Elämä on.

Ketutukset.

Meni kolmen hengen blogimitti ohi, kun kaks osallistujaa kaiveli nenäänsä eikä lukenut s-postia. No yks (allekirjoittanut) ei lukenut postia ja toinen pureskeli varpaitaan vastaavasti lattialla.

Kuvavarkaudet ja muut ihmenillittelyt ventovieraidden toimesta. Oon harrastanut aikani kuluksi taas laajamittaista blogisurffausta ja päätynyt vieraisiin (mamma)blogeihin. Toisesta on varastettu kuvia ja toisissa anonyymit kommentoi ihan vaan kettuillakseen. Toi kuvavarkaus on yks syy miksi mä en halua laittaa omia kuvia tänne blogiin vaikka valokuvausta tuleekin harrastettua enempi ja vähempi (jo ennen TuVea). Sen lisäksi haluan tietysti pysyä mahdollisimman anonyyminä että voin huudella täältä mitä sattuu. Josta päästäänkin sitten toiseen asiaan mitä en käsitä. Blogikiusaminen on vähän kuin koulukiusaaminen, mutta vaan paljon hyväksytympää. Okei, oma valinta pitää blogia ja mahdollisuutta avoimeen kommentointiin, mutta kuka saa kiksinsä toisten solvaamisesta. En tajua. Enempi tää näyttää olevan nuorempien blogistien ongelma, mutta ei se ikä aina näytä viisautta tuovan. Ainakaan kommentoijille. Henkilökohtaisesti en ole tästä(kään) asiasta kärsinyt, pari kertaa olen saanut astetta kriittisempää palautetta, mutta nekin tonne sähköpostiin ja vielä nimellä. Näihin palautteisiin olen joko sitten vastannut spostilla ja tai avoimella postauksella riippuen aiheesta. Kyllä mulla on viksuja lukijoita, täytyy tähän väliin todeta. Voi myös johtua siitä että kävijämäärät on suhteellisen pieniä jolloin se pissipään osuminen porukkaan on vaikeampaa?

Kesäaika ja kela. Rispektit suomalaiselle järjestelmälle siitä, että tulevat vastaan kun lapsi on allerginen. B-lausunnolla on mahdollista saada korvausta erityisäidinmaitovastikkeeseen niin paljon, että tällä kulutustahdilla se tulee korvattuna halvemmaksi kuin kaupasta ostettu perus-vastike. Ainoa vaan että meidän b-lausunto seisoo asiantuntijalääkärin pöydällä joka ehkä kaivelee nenäänsä tai kirmailee kesälomalaitumilla. Tänään soitin kiirehtimispyynnön, kun yli 200 euroa kuussa tytön maitoihin on aika paljon rahaa. Periaatteessa korvattavuus pitäisi olla läpihuutojuttu, mutta en sitäkään usko ennenkuin nään mustaa valkoisella. Onneksi voi saada takautuvasti noita rahoja pois jos ja kun korvattavuus myönnetään.

Hekotukset.

TuVe vetelee banaania ja mangoa silmät kiiluen. Mikäli lusikka ei käy riittävän nopeaan lautaselta suuhun, alkaa välitön protesti huutamalla ja pöytää hakkaamalla. Palattiin vähän lähtöruutuun kun todettiin että tärkkelykset näemmä ei oikein sovi (riisitärkkelys, maissitärkkelys jne). Harmi vaan että noi kaupan valmiit lastenruoat on täynnä tärkkelystä täyte/lisäaineena. Tässä joutuu kokin hommiin, mutta väliäkös sillä. Ja onneksi on yksi suomalainen firma joka tekee marja- ja hedelmäsoseita siitä itsestä. Esimerkiksi banaanisoseen ainesluettelo on lyhyesti ja ytimekkäästi: banaani. Voishan noita itekin muusata, mutta nuo soseet säilyy viikon jääkaapissa ja just esimerkiksi toi banaani ei mee mustaksi niinkuin ite tehtynä.

TuVe on löytänyt itsestään leppoisan hekottelijan. Kaikki asiat tuppaa naurattamaan, ja heti ollaan osallistumassa keskusteluun jos vaikka yritän puhua kelan ihmisten kanssa puhelimessa. Omia mielipiteitä kerrotaan myös kaupankassoille ja kotikulmien pultsareille jos vaan TuVelle suodaan katse. Tyttäreni on sosiaalihyttynen (viite). Juttelu on myös monimuotoisempaa kuin pelkkää ähinää, selvästi on haussa suomenkielinen kommunikaatio.

Lauatain bileet oli parasta. Ruokaa oli paljon, juotavaakin löytyi vaikka ne kaksi olutta ja yksi kuohuviini (lasillinen!) kävikin päähän pahemminen kuin metrin ratakisko. Toisaalta ei tullut krapulaa, ja pääsin omaan sänkyyn nukkumaan. Sain myös kehuja koltusta, ja sukulaisilta myös ylistystä siitä kuinka hyvin olen palautunut ja olen elinvoimaisen näköinen (hiukan kyllä mietin että kuinka puoli kuollut mörkö olen sitten jossain vaiheessa ollut?).

Kesäretki. Lähdetään elokuun puolessa välissä meidän perheen tyttöjen kesken vähän Suomi-turneelle, käydään kiertämässä muutamat kauempana asuvat kaverit. Kummassakin paikassa on myös pieniä lapsia, joten ei tarvi oikeastaan raahata mukaan kuin tytön ruoat, vaatteet ja vaipat. Muu sälä on lainattavissa kyläpaikoista. Kätevää, kun tuntuu sitä tavaraa pursuavan silti kaikista laukuista yli. Ja ihana nähdä ystäviä pitkästä aikaa.

Hekotuksia näemmä tuli enemmän kuin ketutuksia, hyvä niin. Päätetään näihin positiivissin tunnelmiin.