maanantai 30. marraskuuta 2009

Ai vähänkö olin reipas?

Kävinkin tänään salilla ja lenkillä. Ja lenkkikin oli ihan rivakka 45min niin että jutustelu jäi kaverin kanssa kun joutui puuskuttamaan. Hyvä minä (kunnon tsemppausta viime viikkoisen lusmuilun sijasta).

Haluasin aamulla syödä välillä jotain muuta kuin kaurapuuroa. Ajattelin leipä + jugurtti compoa. Ja ajattelin sortua niihin activia-actimel-acti-mitä lie juggeihin. Mikähän olis parasta? Hyvänmakuista? Terveysvaikutteisinta? Anyone?

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Sukat märkinä

Kävin tuossa siskon ja sen koirien kanssa ulkoilemassa Bisa-järven metsissä. Piti mennä polkuja pitkin, mutta oikaistiinkiin metsään kun vastaantulijoita oli sen verran paljon ja skutsissa sai koirat painaa rauhassa menemään.
Siellä on muuten satanut aika paljon: astuin nurmimättäälle joka upotti sitten sen verran että lantsari haukkasi vettä (mulla siis sellaiset lyhytvartiset, ei mitkään kontiot sentään :D). Käsi ylös kuka arvaa vatuttiko sen jälkeen?
Nähtiin myös hirvi, se hiippaili jossain ehkä 100metrin päässä. Aika villiä. Mulla ja systerillä alkoi soimaan Villi Pohjola-sarjan tunnari päässä! Koirat vähän villiintyi ja yritti lähteä perään, mutta onneks ymmärsivät kaartaa takaisin kun aikamme perään huudeltiin.
Lenkin piti kestää n tunti. Mutta kun hiukan "oikaistiin" metsään, kertyi lenkille aikaa 3 tuntia. Ja saapas hörppäsi vettä ehkä ekan vartin aikana.

No, joskus päästiin kuitenkin kotiin, kuuma suihku ja nyt avattu virallisesti glögi-kausi. *kippis*

lauantai 28. marraskuuta 2009

Liikuntalukujärjestys

Tämä viikko on ollut liikunnan puolesta huononpuoleinen. On väsyttänyt, vatuttanut ja kaikkea muuta. Välillä pitää muistaa levätä, ja kerätä angstia niin jaksaa taas seuraavalla viikolla tsempata. Tässä mun perus-liikuntalukujärjestys. Viikko menee yleensä näin:

ma - sali, kestoltaan n 1 tunti

ti - vesihölkkä, 45min (aamulla ennen töihin menoa, työlaverin kans. Ei kyllä varsinaisesti juosta, mutta ei kyllä kellutakkaan pelkästään)

ke - sali, taas n tunti

to - vesihölkkä, 45 min aamulla ja bellyfit 1 tunti illalla

pe - sali, tunti edelleen

la - yleensä sali, saattaapi olla myös lepopäivä

su - yleensä lepopäivä, ehkä köpöttelyä siskon kanssa. Enemmin auttaa mielenterveyteen kuin fyysiseen, mennään sen verran rauhassa mutta pääseepä avautumaan murheistaan.

* näiden lisäksi yritän käydä kaverin kanssa 1-3 kertaan lenkillä, vedellään semmonen about 6km reiluun kolmeen varttiin. Ylä- ja alamäkeä riittää.


Tälläiselllä setillä mennään siis täällä. 8 kertaa 10stä viikkoni on tuollainen, välillä tulee sitten viikkoja kuten nyt jolloin oon vaan käynyt salilla x1, lenkillä x1 ja bellyfitissä x1. Jollain toisella viikolla meneekin sitten kovempaa ja saatan käydä salilla vielä tuon 3-4 kerran lisäksi x1.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Kuinka yksi puhelu voi pilata perjantain?

Selvästi tämä mun blogaaminen keskittyy yleiseen whinetykseen. Tai sitten olen kerrankin löytänyt väylän purkaa itseäni. Interwebissä saan avautua rauhassa ilman että menetän IRL kaverit. Ja ennenkaikkea voin avautua irl kavereistani. Exellent...

Tänään nimittäin tapahtui taas jotain mikä ärsyttää mua suunnattomasti. Tämä asia tapahtui muutamassa minuutissa ja edelleen (yli 3 tuntia myöhemmin) aiheuttaa mussa tuhahtelua. Pieni ja harmiton tokaisu puhelimessa ja multa meni vati niin nurin että Arabian leimat näkyy kuuhun asti. Kiertelenkö kankeilla mielikuvilla vielä hetken, vai siirrytäänkö jo asiaan?
Kaveri soitteli tuossa ja kysyi kahville, no tämä ilta on buukattu joten ehdotin huomista. Mulla ei ole kummempia huomen (paitsi kampaaja, vihdoin sain varattua ajan). Vastaukseksi sain jotain josta pyrin antamaan mahdollisimman suoran lainauksen: ” No ei mulla mitään pitäis olla, jos kaverit ei sitten keksi jotain, katellaan huomen.” Varmaan ehkä noin 97% ihmisistä pitää tuota ihan normaalina vastauksena. Mutta mua ärsyttää siinä
a) voisitko ehkä itse päättää omasta ajastasi kavereittesi sijaan?
b) jos sulla ei ole mitään suunnitelmia ni voitaisko nyt lyödä lukkoon sitten kahvihetki tms huomiselle ja ehkä jopa kellonaika?
No way, eihän sellaista voi tehdä, jos vaikka tulee jotain mielekkäämpää eteen...

Äh. Ärsyttää suunnattomasti. Miksi ei voida sopia asiallisesti ennakkoon tapaamisista, vaikka olenkin spontaani ja koen yllätykset päänsääntöisesti positiivisiksi arvostan myös omaa vähäistä vapaa-aikaani niin paljon että haluaisin vähän etukäteen sitä suunnitella. Noh, huomenna on uusi päivä jos vaikka paistaisi aurinko ja olisin paremmalla tuulella.

Tarkkaavainen lukija varmasti lukee rivien välistä että tarinassa aiemmin esiintynyt ”kaveri” on vastakkaista sukupuolta ja allekirjoittaneella on erinäisiä tuntemuksia tarinan ”kaveria” kohtaan. Allekirjoittanut ja tarinan ”kaveri” ovat hiukan ulalla siitä kuinka kaverisuhde onkin hiukan muuttunut ja latatunut erilaisilla tunteilla tätä nykyä ja saattavat kokeilla parisuhdetta. Ehkä.
Tällä asialla saattaa olla osuutta hermostumiseen...

tiistai 24. marraskuuta 2009

Hei olen Kirsu ja minulla on ongelma.

Työelämässä nimittäin (ikäänkuin sosiaalinen elämä olisi kuin tanssia vain). Huomaan, jälleen, ongelmaksi nousevan töissä sen, että kukaan nyt vaan ei yksinkertaisesti ole niin hyvä kuin minä jolloin kukaan ei osaa mitään. Ja kenenkään ei voi luottaa. Joten mun on itse tehtävä kaikki. Ja kun teen itse kaiken ja työt lisääntyy ja kasaantuu, olen myös ensimmäisenä huokailemassa töiden paljoutta... Olen tämän suunnattoman rasittavan pirteen huomannut itsessäni vasta viime vuosina, ja se vatuttaa niin ettei veri kierrä.

Kun/jos haalineeni hommia liikaa ympärilleni, väkisin sitten jaan niitä takaisin muille. Tämä taas ymmärrettävästi aiheuttaa hiukan kireyttä työilmapiirissä kun ensin sanon hoitavani asian ja sitten delegoin sen kuitenkin eteenpäin. Eli tilanne on sama kuin silloin kun p*ska on osunut jo tuulettimeen... Onneksi nykyinen työyhteisö on ollut koossa pääpiirteittäin jo yli 1,5 vuotta joten työkaverit aika hyvin on oppineet sietämään mun oikkuja. Ja luojan kiitos estävät mua haalimasta lisää hommia jos huomaavat pikku työhamsterin mussa heräävän. Mutta tietysti ne bongaa tän asian turhan myöhään, eli silloin kun olen jo ylityöllistänyt itseni.

Ja eniten tässä omassa piirteessäni ärsyttää ehkä eniten on se, että alan keräilemään näitä bonushommia kun työtilanne kiristyy, eli jollain tapaa reagoin stressiin hankkimalla tietoisesti lisää stressattavaa. Yritänkö siis stressaamalla enemmän laukaista jo olemassa olevaa olotilaa?
Olen jo ymmälläni kun tiedostan itsessäni tämän käytöksen. Nyt olen sitten pääni miettinyt puhki miten saan muutettua käytöstäni.

Töissä tilanne kiristyy aina potenssiin 100 kun vuodeviahde lähestyy joten: annetaan prinsessa ja puoli valtakuntaa hyvästä vinkistä!

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

25 asiaa

Tämän meemin pölläsin Nelliinalta

1. Kolme viimeistä ostostani...
Ruokaa, Irinan cd ja kuoharipullo...


2. Isoin julkkis, jonka puhelinnumero löytyy kännykästäni...
Ei löydy ketään julkkista. Mä oon niin tylsä!

3. Viimeksi googlasin...
Finnkinon sivut kun katsoin olisko mitään hyvää leffaa jonka olisin systerin kanssa voinut käydä tsekkaamassa.

4. Kaikkien aikojen huonoin ostokseni...
hmm. Niitä on monia. Mutta varmaan kännykkä, joku ankee Noksu minkä ostin viime vuonna, käytin 2kk ja hermo meni siihen ja palasin entiseen (joka on käytössä edelleen).

5. Käsilaukussani on juuri tällä hetkellä...
Ei oo käsilaukkua käytössä tällä hetkellä. Mutta silloin kun on niin sieltä löytyy avaimet, puhelin ja lompakko. Ja usein myös astmalääkkeet ja nenäliina.

6. Suosikkikatuni koko maailmassa...
Tuo oma lähikatuni jota saatan jäädä näin syys-talvi-kevät iltaisin tuijottamaan kun puissa olevat lehdet ei estä näkyvyyttä.

7. Tyypillisin asuni...
Farkut ja neule

8. Hienoin/kallein ostokseni on...
No kallein on asunto (toistaiseksi kyllä vielä pankin). Sitten seuraavaksi varmaan auto. Ja se on kyllä aika hieno mun mielestä.

9. Olen riippuvainen...
Netistä, kavereista, perheestä, kahvista

10. Tyylini kuvailtuna kolmella sanalla...
Tylsä, käytännöllinen ja muuttumaton

11. Jos saisin loppuelämäni shoppailla vain yhdessä putiikissa...
Hmm.. vaikea. En ole varsinaisesti mikään shoppailuaddikti. Mutta joku stocka vois olla aika kätsy, sieltä kun löytyis kaikki ruoasta luistimiin! Käytännöllisyys ennen kaikkea.

12. En ole ikinä ostanut mitään...
Esim Ginasta, Mangosta, Zarasta...

13. Parhaat outlet-löydöt teen ehdottomasti...
Luhta outletista

14. Jos saisin periä jonkun koko garderobin...
Pitääkö olla realistinen, vai saako haaveilla? MouMoun vaatekaappi on sellainen josta haaveilen. Tosin haaveilen myös samanlaisesta kropasta...

15. Seuraava suuri hankintani on...
Vaihteeks uus puhelin

16. Tyyli-ikonini on...
No eipä ole ketään jota mainita nimeltä. En ole niin tyylikäs ihminen että ikonia tarvitsisin!

17. Kenkävalikoimassani on aivan liian vähän...
Hottiksia saappaita!

18. Unelmieni laukku on...
Öö.. enpä osaa tähänkään vastata. Joku ihana iltalukku vois olla jees.

19. Käytän kuukaudessa vaate- yms. shoppailuun...
Pari kymppiä.

20. Verkossa shoppailen mieluiten...
En oikein harrasta nettishoppailua.

21. Suosikkimuotiblogini on...
Moumou Mouruaa

22. Olen kauneimmillani...
Kun kaveri on mun pään. Siis hiukset ja naaman. 28 vuoden nuoreen ikään mennessä en ole oppinut meikkaamaan.

23. Makutuomarinani toimii...
Peili

24. Hiukseni ovat...
Luonnostaan melkein piikkisuorat, mutta nytkin vähän kiharalla jotka joka aamu väännän kun yritän olla edustava.

25. Toiveammattini on...
Joku suuri johtaja olis hieno olla!

lauantai 21. marraskuuta 2009

Painavaa asiaa menneisyydestä

Avaudunpa tässä sitten painostani ja kilohistoriastani. Olen aina ollut reippaassa ylipainossa, tai no kai mä ihan ihan lapsena oon ollut normipainoinen, mutta siitä lähtien kun oon ite mättänyt omasta tahdosta evästä naamaan, on läski ollut tiiviisti mussa kiinni.
Koululaisena harrastin liikuntaa melko aktiivisesti, mm tennistä vähintään kerran viikossa. Kun tuli murrosikä, jäi sekin. Hyvä ruokahalu jäi kylläkin.

18-vuotiaana sain ajokortin ja itselleni hyvän ystävän. Tämä ystävä jostain syystä ei halunnut meidän hengaavan hänen porukoillaan, ja itse en aina halunnut notkua meillä kun porukat oli ihan vakuuttuneita että me ”styylataan” (pitkän aikaa sitä halusinkin, siis styylata tän kundin kans. Mutta se ei tahtonut joten päädyttiin sitten ”vaan” kavereiksi. Hyviksi sellaisiksi. Vuosiksi.). Keksittiin sitten että kun mulla oli kortti ja auto, niin varmaan jotain 3-4krt viikko ajeltiin jonnekkin mäkkiin, juttelemaan, hengaamaan ja ennenkaikkea syömään. Ja voi pojat, kyllä me syötiinkin. Tätä jatkui n 3 vuotta. En halua edes ajatella niitä kaikkia kiloja joita silloin keräilin vaan sen takia että noloilin vanhempiani ja niiden kysymyksiä seurustelusta.

21-vuotiaana vaihdoin paikkakuntaa opintojen perässä. Ja muutin samalla eka kerran ihan yksikseni. Ei ollut opintojen ohella paljon tekemistä stadin friidulle sellaisella 20 tuhannen asukkaan kaupungissa. Ei kavereita, ei harrastuksia. Paitsi syöminen. Tähän mennessä olin siinä jo aika hyvä pitkän harjoittelun jäljiltä. Löytyihän niitä kavereita, opiskelu –sellaisia. Löytyi myös opiskelijabileet ja reipas juominen ajoittain ja snägärillä käynti yön pimeinä tunteina.
Viimeisenä opiskeluvuotena luokkatoveri ja paras kaveri heräs siihen että mä vyöryn paikasta toiseen. Tää aktiiviurheilija sitten tsemppas mua ja aloittelinkin sitten urheilua niin että käytiin uimassa vähintään kerran viikossa. Ajatus ihan kiva, usein uinnin päälle käytiin sitten syömässä. Pizzalla tai mäkissä.
(tätä kirjoittaessani huomaan toistavani itseäni...)

Aikanani valmistuin ja muutin takaisin pk-seudulle. Sain heti töitä mutta se oli vuorotyötä. Tai tarkemmin 7 yövuoroa ja 6 vapaapäivää. Ja mikäs pitää ihmisen paremmin hereillä kuin syöminen? Ja mitään kaninruokaa viitsinyt syödä, uppopaistettu oli parasta. Ja työviikon nukuin vapaa-ajan, ja vapaa viikolla sitten näin kavereita. Ja söin todella epäsäännöllisesti ja hirveitä määriä. Siis volyymi oli jotain sanoin kuvaamatonta (tyyliin 500g pakasteranuja ja 12 nugettia kertalaakista.. huhhuh). Onneks tuota yötyötä kesti vaan 4kk. Ja tuolloin sain vaa’asta irti ne suurimmat tulokset: about 106kg. Säännöllinen päivätyö onneksi hoikensi, sillä se sisälsi myös ennemmän juoksentelua (vs yöchatin katselu). Paino tippui sinne sataseen. Ei paljon juhlittu silloinkaan.

Ikinä aiemmin en ole minkäänlaisella laihdutuskuurilla ollut. En kokeillut mitään dieettejä tai vempeleitä. Päässä kuitenkin napsahti tammikuussa 2009. Jostain syystä hermostuin siihen että paino oli 3 numeroinen luku. Marssin lähimpään urhelihalliin ja ostin 3kk:n kortin. Sillä sai uida ja käydä salilla niin paljon kuin lystää. Aloin katsomaan vähän mitä söin, ja tosiaan liikkumaan aktiivisesti. Nyt on paino 86kg ja still going down hitaasti mutta sitäkin varmemmin.
Keinoista ja valinnoista voisin tehdä toisen postauksen, kun tästäkin tuli näin pitkä...

Jotain minusta..

Ajattelin tässä esitellä itseäni, ja ajattelin tehdä sen meemi(e)n muodossa. En oikein osaa kirjoittaa, vielä, itsestäni sellaista kuka olen ja mistä tulen, joten helpoin lienee vastata valmiina oleviin kysymyksiin. Aloitetaan vaikka murre-meemistä. Alustukseksi sanottakoon, olen elänyt kehä III sisäpuolella elämäni, pois lukien pientä 4 vuoden pyörähdystä Kymenlaaksossa.
(Aloittelevana blogaajana unohdin poimia talteen tiedon mistä tämän meemin bongasin, mutta monella tämän olen nähnyt..)

Miten sanot seuraavat lauseet:

1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Systerin punanen mekko menee mullekki.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarviitsä apuu siinä läksyssä jonka mantsan maikka anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Sounds like a plan (harrastan runsaasti finglishiä vaikken osaa englantia niin että olis varaa henkseleitä paukutella)

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mummo sano et hakee meijät joskus varttii vaille kuus

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
*hysteeristä naurua* kukaan kuka mut tuntee tietää että olen pro yksityisautoilu vaikka se kuinka on epäeettinen teko. En vaan pysty kuvittelemaan itseäni sanomaan tuota lausetta ääneen.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Ootsä nähny broidin luuria?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostitsä sä sen henkan hameen?

Kas siinä. Hassua yrittää kirjoittaa niinkuin sanoo.

Kaikkea pitää kokeilla..

Päätinpä kokeilla blogin kirjoitusta. Tuntuu välillä että pää on niin pyörällä ajatuksista, eikä oikein väylää mihin niitä purkaa. Paperi ja kynä ei oikein istu käteen, joten ajattelin kokeillä tälläistä interweb vaihtoehtoa. Tämä on joko uskomaton onnistuminen tai sitten yksi niistä sadoista blogeista joihin on postattu 4 kertaa ja sitten unohdettu (itse jostain syystä inhoan jälkimmäisiä, ja lupaan muistaa yrittää poistaa tämän jos unohdan päivittää. [eri asia kuika voin muistaa poistaa jos en muista päivittää?!? Mietitään sitä sitten.])