sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Onni on (vanhempien) kesämökki

Terveisiä mökiltä!  Viime torstaina tuumailin säätiedotuksia tutkailtuani että helteet näyttävät tulevan tiensä päähän hetikohtapian. Näin ollen piti tilanne hyödyntää ja ottaa äipälle linjat ja tiedustella kesämökin varaustilannetta ja ruokailumahdollisuuksia. Ei ollut vieraita tulossa joten perjantaina sitten suoraan töistä rapean raskalaien nokka kohti Länsi-Savoa. Oli muuten eka kerta mökillä tänä vuonna, tuli muuten enemmän kuin loistavaan kohtaan.
Töissä on ollut melko haipakkaa (en ole ehtinyt pelata esim tetristä työajalla = über kiire..), ja kämpän etsiminen Keittiömestarin kanssa on ollut aika rasittavan puuduttavaa. Näin ollen nollaushetki mm tietokoneen ulottumattomissa teki terää.

Mistä sitten on onnistunut mökkiviikonloppu tehty? Äidin tekemästä ruoasta, siis oman äidin, ei Atrian äitien. Saunomisesta. Uimisesta (järviveden pintalämpötila vaatimaton 25!). Hengailusta. Ristikoiden täyttämisestä. Muurinpohjaletuista (eri asia kuin äidin tekemä ruoka, vaikka äiti ne(kin) teki). Mieli ja keho lepäsi. Ainakin osittain.
Kroppa joutui lauantaina yllättäen rääkkiin, kun sain päähäni että lenkkeilen kotiin kaupalta jonne lähdin äipän kanssa täydentäään ruokavarastoja. Matkaa kaupasta mökille on 5,6 kilometriä rapean ranskalaisen trippimittarin mukaan, ja ilmeisesti sain auringonpistoksen sillä hölkkäsin tuosta matkasta 4,6 kilometriä (mittasin senkin). Jumaleissön! Okei, hiljainen soratie joten sain mennä rauhassa. Tie menee myös avohakkuu-alueen läpi, joten aurinko paistoi koko matkan syliin. Ja lämpötila oli varjossa vain 26... Tuntui tuskaisen orgastiselta päästä mökille, potkin vauhdissa kengät pois ja juoksin suoraan järveen. Nopea pulahdus, ja sen jälkeen kuviokelluntaa niin kauan että hengitys tasaantui (eli kaaaauan). Tämä kaikki vesiurheilu siis lenkkivaatteet, sortsit ja toppi, päällä. Ihan varmasti harrastaisin juoksua enemmän jos pystyisin päättämään sen täällä kaupungissakin noin!

Päätin nauttia mökkeilystä muutenkin, ja unohtaa ruokailu-nillityksen kotiin. Perjantaiaamun paastolukemista hetki sitten mitattuun, +1800gr. Ei lainkaan huono, odotin paljon pahempaa. Varsinkin kun ottaa huomioon mitä söin viikonloppuna; perjantaina kävin hessuburgerissa, illalla karjalanpiirakoita munavoilla ja pullaa, lauantaina kasoittain vaaleaa leipää, uusia perunoita, grillimättöä, pullaa, lettuja, lisää leipää. Sunnuntaina sama setti pois lukien letut. Juomiset meni kuitenkin kuin oppikirjasta; vain kahvia ja vissyvettä. Tosin vettä olisi varmaan oppikirjan mukaan pitänyt juoda litra tai pari enemmän. No onpahan taas jotain mitä pudottaa :D

Kuten edelliseen postaukseen kommetoin, ei tosiaan saatu sitä kämppää. Olivat kuulemma joutuneet arvalla vetämään kenelle kämpän vuokraavat. Noh, jos ei onnea pelissä niin sitä enemmän rakkaudessa? Vai menikö se sanonta toisin päin?
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ei vaines. Käyhän tämä vaikka kesäharrastuksesta käydä vakoilemassa erilaisia asuntoja.

Tarvitsisi varmaan alkaa tanssimaan sadetanssia. Tän mun oman kotikolon ilma on tosi tunkkainen, kun kaikki lukut on ollut viikonlopun kiinni. Ja lämpötila on miellyttävä 29,4. Mökillä ukkosti jo niin komeasti!

5 kommenttia:

  1. Oon kanssa kerran päätynyt lenkiltä suoraan järveen, en tosin juosten vaan viimeisillä voimilla raahautuen. Olin jo viimeisen kilsan katsellut ojiakin kaiholla ja järvi kirjaimellisesti kangasteli silmissä. Mökki on ihan parasta. <3

    VastaaPoista
  2. Mäkin itse asiassa kuvittelin jo kolme mutkaa aiemmin, että nyt se mökki on tuossa kulman takana. Ei ollut...
    Mökkeily tuo kyllä sellaista luxusta arkeen että oksat pois :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa. Mökki ja muurinpohjalettu! Eilen täällä Länsi-Savossa olikin kunnon ukkonen. Sähkötkin meni. Sade jatkuu, mutta ilma on ihana. Raikas ja viileä. Onnea tuosta urheilullisuudesta! Itsekin olen aloittanut pyöräilyn, mutta urheilullisuus ei (vieläkään) asu minussa...

    VastaaPoista
  4. Juu, kummasti mieli oikoo niitä mutkia matkan varrella... :D Mökki rules.

    VastaaPoista
  5. Eija, vaikkei urheilullisuus vielä istukkaan, on sun saavutus silti hieno!

    Acata, jossain vaiheessa mietin onko mahdollista että faija olisi kiusallaan siirtänyt mökkiä eteenpäin. Ei kuulemma ollut. Epäilen.

    VastaaPoista