Työelämässä nimittäin (ikäänkuin sosiaalinen elämä olisi kuin tanssia vain). Huomaan, jälleen, ongelmaksi nousevan töissä sen, että kukaan nyt vaan ei yksinkertaisesti ole niin hyvä kuin minä jolloin kukaan ei osaa mitään. Ja kenenkään ei voi luottaa. Joten mun on itse tehtävä kaikki. Ja kun teen itse kaiken ja työt lisääntyy ja kasaantuu, olen myös ensimmäisenä huokailemassa töiden paljoutta... Olen tämän suunnattoman rasittavan pirteen huomannut itsessäni vasta viime vuosina, ja se vatuttaa niin ettei veri kierrä.
Kun/jos haalineeni hommia liikaa ympärilleni, väkisin sitten jaan niitä takaisin muille. Tämä taas ymmärrettävästi aiheuttaa hiukan kireyttä työilmapiirissä kun ensin sanon hoitavani asian ja sitten delegoin sen kuitenkin eteenpäin. Eli tilanne on sama kuin silloin kun p*ska on osunut jo tuulettimeen... Onneksi nykyinen työyhteisö on ollut koossa pääpiirteittäin jo yli 1,5 vuotta joten työkaverit aika hyvin on oppineet sietämään mun oikkuja. Ja luojan kiitos estävät mua haalimasta lisää hommia jos huomaavat pikku työhamsterin mussa heräävän. Mutta tietysti ne bongaa tän asian turhan myöhään, eli silloin kun olen jo ylityöllistänyt itseni.
Ja eniten tässä omassa piirteessäni ärsyttää ehkä eniten on se, että alan keräilemään näitä bonushommia kun työtilanne kiristyy, eli jollain tapaa reagoin stressiin hankkimalla tietoisesti lisää stressattavaa. Yritänkö siis stressaamalla enemmän laukaista jo olemassa olevaa olotilaa?
Olen jo ymmälläni kun tiedostan itsessäni tämän käytöksen. Nyt olen sitten pääni miettinyt puhki miten saan muutettua käytöstäni.
Töissä tilanne kiristyy aina potenssiin 100 kun vuodeviahde lähestyy joten: annetaan prinsessa ja puoli valtakuntaa hyvästä vinkistä!
Tää kaikki vie mut takaisin alkuun.
4 viikkoa sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti