keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Kuinka paljon vessapaperia sulla menee viikossa?

AAAAAARRRRRRRGGGGGHHHHHHH!!!!!

Noin, kun sain tuon pois sisuksistani, voin keskittyä vähän enemmän olennaiseen. Vaikka esimerkiksi tuohon otsikon kysymykseen. Käytiin tänään Keittiömestarin kanssa ruokakaupassa ja ostin wc-paperia. Sellaisen 12-packin kun en jaksa alvariinsa piparipaperia kaupasta kotiin kantaa. Tää yks sankari alkaa sitten multa kysymään siinä kun kävellään autolle että kuinka paljon mä oikein käytän vessapapria viikossa kun ostin niin ison paketin. Ei hänellä mene kuin  niin ja näin paljon, ja kuinka ostin vielä niin kallista. Ihan kuin se jotenkin pilaantuisi? Ja se oli vielä tarjouksessa. Ja sielä kaupassa oli vielä niitä 24-rullan pakkauksiakin, nih. Meinasin sanoa että enköhän mä tässä ihan ite oo töissä käynyt ja palkkani ansainnut että vois ostaa sellaista paperia kuin haluan. Ja että jos tuntuu tuhlaukselta, voidaan jatkossa ostaa paperit niin ei hänen tilinsä mene mun torttupaperien ostoon. Liioittelinko? Mahdollisesti.

Muutenkin taas on tällainen kärttyilyvaihe meneillään Keittiömestarin kanssa, tietysti on taas monia asioita jotka kuohuttaa: Keittiömestarin työkiireet sekä meikäläisen työkiireet ja kesäloman vielä antaessa odottaa viisi viikkoa, myrskyisän marraskuun antikliimaksi, asuntometsästyksen aiheuttama turhauma. Tietysti oma hormonikeirtoni on siinä vaiheessa, että viaton kysymys vessapaperista irroittaa meikäläisestä olennon jota pääpirukin pelkäisi.
Nyt on vaan sellaine olo, että onko mun pakko muuttaa tuon äijän kanssa yksiin?  Ehkäpä se menee ohi, kun tilanne ja tilanteet rauhoittuu taas tavalla tai toisella.

Ja sekin ärsyttää, etten tänään vakaista aikomuksistani huolimatta päässyt salille. Töiden jälkeen olin vaan niin rikki ja väsynyt, että en yksinkertaisesti jaksanut. Enkä pääse huomennakaan, kun töistä on kiire asuntonäyttöön. Ehkä en kuole puolentoista viikon taukoon, se saattaa tehdä hyvääkin? Paino n ainakin kryptisesti tippunut maanantaista 600gr. Liekö lihakset luhistumassa?  Huomen aamulla kuitenkin zenhetki eläkeläisten kanssa altaassa, ehkä se elämäkin taas alkaa hymyilemään. Ehkä.

4 kommenttia:

  1. :D :D Se on joskus pienestä kiinni... minä taas pulttaan melko usein miehekkeen suihkussa käynnistä. Lapsuudenkodissa oli pieni lämminvesivaraaja ja totuin siihen, että vettä käytetään säästeliäästi. Nyt kun maksan vedestä kulutuksen mukaan (mies omassa kämpässä maksaa saman summan joka kuukausi), niin jo alkaa ahistaan kuunnella sitä SEKÄ aamulla ETTÄ illalla PUOLI tuntia lorisevaa suihkua...

    Mutta torttupapruun, miehet ei oikeesti tajua mikä merkitys pehmosella paprulla on. Niillä on vissiin persnahka niinku norsulla, eli se halvoinkin karkea keltainen toimii hyvin.

    Tää sairastaa edelleen eli ei liikuntaa harrastettu täälläkään. Ahistaa ahistaa ahistaa..

    VastaaPoista
  2. Toi suihku-homma ei oo vieras mullekaan. Meilläkin kotikotona oli varaaja, ja aina piti huolehtia että muille riittää kans lämmintä vettä.
    Eksällä oli samanlainen traumainen lapsuus, ja se korjas elämän epäkohdat valuttamalla vettä huvin vuoksi (siis oikeasti, laittoi vaan veden valumaan), ihan vaan siitä ilosta että sen kämpässä oli kiinteä vesimaksu.

    Ahistellaan treenaamattomuutta yhessä, helpottaa kummasti :)

    VastaaPoista
  3. Kirsu ja eläkeläiset <3 Sun pitää tehdä sun mestarille laskelma, jossa vertaa paksua&kallista ja halpaa&seitinohutta paperia ja niiden kulutusta keskenään, jolloin KM huomaa, että paksu on sittenkin paremmpaa ja tulee vielä halvemmaksikin!! Ja ku naisille ei pissalla käynnin jälkeen pelkkä ravistus riitä... :/

    VastaaPoista
  4. mä oon tällainen henkinen eläkeläinen :D
    Joo, tarttis vissiin tehd joku tutkimus ja esitelmä aiheesta piparipareri.
    Ja pitäis varmaan mainita tuosta ravistuksestakin :D

    VastaaPoista