perjantai 27. maaliskuuta 2015

Integroitu

Eikä edes liesi tahi jääkaappi, vaan allekirjoittanut.
Musta on tullut niin  paikallinen, että pahaa tekee. Luonnollisesti en itse tätä huomannut, vaan Keittiömestarin siitä piti huomauttaa.
No miten tämä maalaisuus sitten ilmenee? Tulin eilen vesijumpasta ja oli kiire tekstata ja kannella paikalliselle äidille että hänen kotiarestiin määrätty tyttärensä notkui muun nuorison jatkona kylillä.
Eipä olisi tullut pääkauapungissa mieleen tutkailla nuorisoporukoita siltä varalta näkyykö siellä tuttuja. Saati kannella jos olisi näkynyt.
Noh, äiti kiitteli tiedosta ja kertoi että tyttö oli karannut siskonsa skootterilla kun äiti oli mennyt vessaan. Jepjep. Kyseessä on muuten klassinen "hyvä perhe", ja mitä ilmeisimmin tyttö vain hakee huomiota. Että ilolla odottelen elämää 13 vuoden päästä, kuinkahan meidän tättähäärän käy.

Pääsin kuluneella viikolla toimimaan muutenkin silminnäkijänä, vastaantullut auto karkasi kuskin näpeistä ja pyörähti ojan kautta puu   kylkeen. Ja kuskilla ei ollut turvavöitä, oli tajuton mutta onneksi palaili tolkkuihinsa kun ambulanssia odottelin. Kun näin miten auto pyöri ja kuulin miten uhri korisi mietin että tästä ei enää ihmistä tule. Mutta ihme ja kumma oli pystynyt jo palomiehille nimensä sanomaan kun häntä autosta ulos leikkasivat. Kummasti on tullut ajeltua melko varovaisesti sittemmin.

Iloisempiin asioihin. Olin reipas potilas ja tänään minulta porattin ja paikattiin hampaasta reikä ilman puudutusta. Ääni ja tärinä tekivät edelleen pahaa, mutta siitä kokemuksesta ei vissiin pääse kuin nukuttamalla eroon.
Hammaslääkäri oli myöhässä, joten sovittiin että palataan kahteen jäljellä olevaan reikään toisella kertaa. Toivottavasti silloinkin ilman puudutusta.

Tällä viikolla olen salittanut, vesijumpannut ja aamutuimaan vesijuossut. Paino oli tänään, vihdoin, saman verran kun silloin kun oma sairasteluni alkoi. Toivoa siis on.

Tämä on Ajatuskatkos-blogin 500. postaus. Jee minulle ja sitkeillä sisseille jotka jaksavat vielä lukea.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Satu Sammakko

Haittaakse, jos puolisolle kasvaa räpylät kunhan  vesimaksut pysyy pieninä? Tämän kysymyksen voisi esittää eräs Keittiömestari. Kävin nimittäin tässä kuluneella viikolla kolmena peräkkäisenä päivänä uikkailemassa. Keskiviikkona kombolla sali ja vesijumppa, torstaina vesicircuit ja perjantaiaamuna ennen työpäivää kävin vielä vesijuoksentelemassa kolmisen varttia. Aika hyvin vaikka ite sanonkin.

Ensimmäinen kvartaali uusissä töissä alkaa olemaan taputeltu, ja olo on lähinnä kesälomaa odotteleva. Siis ihan positiivinen huomio tämä. Mutta kun viimeksi olen tosiaan ollut lomalla viime heinäkuussa, alkaa vähän vanne kiristymään. Ja heti huijasin, olinhan nyt viime viikon perjantain ja tämän viikon maanantain liukumavapailla, mutta tuollaisessa neljän päivän rykäyksessä ei kyllä oikein palaudu.
Vaikka lystiä olikin, kun tehtiin tyttöjen reissu Seinäjoelle toisia tyttöjä tapaamaan. Mutta aika rankka vetäisy yksin ajelle tytön kanssa melkein Suomen läpi. Tai ainakin tuntui siltä. Mennessä kun TuVe ei suostunut nukkumaan, vaan hiukan protestoi pitkää matkaa. Luonnollisesti, mutta kaksi askia rusinoita, pillimehu ja pysähtyminen syömään auttoivat meidät perille. Takaisin sainkin ajella rauhassa kun matkakaveri veteli sikeitä yli 90 prosenttia ajasta.

Tällä vajaalla työviikolla onkin tullut sitten kaikkia pureskeltavia asioita eteen. Tai enempi ne on olleet ilmoitusluontoisia asioita. Esimerkiksi se, että kesälomalta paluuviikolla minulla on töitä 300% enemmän kuin normaalisti, kiitos vaan heinäkuu ja lomasijaistukset. Voipi olla että sen viikon jälkeen koko kesäloma on vain haalea muisto tiliotteessa.

Kesän anoppilanreissu pohjoiseenkin on buukattu. Varattiin jälleen terapia- ja hajurakomielessä mökki. Saatiin majoitus alle 15 kilsan päästä anoppilaa, mutta se onkin tänä vuonna vähän fiininpi. Edellillä kerroilla mökki on olut n 25 neliöinen yksiö, perusmukavuuksilla (sähkö, vesi sisään ja ulos).  Tulevana kesänä meillä onkin sitten 60 neliötä puolessatoista kerroksessa, astianpesukoneet ja pyykinpesukoneet (mutta ei telkkaria?).  Hintaa ei ollut kuin reipas satanen enempi kuin edellisissä mökeissä. Vaikka eipä edelliskerroillakaan mökillä tehty muuta kuin nukuttu, mutta henkilökohtaisesti arvostan mahdollisuutta viettää aikaa mukavasti myös ilman anopin aktiivista seuraa. Ajan mukavasti viettäminen ja pesukoneet ei kyllä oikein kuulu samaan lauseeseen, mutta jos vaikka keitän kahvit ja kaadan ne syliini selviän jälkiseurauksista ilman suurempaa käsien liottamista. Että jee sille.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Karma

Voidaan myös sanoa että nuolaisin ennenkuin tipahtaa.
Oliko tytöllä kuumetta viime yönä, oliko? No oli, ja ajattelin ettei äidinvaistoni toimi ja toiveikkaani otin korvasta lämmön ja ka-boom: 38,5. No ei onneksi paljon ja talttui taas koko vuorokaudeksi yhdellä kippariannoksella.

Tulipahan kolmen päivän kotihengailu tähän väliin, eipä monikaan tainnut töissä poissaoloani huomata kun vastailin puhelimeen ja hoitelin kotoa läppärillä työasioita kun TuVe oli päikkäreillä.

Siskoni mielestä ei pitäisi tehdä mitään työjuttuja jos on lääkärintodistus että lapsi vaatii kotihoitoa. Mutta jos lapsi nukkuu, ja ne työt jotka tein odottaisi minua kuitenkin kun palaan töihin. Hirveästi olisi hommaa torstaina kun kaikki juoksevat asiat pitäisi hoitaa yhtenä päivänä. Ja olen tosiaan avannut työkoneen vain TuVen nukkuessa.

Käytin siis TuVen tänään lääkärissä, yskä kuulosti jotenkin pahaenteiseltä. Lääkärikin tulkitsi taudin bakteerialkuiseksi joten antibioottikuurilla mennään. Toisaalta, viimeksi TuVe on syönyt antibiootteja lokakuussa 2013, että hirveän tiuhaan ei niitä ole tarvinnut napsia.
Selvisi myös että että toinen titaaniputki on tukossa ja toinen puolittain jo irti, joten ilmastointi ei enää toimi. Tiedä sitten kuinka kauan ne on ollleet epätoiminnassa, mutta jotenkin nyt olen ihan varma että korvakierre alkaa alusta. Vaikka käytännössähän vaan laitettaisiin uudet putket, jos uusia tulehduksia ilmenisi.
Tänään oli siis pientä punoitusta ja tulehduksen alkua ilmassa jo. Mutta toivottavasti kuuri puree ja päästään perjantaina reissuun.
Sairastaja itsehän on melkein voimiensa kunnossa ja vain yskänkohtaukset vähän häiritsee.

Onpahan taas tekemistä ensi viikolle, spontaani massakausi on startannut, +1,3kg, buu.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Sama

Viimeksi käytetty otsikko pätisi edelleen. Sillä erotuksella että TuVekin räkii nyt, ja yskii. Virkamiehen tyttärenä hän ystävällisesti kuumeili perjantain ja lauantain välisen yön, ollen nyt jo parempi. Näin ei syntynyt ikäviä poissaoloja kenellekään.
Tai kultivoitunut arvaus on että kuumeili, totesin yöllä viereeni kömpineen aikamoisen levottomasti nukkuvan kekäleen joka hohkasi niin että omakin selkäni jo valui vettä. Ja kummasti uni rauhoittui vessan ja kuumetta alentavan lääkkeen myötä.

Tässä ollaankin perustavan ristiriidan äärellä, Keittiömestari mestari kärtti aamulla miksen mitannut kuumetta, ja menin toista lääkitsemään suinpäin. Itse olen taas koulukuntaa kyllä-äiti-pentunsa-tuntee enkä tarvitse kaikkeen lapsenhoitoon liittyvää numeraalisia arvoja toimenpiteitä ratkaisemaan.
Lauantaina tyttö ei tuntunut omaan käteeni enää lämpöiseltä, ja Keittiksen persässä suorittamat mittaukset antoivat tulokseksi hymynaamaa.
Päiväkoti ja työelämä siis kutsuu.

Jospa pääsisi salillekin sitten, en jaksa enää kökkiä kotona tekemättä mitään. Toisaalta olen saanut tässä sohvalla vasemmalla kyljellä pötkötellessä oikean solisluun kohdan kipeäksi, että saas nähdä millaisiin voimisteluliikkeisiin huomenna taivun kun olkapää on kipeytynyt enempi iltaa kohden.

Toivottavasti mystiset olkavaivat ja räkätaudit jättävät tämän talouden naiset heti kohta alkuviikosta. Perjantaina on maantie kuuma ja huristelen tytön kanssa viikonlopuksi Seinäjoelle. Olisi vähän niinkuin tyttöjen viikonloppua tiedossa.
Päiväkotiin oli kyllä ilmestynyt torstaina aina mieltä ylentävä "vatsatautia liikenteessä" lappunen, joten kädet niitä kipeitä olkapäitä myöden ristiin ettei tauti tartu jotta päästään reissuun.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Duha

Ensin oli Keittis manflussa reilun viikon, ja viime viikolla sitten sairastui allekirjoittanutkin. Ihan järkky kurkkukipu ja vielä järkympi nuha. Siis siinä nuhassa ei ole mitään tolkkua!
Mutta samalla on tehty puolitieteellistä tutkimusta nuhan etenemisestä. Keittis on niistänyt ja itse olen nenäkannutellut ja suihkeillut. Vähän enempi toimintakykyisenä olen pysynyt, mutta voi olla että Keittis on vaan mies ja sairastanut kuten mies. Että verrokkiryhmä ei ehkä ole ihan vertailukelpoinen.

Lillerilalleri on toistaiseksi säilynyt terveenä, mutta eiköhän tuokin tässä niistelyn ristitulessa vielä sairastu. TuVe tipahti tänään ohimo edellä sohvalta, ja nyt sellanen soma sinipunakirjava kananmunan puolikas otsalla. Noh, onneksi on otsatukka.

Sitten on ollut yksi todella tärkeä asia mikä on vienyt monena iltana tunteja, ja nukkumaanmenokin on siirtynyt pohtiessa asioita. Latasin kännykkään siis mahjongin, tuon ysikytluvun kovimman tietokonepelin sitten miinaharavan. Ja olen sitä tikuttanut kaiket illat, että morjens vaan.