Ajantappoa

Varmin tapa saada itkuhälytin vilkkumaan on avata blogi. Haluisin lähteä kauppaan, mutta ajatuksissani lykkäsin jälkikasvun parvekkeelle päikkäreille enkä henno toista sieltä mukaan kiskoa kun makoisasti nukkuu. Keittiömestarikin nukkuu. On sairaslomalla kun käsi hajosi, valvoskellut monta yötä sitä ennen melko tuskissaan. Lääkäriltä sai hyvät mömmöt, nyt vetää unta palloon neljättätoista tuntia. Oli vissiin univelkaa kertynyt.
Ei herännyt vaikka punatukkainen äärimmäisen timmissä kunnossa oleva ja kauniisti päivittynyt postimies soitti kahdesti. Ovikelloa. Toi jonkun paketin Keittiömestarille. Olenko muuten kertonut että TuVella on punertavat hiukset? Vaikka äiti on läpiblondi ja isä lähes mustatukkainen...

Kävin keskiviikkona salilla. Sellainen noin 50-60 vuotiaiden leidien porukka mukavasti ääneen paheksui kun salille tullaan pullistelemaan. Nämä leidit siinä istui kaikki omilla jumppapalloillaan ja juoruilivat, kun mä tulin lämmittelemään. Tein ihan tavallisia vatsarutistuksia ja punnerruksia (ns tavallisa, polvet ei kestä naisten versiota) lämmittelyksi. Ilmeisesti pullistelin heille. Koska oltiin ainoat neljä henkilöä koko salilla. Meinasin sanoa muutaman valitun sanan, mutta sitten ajateelin että olkoon. Ja pullistelin kahta kauheammin. Siitä agressioissani teinkin sitten parhaan treenin jTs (jälkeen TuVen syntymän). Että kiitos leideille joita häiritsee punainen naama ja hikinen selkä kuntosalilla.

Treeneistä semmosia terveisiä, kulkee taas aika kivasti. Mutta olisiko raskaus jättänyt jälkensä, kun en millään saa tuntumaa alavatsan lihaksiin saati kylkiin. Muutenkin keskivartalo treeni on aika hukassa. Tarttis jotain vinkkiä. Varsinkin kun tuo vatsanalue on se löysin paikka niin olisi kiva saada sitä vähän kurottua kasaan, huutelee harmissaan Kirsu.

Taidankin keittää kahvit, kun tää blogin avaus ei heti tuottanut tulosta. Tuore kahvi tekee sen myös aika varmasti. Jos toinen kahvinkeittokierros saisi Keittiömestarinkin heräämään horteestaan. Vaikka onnellisena tuo tuntuu makkarissa kuorsaavan.

Oikein sellaista leppoisaa ja nauruntäyttämää viikonloppua kaikille.

Juhannus numeroina

- ajettuja kilometrejä mökille ja takaisin 460
- vesiselviä täysi-ikäisiä aikuisia koko juhannusviikonlopun 3
- hyttysenpistoja aikuisiin 100 000
- hyttysenpistoja kääpiöön 0
- puhjenneita alahampaita 1,5
- niskakakkoja ilman juoksevaa lämmintä vettä 4
- kotona pestyjä pyykkikoneellisia 3
- eheytyneitä parisuhteita 1
- uimaan oppineita koiria 1
- grillattuja makkaroita 8
- järvivedellä parantuneita vaippaihottumia 1

Siinäpä ne tärkeimmät. Lopuksi vielä asteikolla 1-10, miten meni juhannus tosiaan ilman juoksevaa lämmintä vettä ja mikroa? Sanoisin että vahva 9.

Kuule keiju tai peikko, mee sinne mistä tulitkin!

Musta tuntuu että joku ylempi taho kettuilee mulle. Tuon lapsen kautta siis. Pikkuhiljaa alkaa nää allergialinjat hahmottumaan (pilkkomaton lehmänmaito ja eläinpöly näyttää olevan ne pääviholliset) ja tytön vointi korjaantumaan, iho ja vatsa paranee. Sitten voiskin vaikka paiskata turvonneilla alaikenillä ja mystisillä huutoraivareilla, yhdistettynä hurmaavaan litratolkulla tulevaan kuolaan. Että jee, hampaita. Olisi voinut se hammaskeiju pysytellä omassa metsässään peikkopoikaystävänsä kanssa vaikka kuukauden, niin oltaisiin (tai no mä olisin) saanut kuittailtua hiukan univelkoja uutta rypistystä varten. Toisaalta, tää menee vähän samoilla tuskilla. 

Onnea vaan lapsettomalle siskolleni joka lähtee meidän kanssa juhannuksen viettoon mökille, yritin kyllä valmistella että parhaat unet varmaan saisi autossa, mutta en ole varma uskooko tuo. 

Keittiömestari jäi viime viikolla lomalle, lomailee vielä juhannuksen yli. Vähän tuli mulle yllätyksenä tää loma, jotenkin luulin että lomailee vasta syyskuussa? Mutta ilmeisesti silloin sitten uudestaan. Ehkä olisi taas petrattavaa kommunikaatiossa? Vaikka ei sen puoleen, muuten menee mukavammin. Varmaan yksi syy on TuVen elämän hetkellinen helpottaminen, mäkin pystyn taas ehkä keskustelemaan jostain muusta. Ollaan otettu tavaksi katsoa vanhoja mustavalkoisia elokuvia pitkin alkuyötä (täällä kukaan nuku kuitenkaan), ja tulee ihan styylauksen alkuajat mieleen kun paljon katsottiin leffoja. Nostalgiaa ja silleen.

Koska Keittiömestari on kotosalla, pääsin viime viikolla salille neljästi. Olipa luxusta. Tuntuu että pikkuhiljaa alkaa jonkinsortin lihasmuisti palautumaan, treenit menee perille. Aloittelin tuossa pikkuhiljaa treenaamaan vatsojakin, tuntuu että pakki on palautunut kokonaan. Ei sen puoleen, eipä se mikään kisakireä lähtöönkään ollut :)

Taidanpa yrittää taas päivittää tuota lukemieni blogien listaa, jostain syystä se takkuaa. Edelleen.

En edes yritä palata blogin pariin ennen juhannusta ja mökkiseikkailua, joten hyvää juhannusta kaikille pöly- ja muille palleroille! 

Apua, tyttäreni on tohottava flirtti!

Tulee Keittiömestari olemaan ongelmissa vielä tulevaisuudessa jos nykymeininki jatkuu. En tiedä olenko täällä kertonut, mutta TuVe on ihan mahdoton miesten perään (tulee äitiinsä, kröhöm). Hymyilee kuin Naantalin aurinko ja sen jälkeen painaa leuan ikäänkuin rintaansa. Kyllä te tiedätte, silleen kuin vanhoissa suomi-filkoissa flirttaillaan. Ihan kuka tahansa perus pultsarista lähtien käy uhriksi, kunhan vain suo edes puolikkaan katseen TuVelle . Siis mies, ei esimerkiksi lyhyttukkaiset naiset. Joku roti.
Että ei ainakaan vierasta. Vielä.

Jos isänsä on pulassa tulevaisuudessa, meikäläinen on nyt. Hitto mitä tohotusta ja viuhtomista tuon tytön yöt on!  Siihen kun vielä lisätään kutiava ihottuma on levottomien öiden soppa valmis. Noin ilta kympistä jonnekkin kahteen asti saattaa nukkua rauhallisesti, sitten alkaa heiluminen ja huitominen (ja raapiminen). Jota jatkuu stten aamuun asti. Hetkeksi saattaa rauhoittui jos nostan pinniksestä viereeni ja rajoitan tytön vapautta pitämällä käsistä kiinni, mutta heti kun ote heltiää (itse nukahdan) alkaa uudet huitomiset. Mahalleen pyöräytys aiheuttaa raivarit, ja niin tekee myös kapaloinnin yritys. Veikkaan että touhu liittyy jotenkin joihinkin uusiin taitoihin, jalkojen ja käsien heiluttamista pitää treenata yölläkin. Toinen kurjempi vaihtoehto on, että kutinat ja muut allergiavaivat vaivaa niin, ettei vaan kykene rauhoittumaan. Vaikka nyt kun kortisonikuuri on taas päällä näyttää iho päälisin puolin melko rauhalliselta. Ja poski tuntuu silittäessä persikalta. Noh, ensi viikolla taas linjat lääkärille. Saas nähdä kokeillaanko maidotonta vai otetaanko lisää testejä.
Mutta vauhtia ja onneksi vaarattomia tilanteita kun riittää yöt läpeensä korvan juuressa, en oikein saa kunnolla levättyä. Siispä mietin jos nakkaisi tytön omaan huoneeseensa nukkumaan, joko itkuhälyttimen kera tai ilman.

Ei oo, ei tuu. Tulee sittenkin.

Eka kertaa on käynyt mielessä, onko bloginpito päiväni luetut. Ei oikein tunnu lohkeavan juttua, päässä on vaikka mitä ideoita mutta ulostuotto takkuaa vaikka aikaakin löytyisi. Mutta veri vetää kirjautumaan bloggeriin, joten minkäs teet. Jatketaan siis hyvää päivää, kirvesvartta-linjalla kunnes runosuoni alkaa kukkimaan paremmin.

Kupeitteni hedelmä.

No mitäs tässä on puuhailtu? Kiusattu TuVea verinäytteiden muodossa kun oletettu siitepölyallergia onkin kuitenkin ehkä jotain muuta. Tai oireet lehahtaa heti kun kortisoni-kuuri päättyy. Testattiin sitten vasta-ainekokein maito, kala, soija, maapähkinä, muna ja vehnä. Kaikki näytti negaa, ei ole allergiaa. Mystistä, tyttö on hiekkapaperia kasvoiltaan ja niskasta, taipeet huutaa kirkuvan punaisena. No, nyt sitten jätettiin pois maidon sakeuttaja, jos se aiheuttaisi oireita. Puklailuja tämä kokeilu näyttää ainakin aiheuttavan. Eniten tässä kuitenkin kiukuttaa, että juttelin perhetutun kanssa tuloksista (kun kysyi, pyrin jättämään tutut alan ihmiset rauhaan näiltä jutuilta kun en niille palkkaakaan maksa), tämä eläköitynyt työterveyslääkäri raapi päätään ja muisteli ettei tuollaisella alle vuotiaalla vasta-ainekokeet anna aina välttämättä oikeita negatiivisia. Eli positiivinen tulos tarkoittaa allergiaa, mutta negatiivinenkin saattaa olla allerginen. Että kiitos vaan, sain maksaa tytön kiusaamisesta ihan vaan huvin vuoksi. 

Pelisuunnitelmana on tämä viikko katsella onko maissi (l. sakeuttaja) kuitenkin kaiken takana, ja ottaa linjat sen jälkeen uudestaan hoitavalle lääkärille. Haluaisin kuitenkin uskoa kokeiden oikeellisuuteen, onhan ne määrännyt kuitenkin lastentautien erikoislääkäri ja allergologi, luulisi tietävän aiheesta enempi kuin eläköitynyt työterveyslääkäri? 

Jumppahommat.

Salilla olen nyt käynyt 2-3 kertaa viikossa. Omaa aikaa, selkeitä syy-seuraussuhteita (kyykkäsin, nyt ahteri huutaa hoosiannaa), selkävaivojen tokeentumista. Eri palkkari vaihtoehtojen pohtimista, ohjelman suunnittelua. Rakkautta. 

Oma aika.

Eilen pääsi mamma humpalle, olin katsomassa nuoruuteni rakkautta, Metallicaa. Nyt jaksan ihmetellä taas Keittiömestarin toilailuja ja TuVen ihottumia monta viikkoa kun sain ladattua omia akkuja. Poistuin kotoa klo 15, palasin klo 01. Tällä välillä ei yhtään soittoa kotiin, eikä kotoa (eipä puhelut tai viestit vissiin festarialueella olisi läpi tulleetkaan?). Miksi olisinkaan soitellut, kai nyt isä pärjää tyttönsä kanssa. Systerille tosin sanoinkin, etten ole huolissani lapsesta, se osaa kyllä vaatia huomionsa ja hoitamaan tarpeensa, isän pärjääminen enempi jännitti kun eka kertaa tämä oli pidempään kuin kaksi tuntia vetovastuussa. No oli kyllä jo aikakin!

Mutta siis, eilen humppasin siskon kanssa Amorphiksen sekä Metallican keikat. Kummatkin bändit on tuttuja mun teiniangsti-vuosilta, nyt vasta pääsin todistamaan kummatkin livenä. Kannatti, vaikka ilta yllätti viileydellään ja keikkapaikan maa haastavuudellaan (sorakenttä yhdistettynä puolennyrkin kokoisiin kiviin). Onnea oli villapaita ja lenkkarit. Sääliksi kävi paria tyttöä minihameissaan ja stiletoissaan.

Mutta mikä meitä suomalaisia riivaa? Kaikki varmasti tiesi että Metallica soittaa läpi Black-albumin (väärinpäin), silti osa yleisöstä lähti valumaan pois alueelta jo puolivälissä, ja poistuva väkimäärä kasvoi koko ajan? Riittihän sitä katsojia 48 tuhannessa vielä keikan loppuun asti, mutta itse en olisi suostunut maksamaan 79 euroa jos en olisi kuullut klassikoita: Nothing Else Matters:ia, Enter Sandman:ia saatia encoren One:a. Ja metrotkin kulki tunnin pidempään, jolloin alueelta pois pääsykin oli turvattu vaikka keikan kuuntelin loppuun!

No, ei ollut meidän menetys.

Parisuhde.

Keittiömestari on palannut ihan oma-aloitteisesti nukkumaan meidän makkariin. En sanonut hyvällä enkä pahalla, ehkä aika vaan oli kypsä. Muutenkin tuntuu että sitä kiinnostaa mun kuulumset jälleen enemmän, kyselee jopa miten treeni kulkee. Väittäisin että treenin ja suhteen välillä on yhteys. Mä olen paremmalla tuulella, voin paremmin, näytän paremmalta. Ehkä jopa hetkittäin ihmiseltä?

Blogin tulevaisuus.

Mä haluaisin niin kovasti kirjoittaa postausksen johon riittäisi tunnisteeksi yksi tägi (joku muu kuin jo legendaarinen diipadaapa). Mutta jotenkin tälläiset yhteenvedot on tän hetken teema, vaikka ne lähinnä toimii  muistilappuina elämästä itselleni. Saa heittää viisasten kivellä miten tästä eteenpäin. Saa heittää myös postausidealla, jos ulkopuolinen vetoapu saisi lisäisi tuulta purjeisiin (sainpa tungettua yhteen kappaleeseen monta ontuvaa kielikuvaa...).