Muodonmuutoksia

Kuten jo tuossa hehkutin edellisessä viestissä, olen saanut ylennyksen, tai toimenkuvani on muuttunut. Ei sitä ylennykseksi voi sanoa kun palkassa ei tunnu missään.
Uusiin tehtäviini kuuluu tosiaan kouluttaa ihmisiä ja toimia asiantuntijana ja koordinoijana kun aiemmin työnkuvani oli vain omissa oloissa nököttämistä. Ta onhan se sitä edelleen puolet työajasta, mutta edeltäjäni sivusta seuranneena bongasin että käytännössä uudet työkuviot vie ajasta ainakin sen kaksi kolmasosaa. Alkuperäisessä toimessani myös työnantajani tarjoaa vaatetuksen, kun taasen nyt näissä uusissa hommissa saan olla "siviileissä". Toki olen oikeutettu käyttämään työnantajan osoittamaa haarniskaa, mutta ne nyt on vaan niin karmeita rättejä etten tahdo :)

Hengeltäni olen verkkari-ihminen, eli koomailen kotona verkkareissa ja itse asiassa kodin ulkopuolellakin siinä määrin kuin kehtaan. Uskon silti oikeiden vaatteiden voimaannuttavaan vaikutukseen, ja nyt tässä uudessa asemassa koen tarvitsevani sitä voimaannuttavaa tunnetta ennenmmän kuin muuta. Näin ollen uhrasin mahdollisuuden treenailla tyhjällä kuntosalilla ja painelin töistä suoraan ostoksille visiona löytää uusia vaatteita joissa esiintyä töissä. Tuskaahan se oli. Mutta löysin kuin löysinkin mustat housut, neulepaidan, kauluspaidan ja välikausitakin (mikä on välikausitakki? löysin siis itselleni takin niille päiville kun ei ihan vielä tarvitse toppista, muttei paljon puutukaan). Itse asiassa sopivia vaatteita löytyikin melko kivuttomasti, ilmeisesti pimenevä syksy on poutanut kaupoista pahimmat pastelliunelmat joita karsastan.
Ongelmat tulikin eteen sovituskopissa kun olin rohmunnut itselleni kahta, jopa kolmea kokoa liian isoja vaatteita sovitettavaksi! Jumaskekkama, en kuuna kullan valkeana olisi uskonut että parhaiten päälleni istuvat housut on kokoa 40! Yläosasto on kokoa 42, mutta se selittyy rintavarustuksellani. Ja sekin on kokoa pienempi kuin oletin olevani. Koin useammassakin sovituskopissa sellaisia epäuskon onnentunteita että oksat pois!

Vaaka kun ei oikein ole leikkinyt kaveria viime aikoina. Tai olen saanut jostain mustasta aukosta ilmaantuneista kuudesta kilosta jo viisi pois, mutta olen siis edelleen kilon raskaampi kuin mitä olin keveimmilläni keväällä. Ilmeisesti on päässyt tapahtumaan läskin vaihtumista lihakseksi. Harmittaa edelleen etten ole ottanut itsestäni kuvia matkan varrelta saati muita mittoja kuin painoa. Enkä siitäkään ole pitänyt minkäänlaista päiväkirjaa. Mutta en halua olla se ihminen joka vain tuijottaa lukuja (vaikka puntaria tuijottelinkin taas vähintään kerran päivässä). Haluan olla se ihminen joka kokee olonsa hyväksi (ja hoikaksi tietty! en edes yritä huijata itseäni uskomaan muuta) ilman että tarvitsee siihen numeroita.