Kokelaita ja koetuksia

Viime viikolla ilmenneen postauspyrähdyksen jälkeen tuli selvästi ähky, eikä ajatus katkoillut niin että olisi jotain saanut kirjoitettua.
No oli tähän syynsäkin. Kauan odotetettu ja pelätty rippijuhla-viikonloppu. Tulin kolisten tyttöystäväkaapin hyllyltä ulos, kun Keittiömestarin siskonpoika pääsi ripille ja sitä oli koko suku juhlimassa. Ja meikäläinen. Hiukan meinasi olla tukala olo kaikkien tutkivien silmäparien alla, mutta onneksi paikalle pelmahti myös juhlakalun veljen tyttöystävä ja jonkun sukulaismiehen uusi tyttöystävä jonka olemassaolosta kukaan ei ilmeisesti aiemmin tiennyt.
Hyvinhän tuo meni, en omasta mielestän suuremmin mokaillut. Kiltisti pyrin nauramaan ja hymyilemään vain ja ainoastaan niissä kohdissa joissa arvioiden 2/3 muista vieraista esitteli ystävällisesti purukalustojaan. Ja keskustelin säästä, vanhempien ammatista, koulutuksen tärkeydestä ja järvivesien vedenpinnasta (no tässä keskustelussa taisin vain nyökkäillä), asumisen kalleudesta ja sairauksista. Normisettiä tuollaisissa pönötysjuhlissa, olettaisin. Ilmeisesti nuo appivanhempi-kokelaat meikäläisen hyväksyi, kun kutsuivat kotiinsa pohjoiseen käymään. Niin, kai se Keittiömestarikin silloin on ainakin melkein tervetullut?
Mistä muuten tietää tulleensa vanhaksi? Siitä kun kysyy konfirmoidulta että jokos se emäntä on katottuna kun nyt lohkesi papilta naimalupa? Ja sen päälle sellaista itseensä tyytyväistä hekottelua. Appiukoke(las) onneksi ryhtyi hekotteluun ja meistä kahdesta se ainakin oli paras läppä. Jostain kumman syystä ripille päässyt vain pyöritteli silmiään ja naureskeli vaivautuneesti..

Onneksi tänään oli vapaapäivä, oli eilinen sen verta henkisesti väsyttävä että tänään olisi työpanos jäänyt vailinaiseksi. Sen sijaan ollaan yllättäen vietetty laatuaikaa selaten kaikkia mahdollisia asuntoilmoituksia, tekien hakemuksia ja vakoillen paikkoja (käytiin siis ulkopuolelta ihmettelemässä asuntoja, kun yhtään näyttöä ei tälle päivälle saatu sovittua). Puuduttavaa huommaa tuokin. Keittiömestarin mukaan ajettiin pariin pihaan ja kokeiltiin että tuntuuko että tulisi kotiin. Onneksi ihan kerrostalojen parkkipaikoille,ei vedetty kahva edellä mihinkään omakotitalon pihaan ja säikäytetty naapuristoa lopullisesti (ei vai?).
Nyt on tosiaan taas muutama asunto tyrkyllä, kai tässä kohta jotain tapahtuu. Jos en muuta tässä asunnonhaku asiassa ole oppinut, niin ainakin sen että meikäläisellä tuntuu olevan sangen kallis maku.

Liikunnat jäi viime viikolla vähiin, kolme vesijuoksu kertaa, yksi pitkä lenkki ja yksi onneton salikäynti! Tietysti viikonloppu oli pyhitetty Keittiömestarille (niinkuin tämäkin päivä), mutta silti salikertojen vähäisyys ihmetyttää eniten ehkä itseäni. Varsinkin kun edellisellä viikolla salikertoja tuli yhteensä vain kaksi? Ja tällä viikolla juhannus sotkee arjen. No, huomenna ja torstaina on vesijuoksua suunnitelmisaa, ja keskiviikkona ja torstaina salitusta. Jos jussina vaikka sitten kävisi lenkillä? Tosin juhannussuunnitelmat on vielä auki. Itse olen työn puolesta jumissa vielä perjantain, kuten myös Keittiömestari. Ja Keittiömestari menee itse asiassa sunnuntainakin töihin. Jotain pitäis kuitenkin keksiä. Vaikka en harrastakaan neliveto päällä ojissa kyntämistä tuhannen humalassa, haluaisin jotenkin juhlistaa juhannusta.
Ai niin, mutta vaikka siis viikolle kertyi yhteensä vain viisi liikunta kertaa ja yksi megalomaaninen pullan mässäyspäivä, paino oli tänään selvästi alempi kuin normaalisti maanantai-aamuisin. Hyvä minä.