Jo toinen!

Postaus tälle illalle. Piti siis tulla jorisemaan tämä alunperin, mutta Veelalta saatu palkinto sekoitti plasmat. Tuli ikäänkuin Ajatuskatkos... (en onneksi ole yhtään väsynyt)
Mistä huomaa että olen parantunut räkätaudista? En ole saanut aikaiseksi yhtään tekstiä tänne sen jälkeen kun tulkitsin itseni terveeksi. Tässä on tullut käytyä jo kahdesti salillakin, tosin hiukan kevennetyllä ohjelmalla kun oli kuitenkin viikko taukoa ja olo oli enemmän kuin kokeileva.

Mitään mullistavaa tässä ei ole tapahtunut. Paitsi että palatakseni tuohon Suburban tribe-postauksen loppuun, voitaisiin tässä kai sanoa että mun ja Keittiömestarin suhde on ottanut harppauksen(?) eteenpäin. Sillä on ihan oma autopaikka meidän pihalta tästä päivästä eteenpäin! Vähänkö jännää. Tosin autopaikan vuokraus oli enemmän kuin taktinen veto kuin mikään yltiöromanttinen ele. Meillä nimittäin pihalauetta valvoo sangen innokas yksityinen pysäköinninvalvonta, ja tässä reilun sadan asunnon taloyhtiössä ei ole sitten yhtään vieraspaikkaa joten läheiset tienpientareet on täynnä autoja. Joten viisi euroa kuussa "kylmästä" autopaikasta ei ole mielesäni lainkaan paha. Onpahan sitten kavereille oma vieraspaikka.

Muuten kuuluu vain ja ainoastaan hyvää. Syyskuu on alkanut mitä valoisimmissa merkeissä. Aloitin tänään nimittäin uudessa työssä. Tai no uudessa ja uudessa, työnkuvani muuttui puolella. Nyt pitäsi sitten alkaa yhtäkkiä opettamaan ihmisiä ja suoriutua marakattina olosta kuin vettä vaan. Vähän jännittää alkaa kouluttamaan ihmisä ja neuvomaan heitä kuinka tehdä työnsä, mutta kai ne sitä mieltä oli että meikästä siihen on, kun siihen hommaan valitsivat!