Puuh..

Toi oli niinkun muutoksen tuuli jos joku ei muka heti tajunnut :)
Mistä tietää että meikä tulee postailemaan nopeasti? Siitä kun ilmoitan että todennäköisesti meikäläisestä ei kuulu hetkeen. Nooh, mun tupa, mun lupa.

Josta päästiinkin sitten asiaan sujuvalla aasinsillalla. Käytiin sunnuntaina Keittiömestarin kanssa katsomassa yhtä taloa, jota ollaan vuokraamassa melko siedettävään hintaan (ainakin näin pk-seudun hinnoilla). Katsojia oli kuin mummoja markkinoilla, ja vuokrallepanijat (-antajat? -laittajat?) poistivatkin ilmoituksen netistä vuorokaudessa. Lupasivat tehdä päätöksen hetikohta pian, ja kun Keittiömestarin kanssa ilmoitettiin että voitaisiin vuokrata talo vaikka siitä päivästä eteenpäin, niin päästiin vissiin kiilaamaan muutama muu kiinnostunut jonossa. Tänään soitin ja kyselin tilannetta, ollaan kuulemma 6 potentiaalisesta katsojasta top3:ssa. Tietysti se, että mulla on oma osake tuo tiettyä varmuutta vuokranmaksuun ja sellaista katu-uskottavuutta että hoidan raha-asiani edes jotenkin säädyllisesti. Sen sijaan se, että puhuttiin kellarin käytöstä ja siitä että pihalla tullaan todennäköisesti hiukan virittelemään autoja jos talon meille vuokraa ei tainnut oikein lämmittää. Varsinkin kun samaan aikaan näytössä ollut toinen pariskunta kysyi saako pihalle perustaa kasvimaan.. Jos kukkahattupariskunta (kasvimaanperustajat) ja me ollaan samalla viivalla, mielenkiinnolla odotan kummat ratkaisee, kovat vai pehmeät arvot? Perjantaina lupasi kertoa kuinka käy. Saa pitää peukkuja meidän puolesta.

Toinen muutos on tää elämänmuutos. Tuohon edelliseen postaukseen lispetti kommentoi onnistuneesta elämänmuutoksesta, ja aloin sitä sitten oikein pohdiskelemaan (ei tällaisena päivänä nyt töitäkään jaksa koko aikaa tehdä). Jumakekkama, oon aika ylpee itsestäni. Niin siitä sohvaperunalaatikosta vaan kuoriutuu ihminen, ennemmin tai myöhemmin. Yleensä myöhemmin, mutta joskus kuitenkin.
Hitto, en olisi pari vuotta sitten uskonut, että sana urheilullinen kuvaa meikäläistä. Ei ehkä nyt ihan heti tule ulkoisesta olemuksesta mieleen (jostain syystä kun mulle sanoo urheilullinen, ajattelen yleisurheilijoita?), mutta elämäntavasta kylläkin. Tänään on veivattu fillarilla töihin ja töissä, käyty riehumassa tunti salilla ja seiskalta on kaverin kanssa lenkkitreffit. Eihän tässä meinaa ehtiä edes makaamaan sohvalla ja datailemaan. Huomenna herään reilu tuntia aiemmin kuin olisi töiden osalta pakko että ehdin käydy vesijuoksemassa ennen töihinmenoa kun loppupäivä on buukattu töille ja sosiaaliselle elämälle. Siinäkin on yksi ihme, herään vapaaehtoisesti ennemmin kuin on välitön pakko!

Urheilusta on tullut kannatteleva voima mun elämään, en ole vieläkään kovinkaan tavoitehakuinen, kun en ole itselleni sopivia tavoitteita keksinyt. Sen sijaan itse tekeminen, olisi se sitten itsensä ylittämistä salilla, zen-henkistä vesijuoksua tai sosiaalisesti viihdyttävää lenkkeilyä, on mulle se juttu. Jos jollain elämänalueella menee syystä tai toisesta huonosti, nuo jumppailut on sellaisia mitkä pitää järjissään ja saa asiat asettumaan perspektiiviin.
Veikkaan että urheilu on tehnyt musta myös paremman ihmisen, tai ainakin sietokyky on noussut. Kun ei ole koko ajan paha ja ahdistunut olo niin fyysisesti kuin henkisestikin, ei ole koko ajan kuin viulunkieli. Sitä paitsi olen saanut roppakaupalla itseluottamusta kun olen onnistunut omin päin pudottamaan painoa ja saavuttamaan jotain (juoksemaan hetken, painoja nousemaan salilla yms). Kun saan turhaumat purettua urheiluun, ei tarvitse haastaa riitaa (noin niinkuin yleensä..).
Ainut asia mikä harmittaa, on se että heräsin todellisuuteen myöhään. Ehdin syömään ja lahnailemaan itseni melko hunningolle. Mutta koskaan ei onneksi ole liian myöhäistä, varsinkaan itseensä panostaa.

Nyt viljavan Suomen tyttäret ja pellavapäiset pojat, meikäläinen lähtee lenkille!
Hihattomassa paidassa, toim huom. Allit on tehty esiteltäviksi!