Joku saattaa muistaa n viikko sitten mainitun kaverin, ja pienen Amorin nuolen lepatuksen tekstien välissä (lepattaako nuoli? en tiedä, mutten keksinyt muutakaan verbiä kuvaamaan paremmin). Kävinpä sitten ihan treffeillä sen kaverin kanssa ja lyhyestä virsi kaunis; ei kiitos.
Mystistä, jannuhan on hottis, saa mut nauramaan, fiksu ja muutenkin filmaattinen. Mutta jotenkin kun kohdattiin muuten kuin kaveripohjalta, se joku asia mikä tekee sen fiiliksen toisesta ihmisestä puuttui. Tunne oli kyllä molemmin puolinen. Kaikista kurjintahan tässä olisi ollut jos se olis jäänyt mun perään mouruamaan (ai miten niin varma itsestään ja omasta vetovoimastaan?). Sen sijaan tunne siitä ettei tästä tule mitään oli niin varma, ettei edes yritetty/yritetä antaa ajan kehittää tästä mitään. Liekö siinä se vastaus kysymykseen miksi seilaan sinkkuna elämän laineilla; miehen pitää viedä justiinsa jalat alta eikä vasta kuukauden päästä joten se on usein aika nopeasti kiitos ja näkemiin. Enkä myöskään ole miesten sarjakuluttaja, vaikka saattaakin saada sellaisen kuvan. Esim nää oli tälle vuodelle, hmm, 3 treffit. Ei pitele kiirettä :o)
Yhteenvetona jotain positiivista: eipähän ainakaan nyt ala kertymään turhia parisuhdekiloja!
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti