Jossain kohti täällä blogissakin viisastelin, että en sorru hössö-vanhemmuuteen, vaan kasvatan lastani kuin kelpo ranskatar. Paskanmarjat sanon minä. Kaikki johdonmukaisuus ja rutiinit, mitä ne on?
Ensin olin itse kipeänä, enkä väsyneenä jaksanut olla kovinkaan kummoinen äiti vaan tyydyin istuskelemaan sohvalla tyttö sylissä, tai vaihtoehtoisesti makasin lattialla ja tökin lelukaarta kun tyttö kölli omalla matollaan. Sitten paranin itse, ja seuraavana päivänä likka kehitti virkayskän. Keittiömestari oli sitä mieltä että koska olin yskinyt viikon putkeen, TuVe vain matki meikäläistä. No olipa taitavati matkittu, sillä sitten se kehitti myös julmetun nuhan. Minkä kanssa taistellaan edelleen. Millähän tuollaiselle 10-viikkoiselle saisi sanottua, että elämä helpottaisi jos vaan hengittäisi suun kautta? Ja taas kannellaan tyttöä ympäri asuntoa ja hyssytellään minkä ehditään.
Lyhyesti sanottuna, hiukan on väsymystä ilmassa. Keittiömestari on ilmeisesti väsynyt mun väsymykseen, ja töistä tullessaan poistuu omaan yksiöönsä. Sieltäse sitten kömpii leikkimään TuVen kanssa hetkeksi siinä kohtaa kun kuulee tämän olevan hyväntuulinen. Mutta heti kun tarvitsee syöttää, vaihtaa vaippa tai nukuttaa, lapsi palautuu mulle. Saattaa mennä päiviä, ettei puhuta juuri lainkaan, varsinkin kun se nyt viidettä viikkoa myös nukkuu yksiössään. Herkkäunisena ei kuulemma saa nukuttua kun TuVe möykkää pinnasängyssään, tai näin on päättänyt, ei kyllä ole edes kokeillut. Edes viikonloppuisin.
Ei mulla ole sille tällä hetkellä oikeastaan edes asiaa, tai tiedän etten sitä pystyisi rakentavasti ilmaisemaan.
Kohta varmaan tarttis alkaa ilmaisemaan edes jotenkin, tai tulee mun vuokralaiselle häätö perhesyihin vedoten.
Kaiken lisäksi harmitaa se, että TuVe on näemmä perinyt atooppisen ihoni, eikä siis välttämättä älykkyyttäni ja vaatimattomuuttani. Kurjaa katsella kun toisella naama hilseilee ja punoittaa. Ja vielä kurjempi sitä on olla alvariinsa rasvaamassa kun toinen ei tykkää yhtään.
Niin ja kiitos kaunis kaikille lukijoille ja varsinkin kommentoijille. Laiskasti vastailen niihin, saati kommentoin muiden blogeja vaikka vaalin jokaista tänne jätettyä viestiä kuin aarretta!
Tää kaikki vie mut takaisin alkuun.
4 viikkoa sitten
Tää ei ole kans ehtinyt oikein muiden blogeja lukea viime aikoina. Kyl se kuule helpottaa kun saatte TuVen kanssa ottaa vähän aurinkoa nassuun, helpottaa ihoa :-)
VastaaPoistatee välillä vastavierailu lapsen isän yksiöön - viisi viikkoa on pitkä aika. Lapsen ei kai ole tarkoitus hajoittaa, vaan pikemminkin yhdistää? kö?
VastaaPoistaVeela, kevätkiireitä itse kullakin siis.. Mä niin toivon että kesä ja kärpäset tekee tehtävänsä, ainakin mua pienenä auttoi paljon. Just kattelin vanhoja valokuvia tämän todisteeksi iloiselta 80-luvulta..
VastaaPoistaAno, esitin asiani ehkä hiukan epämääräisesti, sillä "isän yksiö" siis sijaitsee tässä samassa asunnossa, meidän kämppä kun on vanhassa opiskelija-asuntolassa ja tää meidän neliö on rakennettu kolmiosta ja yksiöstä, välissä on siis vain haitariovi meidän ja Keittiömestarin välillä. Ollaan vaan yksiöön tungettu kaikki tuon omat kamat, kun tietokoneita ja soittimia on niin paljon ettei ne muualle mahdu
hei - ymmärsin kyllä, että saman katon alla olette, mutta siltikin - onko tämä blogi tuttu? milasdaydreams.blogspot.com/ - jotenkin sympaattinen...
VastaaPoistaNo voihan KM, miten se on nyt noin MIÄS? Höh. Toivottavasti saatte pian äänijänteet verryteltyä ettei mee ihan mykäksi. Tsemppiä!!!
VastaaPoistaVoi kurjuus tota ihoa, psoriaatikkona tiedän kyllä, että peestä on. :( Jos joskus onnistun lisääntymään, niin jälkikasvu varmaan juurikin perii ton psorin, olemattoman matikkapään ja saamattoman luonteen. :/
En tiedä miten pienen kanssa voi mennä suolahuonehoitoon, aika pieniä siellä on mun kanssa samaan aikaan ollut. Ei tehnyt ihmeitä mun psorille, mutta vissiin atooppiseen ihoon tehokkaampi + eri jees hengitysteille (jos siis on flunssaa tms.). Kannattaa testiä (jahka hää on sopivan ikäinen, googlaamalla näyttäis sopivan "kaikenikäisille", mut en tiedä koskeeko ihan vauvoja), vois tehdä hyvää äipänkin hipiälle. Ja vaiks ei konkreettista riemua oliskaan, niin on tosi rentouttava ja joka tapauksessa kosteuttaa ihoa + parantaa aineenvaihduntaa. (Ja siellä siis vaan istuskellaan lepotuolissa eli TuVe vois pötkötellä sylissä. Hiukan isommat lapset on siellä "mun" hoitolassa istuskelleet "rantahiekalla (= suolaa) ja leikkineet rantaleluilla / katsoneet muumeja videolta. :))
Ano, ok :) Kaipa sitä pikkuhiljaa pitäisi syödä hattunsa ja ottaa spontaania kontaktia Keittiömestariin. Vaikka tänään kyllä syötiin jo yhdessä että ihme sekin jo.
VastaaPoistaEn ollut tuota blogia aiemmin katsellut, liikkiksiä vauvoja! Meillä ei tollanen "asetelman" teko onnistuisi, kun muksua vaivaa joku huitomatauti unissaan (äitiinsä tullut, levoton nukkuja).
Acsu, miehet on miehiä :D
Mä oon joskus duunin tykypäivässä käynyt tutustumassa tohon suolahuonehommaan, en kerrasta tullut hullua hurskaammaksi mutta se(kin) homma vissiin tarvii toistoa... Täytyy kattella kesän jälkeen jos arska ei säällisesti annosteltuna auta, että jos tyttö hyötyisi noista suolahommista.