Rinta leukaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Joulu tuli ja meni, vuosikin vaihtui. Se niistä kummemmin analysoimatta, kivaa oli ja silleen.

Viime vuoden käsittämättömän hidas postaustahti oli jo sangen legendaarinen. Huomaan myös että teen nykyään enemmän kirjoitusvirheitä ja kielikin on suppeampaa kuin aiemmin, ainakin omasta mielestä. Ja koska allekirjoittaneella on lukemisen ja kirjoittamisen vaikeutta, olisi ihan terapeutinkin mielestä hyvä treenata kirjoitusta.
Joten ajattelin kokeilla ulkoapäin ohjattua bloggailua ja ainakin kovasti yritän osallistua Neon luomaan Tarina päivässä haasteeseen. Täällä aiheet tammikuulle.

Pidemmittä puheitta: Ensimmäinen

En haluaisi aloittaa kovin kliseellä, vaikka tuo ensimmäinen otsikkona sitä tarjoaisikin näin vuoden ensimmäisenä päivänä. Yritin kuitenkin miettiä, olisinko tänään tehnyt jotain ihka ensimmäisen kerran? Päivä on mennyt sohvakoomassa TuVea viihdyttäen Keittömestarin ollessa töissä aamusta iltaan, eli ei mitään uutta sillä saralla. Mutta iltapesujen aikaan se sitten valkeni, sanoin jotain mistä voin olla lähes sata varma etten ole sanonut ainakaan ääneen elämäni aikana aikaisemmin: "pottaa ei voi käyttää tyynynä". Jep, ilmeisesti oli ilta päässyt venähtämään ja kun hain tytön yökkäriä ja palasin takaisin vessaan kölli tuo onnellisena vessan maton päällä ja yritti asetella, onneksi puhdasta, pottaa tyynyksi. Toisaalta, viime aikoina on suustani päässyt myös seuraavia lauseita: "nyt et syö enää puuroa" (tyttö vonkaa kolmatta puuroannosta ja oltiin lähdössä kylään missä odotti lounas meitä kaikkia) ja "jos et nyt seiso paikallasi niin ei pestä hampaita" (kiristys, lahjonta ja uhkailu on siis kovassa käytössä, ja harmilliset koko kropan rasvaukset saa suoritettua helpommin kun jättää ihanan hampaiden pesun palkinnoksi). Noin niinkuin muutama esimerkiksi mainottuna.
Selvällä suomenkielellä tyttö muuten kommunikoi nykyään sanoilla äiti, ei ja missä. Aika pitkiä keskusteluja noidenkin sanojen ympärille saa kehitettyä kun oikein yrittää.