyrkinyt heilumaan salissa tai jumpalla vähintään kolmena päivänä viikossa. Eli toisin sanoen olen käynyt kahdesti viikossa jossain edellä mainituista aktiviteeteista. Mutta tällä hetkellä sekin on kotiin päin.

Ja sitten sain päähäni haluta toisen lapsen. Ei siinä mitään, mutta meillä on kättä päälle-sopimus Keittiömestarin kanssa että yhteen jää tämä kokeilu. Ja tiedän ettei Keittis ala asiasta neuvottelemaan. Ja että mistäkös sen tiedän. No koska kysyin. Nää on taas näitä kysymyksiä että toinen saa tahtonsa läpi ja toinen on karvaasti pettynyt, mutta kummanko mielipide sitten painaa vaakakupissa enemmän. Jospa tämäkin menisi huokailemalla ohi, ja palaisin siihen tunteeseen joka mulla on tähän asti ollut että yksi kersa riittää.

Että tällainen postaus tällä kertaa. Kiitos ja anteeksi, tässä viime viikolla blogi vietti 4-vuotispäiviään mutta katellaan niitä bileitä sitten ensi vuonna.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Ba!

TuVen korviin on nyt suunnitelman mukaan tungettu vierasesineitä. Kreivin aikaan, tytölle lykkäsi uutta nuhaa viikonloppuna ja lääkäri enteili että uuden tulehduksen merkit näyttäytyi jo (edellinen kuurihan loppui siis maanantaina). Mutta ohjelman mukaan edettiin, ja hyvä niin. Olen päättänyt että nyt tehty putkitus katkaisee ikävästi karkuun päässeen kierteen jo lähtöönsä.

Kierteestä toiseen. Olen uteliaisuuttani jättänyt kaksi viikkoa leivän pois kokonaan ruokavaliosta, en mitenkään hiilarittomassa hengessä tai muuten, vaan siitä yksinkertaisesta syystä että huomasin tässä välillä eläväni täysin leivällä, korvasin sillä kaikki ateriat kiireisinä työpäivinä.
Nyt olen huomannut että mieleni minun tekevi jumalattomasti karkkia! Kryptistä, aiemmin olen aina kuulunut jengiin sipsiä ja suklaata, mutta nyt irtokarkit huutelevat perääni kaupassa. Ja sitä kutsua on aika vaikea olla noteeramatta (kirjoittaa hän toinen käsi tuttifrutti-pussissa).

Alkaakohan TuVe kohta puhumaan? Tänään aamulla kysyin haluaako banaania, vastasi hän tomerasti räkä poskella että BA! Lounasajan koittaessa TuVe kiskoi mua puntista, osoitti syöttötuolia ja sanoi namnam!
Onneksi en lyönyt vetoa, päiväkodin puheterapeutti veikkasi että TuVe puhuu ennen joulua...