lauantai 12. helmikuuta 2011

En sitten oikeasti tullutkaan kipeäksi, tai oikeasti ja oikeasti, mutta lämpöä ei noussut ja oireilu ei tuota tiistaita kummemmaksi mennyt. Pientä nuhaa ja kurkkuoireilua jatkuu vieläkin.
Sitä myöden on tälle viikolle tullut vain yksi treenikerta, en kiinnosta mennä tekemään puolikuntoista treeniä puolikuntoisena.Vaikka isot pojat ja tytöt onkin sitä mieltä että pienessä nuhassa voi hyvin treenata, allekirjoittanutta se ällöää kun ei voi kunnolla hengittää. Ja onpa huomaavaista myös muita treenaajia kohtaan käydä jättämässä omat viruksensa sinne seuraavan poimittavaksi. Nih.

Huomaan että kuuppaa kiristää tautia enemmän se, etten ole treenannut. Niin on ihmislapsi tottunut säännölliseen kehon kiusaamiseen että kun se jää pois alle viikoksikin, alkaa patiutunutta energiaa löytymään. Ja miten olen ratkaissut tämän yllättävän energian kertymisen? No tietysti tapellut tulta vastaan tulella, eli syönyt kuin keskikokoinen porsas. Ärsyttävää olla monissa asioissa kovin mustavalkoinen, kuten tässäkin. Jos en kerran treenaa, ei tarvitse syödä terveellisestikään. Joopajoo. Elämänmuutos my ass. Tätä kirjoittaessa muuten mutustan irtokarkkeja. Olisin keittänyt aamukahvin, mutta tuo keittimeni pörisee niin kovaa että Keittiömestari olisi herännyt. Olen siis oikeasti vaan huomaavainen tyttöystävä, en possu.

4 kommenttia:

  1. Annan synninpäästön sinulle - ei puolikuntosena pidä treenata! Minun ikioma epävirallinen personaltreinerini (joka itse on varsinainen ikiliikkuja ja vasta valmistunut fysioterapeuttikin) on aina sanonut, että sairaana treenaaminen on suorastaan hengenvaarallista! Ja jos kerran on kipeänä, niin kuuluukin itseään vähän lääkitä jollain herkulla, miten sitä ihminen muuten paranisi? Pienet repsahtamiset pitää antaa itselleen anteeksi. Se mitä teet tänään, ei sanele sitä mitä sinun täytyy tehdä huomenna. Se on uusipäivä joka päivä! Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa muuten harvinaisen tutulta. Polviongelmaisena liikkuminen on ollut vähän puolivillaista, ja mitenköhän tuossa sattui käymään niin, että keskiviikoksi suunniteltu vapaapäivä venyikin torstaihin asti, niin ja perjantaihin... Ja mitenkäs siinä nyt sitten sillä lailla pääsi lipsahtamaan, että keskiviikkona söin Aino Ihana Maitosuklaata ja KitKatia, torstaina karmeen läjän irtokarkkeja ja perjantaina suklaata. Että niinku joo.

    Polvi, parane, kiitos.

    VastaaPoista
  3. Hah, minä en voisi olla noin huomioonottava. Olen sitä tyyppiä joka potkaisee nukkuvan miehen sängystä kahvinkeittoon. Mikään ei tule minun ja kahvini väliin :-)

    VastaaPoista
  4. Em, kiitos synninpäästöstä. Huomenna on taas maanantai ja alkaa uusi elämä. Taas.

    Q, en koe olevani enää niin huono ihminen kun joku muukin _hiukan_ repsahtelee...

    V, tilannehan siis eteni niin, etä KM kysyi herätessään myöhemmin että onko kahvia. Vastasin että joo, keitä mullekin. Saatoin olla vaan laiska, enkä ehkä niin huomioonottavainen kuin annoin ymmärtää :D

    VastaaPoista