We'll Always Have Paris

Varoitus. Älä lue mikäli haluat nauttia vielä hetken hyväntuulisuudesta jonka on aiheuttanut suuret lahjamäärät, ylensyönti ja muu yleinen jouluilo. Kirsu on poistunut talosta ja the Grinch on täällä.

* annetaan iloisille ihmisille hetki aikaa poistua ja aloitan whinen, nillityksen ja vikinän sitten... *

- Aamulla heräsin klo 7.10 puhelinsoittoon töistä. Jaa että miksi en ole paikalla? No siksi että on vapaapäivä. Eilen olin töissä. Opettele lukemaan kalenteria. Ja olkapäätä on särkenyt koko yön.
- En ole kovin hengellinen ihminen, mutta Europen Final Countdown ja A Cooperin Poison klo 11 Tapaninpäivänä ei ole asia jonka haluan kuulla. Nämä hittikipaleet tarjosi naapurin ulkomaalaisvahvistus joka kokoonpanoineen nautiskeli ilmeisesti Singstarin ihmeellisestä maailmasta. Ja olkapäätä särkee.
- Päätän lähteä lenkille jos saisin aamun pahantuulisuuden kaikkomaan. Kävelyteitä ei ylläripylläri ole aurattu, tämän siedän joten kuten, onhan nyt pitkät pyhät ja aurakalustolla varmasti riittää töitä ajoväylien kanssa. Tuulee ja tuiskuttaa. Naamaan sattuu ja kirvelee, kääntyisin takaisin mutta takana lenkkeilee joku, enkä halua kääntyä ympäri ja näyttää heikkouttani säätä vastaan. En saa itseäni hikeen, kun askel on lipsuva ja on täysi työ vain pysyä pystyssä. Lisäksi meinaan kaatua, horjahdan taaksepäin ja teen oikealla kädellä kaaren joka aiheuttaa infernaalisen kipupiikin.
- Kotona olen juuri torkahtamassa sohvalle, äiti soittaa ja käskee syömään (no tämä oli ihan mukavaa). Ruokapöydässä on tarjolla Coca Colaa, ja totean ottaessani vettä kuinka makeaa tuo musta juoma on. Sisko väittää että light versio on makeampi, tästä turhanpäiväisestä asiasta kehkeytyy mystisesti sanaharkka. Käydään myös taistelua kumman käsi on kipeämpi; siskon frozen shoulder versus limapussin tulehdus. Vastausta ei saada, ja kenelläkään ei ole kivaa (onneksi äippä tarjoili piparirahkaa jälkkäriksi, jonka söin hyvällä omatunnollla).
- Illalla soittelen kaverille, piti mennä Tapaninajelulle katsastamaan hautausmaat. Kaveri ei jaksa lähteä. Tämäkö vasta vatuttaakin. Ja olkapääkin särkee.
- Vaivun tässä vaiheeessa varsin mehevään itsesääliin kun Panadol on loppunut jo eilen, en jaksa mennä suihkuun ja tv:stä tulee melko siedettävää roskaa. "Projektimies" pidän lukijoita julmasti jännityksessä kertomatta millaisesta prokkiksesta on kyse, kaikki aikanaan :D soittaa ja kertoo olevansa oven takanani 20min päästä(olin aamupäivällä sinne päin tekstaillut joulun jatkoja ja kysellyt koska jatketaan meidän yhteisenjutun kanssa ja olisko pieni palaveri glögilasin äärellä mitään. Tämän tietty olin jo iltaan mennessä unohtanut). Ja vaikka meidän välillä ei ole mannapuuroa ja mansikkaa, tuli allekirjoittaneelle kiire suihkuun ja suorittaa muutama siivoava liikerata. Mies tulee, pidetään palaveri kestoltaan n 20min ja ulkovi käy. Jään yksin glögini kanssa miettimään että miten tässä näin kävi ja kylläpä kättäkin särkee. Avaan glögin jälkeen olutpullon sekä tietokoneen, ja päätän jakaa lukijoilleni tämän melko mollivoittoisesti kuluneen Tapaninpäiväni. Helpottaa. Ja Teemalta tulee Casablanca. Ehkä minullakin on vielä toivoa (ja kun köllii sohvalla tietyssä asennossa, ei olkapääkään oireile)