Missä on kohtuus?

Tässä päivä muutama sitten vietettiin Keittiömestarin kanssa leffailtaa ja katsottiin Casino Royale (DVD:ltä kun kumpikin oli ollut jo höyhensaarilla kun se telkkarista pari viikkoa sitten tuli). Lopputekstien käytiin seuraava dialogi:

Kirsu: mullahan on synttärit kohta...
Kooäm: hmm, jaa?
Kirsu: ja joulukin on justiinsa.
Kooäm: niin?
Kirsu: jos mä pyydän vaan yhtä juttua, ni voinko saada sen, silleen synttäri/joululahjana?
Kooäm: no helpottaishan se lahjastressiä kai...
Kirsu: mä haluaisin Daniel Craigin.
Kooäm: et saa. Eikä mulla riittäis rahatkaan.

Julmaa, suppeaa ja tylsää. Vai mitä? Omasta mielestä olin varsin joustava. Ensinnäkin pyysin vain yhtä lahjaa vaikka juhlia on kaksi (ja joululahjoja kuuluu saada useampia, ettäs tiedätte). Ja sentään pyysin lahjaksi jotain, mikä olisi mahdollista toimittaa. Kelatkaa nyt, jos olisin pyytänyt vaikka Elvistä? Toisaalta, toisten mielestä Elviskin vielä elää, mutta veikkaan että Mr. Craig olisi silti helpommin tavattavissa.