Jalka pois potasta!

Ja muita tarinoita hiihtolomalta.
Oltiin alkuviikko TuVen kanssa täysihoidossa, mummolassa. Paljon sain aikaiseksi muutamassa päivässä. Pari salikertaa, vesijumppa mutsin kanssa, pääsykoekirjojen loppuun kahlaaminen, shoppailureissu (pakollinen, päiväkodista tuli palautetta että kaikista housuista on tulleet caprimalliset) ja kunnon lörppöttelyhetki systerin sohvalla ilman jälkikasvua. Aika hyvin, vai mitä.
Niin ja käytiin me katsomassa kalojakin, vähän niinkuin Nolliksen suosittelemana. Aika monta allasta jaksoi tuollainen 2-vee olla innostunut, ja saatiin Sealifessä kulumaan puolitoista tuntia. Tuplat enemmän kuin olin olettanut.

Nyt mä muuten ymmärrän sen sanonaan, että lapsi on kaunis kun se nukkuu. Niin on, ja ennen kaikkea se on silloin hiljaa. Keittis ei uskonut kun sanoin että saan vääntää kaikesta tuon lapsen kanssa, ja koko ajan. Joten päätin alkaa tänä aamuna pitää tukkimiehen kirjanpitoa siitä koska meidät tahdot kolisee yhteen. Tänään välillä 8-12 on mitelty 6 kertaa, mutta tänään onkin ollut ihan letkeä aamu. Pitäisi varmaan tutustua johonkin kasvatusoppaaseen, tai pullolliseen kirkasta (itselle!!). Yritän kuitenkin olla meistä se isompi ihminen (hehheh), ja vähän valita niitä ottelupalloja. Kun ollaan kerran lomalla,  tänään sai syödä muroja sohvalla aamupalaksi. Ja hengata yöpaidassa aamupäivän kun pukeminen ei miellyttänyt. Sen sijaan pottaa en antanut käyttää kenkänä (kts. otsikko) koska sen raahaamisesta tulee rasittava ääni ja koska onhan se vähän hygieenisesti kyseenalaista, vaikka potta onkin pesty. En myöskään antanut leikkiä pakastimen ovella, tulisi kalliiksi kun kaikki vaivalla pyydystetyt punaisenlapun jauhelihat meinisi roskiin.

Vaihtaisin siis purkamattoman reissukassin uhman poistavaan taikasauvaan.