Jokin virhe ohjelmoinnissa

Palasipa maanantaina työkaveri isyysvapaalta ja kaikki konttorin kantturat (kaikella lämmöllä) istuuntui sitten päiväkahville kuuntelemaan tarinaa tämän uuden ihmistekeleen maailmaan saapumisesta. Kuviakin ihmeteltiin puhelimesta. Osasin ennakoida keskustelun suunnan jo siinä vaiheessa kun pullapitkoa kannettiin pöytään. En vaan osannut arvioida kuinka nopeasti keskustelu eteni siihen että kahviseurue arvaili koska meikäläinen tiinehtyy. Huoh. Hauskat kysymykset siitä onko haikaraa jo houkuteltu tai kylkeen tökkäykset ja kepeät huomautukset siitä että eikös jo olisi aika tehdä lapsia tuntuu aika rasittavilta. Varsinkin kun pyrin pitämään ystävällisen sävyn ja kertomaan kuitenkin tiukasti, että omat rintaperilliset eivät kuulu omiin suunnitelmiin. Tähän yleensä kuuluu vastaus että kyllä se mieli muuttuu ja että kohta kuljetaan jo maha pystyssä. En nyt vaan näe mitään tällaista tapahtuvan. En ole oikeastaan koskaan itse halunnut lapsia, näinä päivinä on ehkä enemmän käynyt sääliksi omat vanhemmat jotka olisivat loistavia isovanhempia mutta eivät näytä sitä koskaan pääsevän kokemaan. Isosiskonikin on aikanaan nimittäin tehnyt päätöksen ettei lapset kuulu hänen suunnitelmiin.
Lapset on ihan kivoja, varsinkin niin kauan kun ne ei ole omia. En vaihtaisi kummituslapsia mihinkään, ja pyrin aina maksimoimaan heidän kanssa vietettävän ajan. MLAV poikakin on mun kakkosvaihtoehto aviomieheksi jos Keittiömestarin kanssa ei homma pelitä (tosin joudun oottaa papin aamenta vielä,öö, 12 vuotta että se tulee lailliseen ikään, mutta onpahan aikaa selvittää tuleeko Keittiömestarista mitään). En oo vaan innostunut olemaan äiti. Ei lapsi olisi uran tiellä tai muutakaan sellaista, mutta koen että saan olla ylpeä itsestäni jos saan elämäni rämmittyä ehjänä loppuun, enkä todellakaan ole valmis ottamaan ketään syytöntä ihmistainta pilattavaksi. Nih. On silti hienoa että ihmiset lisääntyy. Ei se ole multa pois.

En tiedä onko tämä kaikki vaan suojareaktio sille että oman lapsen saaminen ei meikäläiseltä suju ihan niin helpolla kuin yläasteen sukupuolivalistus-tunnilla annettiin ymmärtää. Kävin aikanaan alan lääkärillä ja siinä sivusin sitten aihetta onko edes mahdollista lisääntyä. Johon lääkäri totesi vain lakonisesti että on se lapsi kerran aikaisemminkin syntynyt pelkästä pyhästä hengestä. Oikeasti ihana vastaus, naureskelin sitä pitkään. En jaksanut edes loukkaantua, enemmin arvostin suoraa puhetta.

Täytän vuoden päästä 30 vuotta. Olen elämäni työssä, nautin joka päivä sen tuomista haasteista ja varsinkin nyt kun saan todella näyttää mistä se kana pissii. On (pankin) oma asunto, auto ja rahaa pankissa matkaa varten. On hyviä ystäviä ja vielä parempia harrastuksia. On parisuhde (kuulemma, vaikee sanoo kun viimeksi nähtiin viime viikolla ja seuraavaksi nähdään ehkä lauantaina) ja on hyvällä mallilla oleva laihdutus, tai siis elämänmuutos. Sori nyt mutta näin on tosi hyvä.

Otsikko laina.