Sekin vielä

Asunto on löytynyt. Vuokrasopimus alkaa ensikuun 15. päivä. Huoh. Se ei ole täydellinen, mutta sellainen minkä kumpikin pystyy hyväksymään. Siinä ne hyvät uutiset sitten olikin.

Kun oltiin asunto käyty katsastamassa ja päätetty se oyön ja tuskan takana on ollut löytää sellainen asunto minkä Keittiömestari ja meikäläinen hyväksyisi. Ja kun olimme asunnon päättäneet ottaa, soitin tietysti kilttinä tyttärenä äidilleni. Joka tietää varsin hyvin kuinka villin vanhapiika-elämäntavan hylkääminen meikäläistä pelottaa. Sijainti on ok, siinä mulle hyväksyttävän alueen reunalla. Keittiömestarille sijainti on unelmapa. No miten reagoi äitini: kun armas äippäseni kuuli minne muutetaan, alkoi puhelimessa huokailu "no tietysti teette niinkuin itsin lukenut rivien välistä. Ei kelvannut tyttären uusi osoite. Kivakiva. Ehän mä vasta ole kuin 29e tahdotte", "olisihan tässä olut vielä aikaa" ja sarja muita painotettuja huokauksia joita olisi sokeak-vuotias ja asunut omillani sen 10 vuotta, enhän mä millään tavoin pysty tekemään omia ratkaisuja.
No tietysti mielini pahoittaneena laitoin siskolle tekstaria, että ollaan löydetty asunto, ja että olipa tosi kiva kertoa mutsille kun se alkoi huokailemaan (äitini on tunnettu syylllistävästä huokailustaan). No siskoni soittaa, ja ensimmäiseksi sanoo ettei ikinä muuttaisi sinne minne me ollaan muuttamassa.
Nyt puhutaan kuitenkin paikasta joka sjoittuu kehäkolmosen ja ykkösen väliin,  ja itse asiassa nytkin asun noiden kehäteiden välissä. Töistä tulevaan kotiin on matkaa vajaa 20 kilometriä, saman verran se ottaa aikaa kun rapealla ranskalaisellani kaasuttelen menemään.

Mä olen niin vihainen että meinasin alkaa itkemään liikennevaloissa pääasiallisesti raivosta. Eihän se tilannetta muuta, ja onneksi on juhannus niin voin vetää henkeä. Meinasin kyllä lähteä siskoa moikkaamaan mökille, mutta nyt lienee kaikkien mielenterveyden kannalta parempi etten mene.

Niin, ja äitini ja sisareni eivät sitten kokenet tarpeelliseksi onnitella uuden kodin johdosta tai edes viitsineet toivottaa onnea parin viikon päästä koittavalle avoliitolle.