En sitten oikeasti tullutkaan kipeäksi, tai oikeasti ja oikeasti, mutta lämpöä ei noussut ja oireilu ei tuota tiistaita kummemmaksi mennyt. Pientä nuhaa ja kurkkuoireilua jatkuu vieläkin.
Sitä myöden on tälle viikolle tullut vain yksi treenikerta, en kiinnosta mennä tekemään puolikuntoista treeniä puolikuntoisena.Vaikka isot pojat ja tytöt onkin sitä mieltä että pienessä nuhassa voi hyvin treenata, allekirjoittanutta se ällöää kun ei voi kunnolla hengittää. Ja onpa huomaavaista myös muita treenaajia kohtaan käydä jättämässä omat viruksensa sinne seuraavan poimittavaksi. Nih.

Huomaan että kuuppaa kiristää tautia enemmän se, etten ole treenannut. Niin on ihmislapsi tottunut säännölliseen kehon kiusaamiseen että kun se jää pois alle viikoksikin, alkaa patiutunutta energiaa löytymään. Ja miten olen ratkaissut tämän yllättävän energian kertymisen? No tietysti tapellut tulta vastaan tulella, eli syönyt kuin keskikokoinen porsas. Ärsyttävää olla monissa asioissa kovin mustavalkoinen, kuten tässäkin. Jos en kerran treenaa, ei tarvitse syödä terveellisestikään. Joopajoo. Elämänmuutos my ass. Tätä kirjoittaessa muuten mutustan irtokarkkeja. Olisin keittänyt aamukahvin, mutta tuo keittimeni pörisee niin kovaa että Keittiömestari olisi herännyt. Olen siis oikeasti vaan huomaavainen tyttöystävä, en possu.