torstai 31. joulukuuta 2009

Kaikesta maailman karmeudesta huolimatta..

ONNELLISTA VUOTTA 2010!!

En suostu tekemään mitään lupauksia ensi vuodelle niin ettei tule sitten turhaan kaduttua. Toivoa saa kuitenkin, joten toivon BMI:n pienentymistä, olkapään parantumista, projektin onnistumista, ylennystä. Eiköhän noillakin pääse jo aika messevään alkuun :o)

Ja kuinka ollakkaan, en tarvitse Kirsunkaan itkeä yksin tänä iltana. Kahdelle kaverille oli myös sattumien oikusta tyhjentynyt kalenteri tältä illalta joten sovittiin treffit mun telkkarin eteen. Mä tarjoan majoituksen, toinen kaveri tuo evästä ja kolmas Singstarin. Bileet. Ja kuten Veelalle kävinkin jo huutelemassa ajattelin näyttää naapurin ulkomaalaisvahvistuksille mistä se (väärin ja kovaa laulava) kana oikein pissii!

keskiviikko 30. joulukuuta 2009

n. 26 tuntia

Eli about tuon verran on aikaa tehdä vielä jotain mullistavaa tälle vuodelle. Aika hiljaista. No, ensi vuonna sitten enemmän yritystä? (Lupaan vaan..)
Koska unohdin mistä mun piti alunperin postata (kuinkahan nuorella voidaan todeta dementia?), ajattelin tähän sitten listata vuoden viimeisen vuorokauden plussat ja miinukset.

+ ei enää töitä tänä vuonna (4 päivän vapaa. Luxusta)
+ Pikku-Jellonat johtaa Itävaltaa 5-0
+ en mennyt tänään mäkkiin ja ostin itselleni huomista varten kanasalaatti ainekset
+ sain siivottua tänään niin voin nautiskella vapaat rauhassa (ja possuilla)
+ maksoin tänään vimpan osamaksuerän pois, enään olen asuntovelallinen
+ Youtube on tahdittanut siivoustani. Varsinkin tämä. Don't ask. En aina ymmärrä itsekään omia aivoituksiani.

- ilotulitteet pitäisi kieltää kaikilta alle 104-vuotiailta. Sunnuntai-illasta lähtien on kuulunut tasainen pauke. Vie hippasen hohteen huomiselta. Vaikka kivahhan se on rahaa taivaalle ampua?
- keli on taas mitä on, ja tein vaan sellaisen 45min kävelylenkin rauhassa (onneksi meillä on 4 vuodenaikaa, niin riittää meikäläisellekkin tekosyitä)
- huomiselle suunnitellut bileet peruuntuivat, emännällä on kuulemma noro
- mulla ei siis ole mitään järkevää tekemistä huomenna (-kaan)

Jos yrittäisin, tulisi varmasti mieleen enemmänkin miinuksia, mutta tällä hetkellä ollaan vahvasti plussan puolella ni tyydytään tähän. Listätään vielä muutama BonusPlussa.

BP1: oikeasti, kuka kuukkeloi "narsistin paljastaminen taloyhtiössä". Ainakin ilmeisesti yksi (kaksi) ihminen (ihmistä) maailmassa. Tämän tiedon meille tarjosi Lomautettu Insinööri AMK. (oli muuten pakko itse kvg tuo asia, siis varmistaa ettei sanojen takaa paljastu mitään, hmm, loogista?)
BP2: Tän takia en muistanut mistä piti tänne kirjoittaa. Mulla mitään dementiaa olekaan... Toiveajattelua.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Sorruin

Aikuinen nainen mä oo-oo-oon.. Oonko koskaan kertonut kuinka huono olen laulamaan? No olen tosi huono laulamaan. Mutta korvaan heikot laulun lahjat ilmiömäisellä ulkonäöllä ja älykkyydellä ja vaatimattomuudella.
Mutta asiaan. Perustelen tämän illan tekemisiäni sillä että olen aikuinen nainen ja teen itse päätökseni. Vaikka se sama aikuinen nainen on alunperin nää ehdotkin tehnyt... Mutta asiaan.

Söin tänään 8 Geisha-suklaata (siis niitä karkkeja, en sentään levyllisiä). Ja koska peli ikäänkuin menetettiin, söin vielä muutaman kourallisen sipsejä. Ja huuhtelin tämän kaiken alas 2 lasillisella Fanta Zeroa. Enään siis puuttui muutama pullan viipale niin olisin rikkonut kaikkia lakkoni kohtia. Huokaus. Ja mistä tämä sortuminen johtuu? No idea what so ever. Töissä meni lupsakasti, joulu meni lupsakasti, elämä on noin periaatteessa lupsakkaa.
Teki vaan niin mieli. Ehkä joulunaikainen kieltäytyminen vaan oli liikaa? Tai sitten vaan teki mieli jotain hyvää. En käynyt edes lenkillä. Käsikin on melkein siedettävässä kunnossa. Ehkä tää oli vaan tälläinen repsahdus joka oli määrä tapahtua 20 päivää lakon aloituksen jälkeen?

Positiivista kuitenkin, nyt on tosi huono olo. Ei henkisestä ruoskimisesta vaan oikeasti ällö-ähky. JA noin "vähästä". Ehkä mä pikkuhiljaa vierotun ylensyömästä kaikkia ja kaikkea? Ehkä mullakin on vielä toivoa?

lauantai 26. joulukuuta 2009

We'll Always Have Paris

Varoitus. Älä lue mikäli haluat nauttia vielä hetken hyväntuulisuudesta jonka on aiheuttanut suuret lahjamäärät, ylensyönti ja muu yleinen jouluilo. Kirsu on poistunut talosta ja the Grinch on täällä.

* annetaan iloisille ihmisille hetki aikaa poistua ja aloitan whinen, nillityksen ja vikinän sitten... *

- Aamulla heräsin klo 7.10 puhelinsoittoon töistä. Jaa että miksi en ole paikalla? No siksi että on vapaapäivä. Eilen olin töissä. Opettele lukemaan kalenteria. Ja olkapäätä on särkenyt koko yön.
- En ole kovin hengellinen ihminen, mutta Europen Final Countdown ja A Cooperin Poison klo 11 Tapaninpäivänä ei ole asia jonka haluan kuulla. Nämä hittikipaleet tarjosi naapurin ulkomaalaisvahvistus joka kokoonpanoineen nautiskeli ilmeisesti Singstarin ihmeellisestä maailmasta. Ja olkapäätä särkee.
- Päätän lähteä lenkille jos saisin aamun pahantuulisuuden kaikkomaan. Kävelyteitä ei ylläripylläri ole aurattu, tämän siedän joten kuten, onhan nyt pitkät pyhät ja aurakalustolla varmasti riittää töitä ajoväylien kanssa. Tuulee ja tuiskuttaa. Naamaan sattuu ja kirvelee, kääntyisin takaisin mutta takana lenkkeilee joku, enkä halua kääntyä ympäri ja näyttää heikkouttani säätä vastaan. En saa itseäni hikeen, kun askel on lipsuva ja on täysi työ vain pysyä pystyssä. Lisäksi meinaan kaatua, horjahdan taaksepäin ja teen oikealla kädellä kaaren joka aiheuttaa infernaalisen kipupiikin.
- Kotona olen juuri torkahtamassa sohvalle, äiti soittaa ja käskee syömään (no tämä oli ihan mukavaa). Ruokapöydässä on tarjolla Coca Colaa, ja totean ottaessani vettä kuinka makeaa tuo musta juoma on. Sisko väittää että light versio on makeampi, tästä turhanpäiväisestä asiasta kehkeytyy mystisesti sanaharkka. Käydään myös taistelua kumman käsi on kipeämpi; siskon frozen shoulder versus limapussin tulehdus. Vastausta ei saada, ja kenelläkään ei ole kivaa (onneksi äippä tarjoili piparirahkaa jälkkäriksi, jonka söin hyvällä omatunnollla).
- Illalla soittelen kaverille, piti mennä Tapaninajelulle katsastamaan hautausmaat. Kaveri ei jaksa lähteä. Tämäkö vasta vatuttaakin. Ja olkapääkin särkee.
- Vaivun tässä vaiheeessa varsin mehevään itsesääliin kun Panadol on loppunut jo eilen, en jaksa mennä suihkuun ja tv:stä tulee melko siedettävää roskaa. "Projektimies" pidän lukijoita julmasti jännityksessä kertomatta millaisesta prokkiksesta on kyse, kaikki aikanaan :D soittaa ja kertoo olevansa oven takanani 20min päästä(olin aamupäivällä sinne päin tekstaillut joulun jatkoja ja kysellyt koska jatketaan meidän yhteisenjutun kanssa ja olisko pieni palaveri glögilasin äärellä mitään. Tämän tietty olin jo iltaan mennessä unohtanut). Ja vaikka meidän välillä ei ole mannapuuroa ja mansikkaa, tuli allekirjoittaneelle kiire suihkuun ja suorittaa muutama siivoava liikerata. Mies tulee, pidetään palaveri kestoltaan n 20min ja ulkovi käy. Jään yksin glögini kanssa miettimään että miten tässä näin kävi ja kylläpä kättäkin särkee. Avaan glögin jälkeen olutpullon sekä tietokoneen, ja päätän jakaa lukijoilleni tämän melko mollivoittoisesti kuluneen Tapaninpäiväni. Helpottaa. Ja Teemalta tulee Casablanca. Ehkä minullakin on vielä toivoa (ja kun köllii sohvalla tietyssä asennossa, ei olkapääkään oireile)

perjantai 25. joulukuuta 2009

Itsetutkintaa illan pimetessä

Kävin Tiinan blogissa ja sieltä tarttui tälläinen itsepohdinta mukaan...

IHMISSUHTEET:

Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Toivottavasti ainakin yhden, mutta uskoisin että olen saanut kaksi ystävää

Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Vesijuossut, niin ja juossut maalla ilman että petoeläin tms pelote pakottaa poistumaan paikalta mahdollisimman nopeasti

Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Pah. PoikaPakteereja. Pois se minusta (katkera vanhapiika täällä hei!)

Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Juhannus ystävien kanssa mökillä oli jotenkin ihana, vieläkin muistelen lämmöllä. Apulannan keikka maaliskuussa, tai lähinnä se Tonin halaus keikan jälkeen (*punast*)

Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
Ei ole moista tapahtanut. Hyvä

Oletko muuttunut paljon viimeisen vuoden aikana?
Runsaasti. Ulkomuodoltanikin (-17kg), ja sen ansiosta olen enemmän kotona kropassani ja pidän itsestäni huolta enemmän ts kampaan hiukset ja meikkaan tarvittaessa. Henkistä muutosta ehkä hiukan havaittavissa, ei kuitenkaan mitään mullistavaa

Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En ainakaan myönnä ;)

Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En ole tänä vuonna, enkä muinakaan vuosina. Seurallinen eläin kun olen

Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
Ei ole tullut otettua. Mutta olin mukana kun kaveri otti nännilävistyksen. Lasketaanko se?


TURHANPÄIVÄINEN ÄLYKKYYS:

Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Tapasin yhden miehen yhden projektin tiimoilta ja olen todennut olevani parempi ihminen kun ollaan tekemisissä. Harmillisesti ei mitään mannapuuroa ja mansikkaa hvaittavissa tässä suhteessa

Synnyttikö kukaan läheisesi?
Paras ystäväni n 2kk sitten

Kuoliko kukaan läheisesi?
Tavallaan (Don't ask)

Missä maissa kävit?
Kyproksella ja Virossa

Mitä sellaista haluaisit vuodelta 2010, joka ei onnistunut vuonna 2009?
No tietysti olisi hienoa saada ylennys joka tänä vuonna meni ohi

Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2009?
Hmm. No ainakin 27.10. jolloin paras ystäväni lisääntyi!

Vuoden suurin saavutuksesi?
No painon putoaminen of course

...ja suurin epäonnistuminen?
No painonpudotustavoitteesta jääminen

Kärsitkö vammoista?
Jep, koko ajan. Oikea olkapää jos joku ei ole vielä oppinut ulkoa

Mikä oli paras asia, jonka ostit?
No varmaan salikortti oli aika ratkaiseva

Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
No yksi työkaveri ansaitsee kiitosta käyttäytymisellään kriisitilanteessa. Siinä on emännällä lehmän hermot!

Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Allekirjoittaneen lisäksi ei tule heti ketään mieleen. Tai no yksi kundi voisi mun mielestä juosta suohon palaamatta koskaan sen jälkeen kun avasi leipäläpensä jälleen kerran (ystävällisesti arvosteli meikäläisen ulkomuotoa ihan kysymättä, eikä välttämättä ihan positiivisesti)

Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Asumiseen ja hengissä pysymiseen meni varmasti eniten rahaa, mutta tänä vuonna varmasti kakkossijalle kiilasi kaikki urheiluun liittyvät asiat (salikortit, jumppavermeet jne)

Mistä innostuit eniten?
Salilla käynti on aiheuttanut tohkeilua varmasti eniten

Vuoden 2009 ihmiset:
No se "projektimies", ystävän tuore poika, uusi työkaveri

Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi. Koen olevani parempi ihminen (ihan oikeesti, haiskoon vaan omakehu). Nyt surettaa vaivainen olkapää hetkellisesti

Rikkaampi vai köyhempi?
Tasan taitaa tämä mennä

Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Salaattia olisi voinut syödä enemmän :D Ja olisihan se ollut kiva jos olisi saman ihmisen kanssa voinut käydä useammallakuin 2 treffeillä

...entä vähemmän?
Turhautumista ollut turhan paljon. Ja turhaa mässäilyä

Miten aiot viettää joulun?
Joulu vähän meni jo, töitä tehden ja porukoilla notkuen tämäkin pyhä meni

Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Mitään yksittäistä hetkeä en unettomina öinä vatvo, mutta onhan niitä muutamia joista klassisesti jälkeen päin ajattelee että "olis pitänyt sanoa niin ja näin"

Rakastuitko vuonna 2009?
En, kevyesti ihastuin

Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
No hittolainen, en yhtään

Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Greyn anatomia (tyttöroskaa, mutta niin viihdyttävää sellaista)

Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En vihaa. Saatan sortua hetkelliseen halveksuntaan mutta olen liian laiska vihatakseni ketään. Vie turhaan energiaa

Mikä oli paras lukemasi kirja?
Kesälomalla luin Törkytehtaan. Yllätti positiivisesti. Toisaalta Mötiköillä on aina paikka mun sydämessä teiniangstivuosien peruina

...entä musiikillinen löytö?
Hmm. Tänä vuonna.. Taisin löytää Green Dayn uudelleen

Mitä halusit ja sait?
Pienempiä numeroita vaa'an näyttöön

Mitä halusit, muttet saanut?
Vielä pienempiä numeroita vaa'an näyttöön (ylläri) ja ylennystä

Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Keskittymisjänne on sama kuin adhd oravalla, joten alusta loppuun nähdyt elokuvat on aika vähissä. Mutta Haarautivan Rakkauden Talo viihdytti

Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Söin jäätelöä perheen kanssa, ja jännitin seuraavana päivänä olevia treffejä (suotta)

MUUTA:

Kuinka monta ihmistä olet suudellut vuoden aikana?
Yhtä säälittävää!)

Oletko joutunut tappeluun?
Alkuvuodesta otin yhteen yhden ihmisen kanssa oikein huolella, mutta jätettiin asia kuitenkin verbaaliselle tasolla

Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
Jos ei ylinopeutta ja väärin pysköintiä lasketa, niin enpä ole tainnut luvattomilla teillä pahemmin olla

Oletko juonut "perseitä"?
Kerran. Vahingossa. Ilmainen viina on aina vaarallista

Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
Muutamia suusta päässeitä sammakoita olen vähän katunut, mutta mitään muuta en myönnä (itsepetos on paras petos)

Terveisiä Korvatunturille!

Kiitos vaan pukille, mä olin ilmeisesti ollut tooosi kiltti :)
Kaikkien ihanien materialististen lahjojen lisäksi sain myös diagnoosin tälle olkapääkivulle. Limapussin tulehdus, kiitos runsaiden mekaanisten toistojen. Kävin siis aatonaattona lääkärissä kun en ollut pariin yöhön nukkunut säryiltä. Ja mikä tämän parantaa: lepo, koska: joskus. Kysyin lääkäriltä millaista treeniä voin tehdä: "no sellaista mikä ei satu, mutta älä tee sitä tätä liikettä ( tässä vaiheessa lääkäri elehti kuin päätön kana, heilutteli käsiään eteen ja sivulle), kyl sä tiedät". No ihan heti ei meikäläiselle selvinnyt että mikä nyt varsinaisesti oli kieltolistalla, mutta ajattelin taukoilla edelleen kaikkia käsiliikkeitä. Suuri harmitus vaan että pukki toi vesijuoksu-kelluke-kengät (niillä on varmaan joku oikea nimikin) ja räpylähanskat ja ne kuumottaa mua nyt tuolla kassissa. Hallikin olisi jo huomenna auki mutta ilmeisesti vesijuoksu menee siihen päätönkana-tanssi-osastoon joka on kielletty. Harmitus.
Kävin kuitenkin eilen ennen töitä lenkillä ja tänäänkin kävelin pienen lenkin. Täällä on vaan todellinen pääkallokeli joten lenkkareilla liukastelu on vähän turhan jännittävää :(
Toivottavasti kelit tokeentuu lenkkeilykelpoisiksi.
Muuten joulunruokailut meni ennalta arvatusti, ei tullut ähkyä ja suurella työllä sain välteltyä suklaakipon. Tosin oon vedellyt nyt sitten pari päivää pähkinöitä ja rusinoita sen verran että kohta mulle kasvaa talttahampaat ja pörröinen häntä!

Oikein hyvää joulunjatkoa kaikille virtuaalimaailmaan eksyville näin juhlan keskellä!

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Parempi mieli

Kummasti melko hyvin nukuttu yö kirkastaa ajatukset. Tai no vatuttaa edelleen, mutta ei yhtään niin rankasti. Kiitos vaan edelliseen kommentoineille kannustuksesta.
Tänään oli noin muutenkin mukava päivä; kävin katsomassa kaverin muksua joka sai eilen nimen ja kunniakkaasti välttelin jäljelle jääneitä herkkuja ja tyydyin vain kahviin ja voileipään (tietty sekin oli "turha", mutta enpäs syönyt voileipäkakkua, täykkäriä, pullaa jne..). Ja varmasti kulutti myös jonkin verran kaloreita tuo kotimatka, 60km tuossa lumimyrskyssä, pulssi takoi koko ajan varmaan yli 120 kun mitään ei nähnyt ja auto seilaili pitkin kaistaa. Jännistystä elämään.

Enkä tänään ole edes liikkunut, keli kun on mitä on. Toisaalta, tälle viikolle tuli kuitenkin viidelle päivälle jotain aktiviteettia joten yks vapaa kokonainen viikonloppu on ihan tervetullut.
Huomenna oon kuitenkin menossa lenkille joten paluu arkeen odottelee jo nurkan takana. Huomenna myös viimeiset joululahjat haettava kaupasta, onneksi on vapaapäivä :)

Maanantai tuo mukanaan myös odotetut treffit, siitä johtunee myös tämän hetkinen hyväntuulisuus...

lauantai 19. joulukuuta 2009

Harmitus

Ei pitäisi kaveerata työkavereiden kanssa vapaa-ajalla. Ainakaan kahdesta syystä:

a) tulee "tehtyä" töitä vapaa-ajalla, eikä siitä makseta palkkaa.
b) saatat kuulla asioita joita et haluaisi märehtiä vapaalla.

B kohta tuli tänään turhan karvaasti koettua. Juttelin pitkään työkaverin kanssa puhelimessa, pääasiallisesti niitä näitä jonnin joutavia. Kunnes sitten tietysti työasiat tuli puheeksi, ja tämä kaveri tuli kertoneeksi että yksi meidän yhteinen kollega oli saanut ylennyksen. Kivat sille ja onnea uuteen työhön. Ainoa vaan että olin sitä työtä itsekin hakenut (tietysti tämä ensimäinen kaveri ei sitä tiennyt). Olo on kuin oravalla jonka käpy on jäässä. Perjantaina oli tosiaan ilmoitettu paikan saanelle ja varmasti meille muille kolmelle hakijalle ilmestyy maanantaina postia sisällöllä kiitos mutta ei kiitos.

Mutta päivän fiilis on suoraan sanoen v*tutus. Yritin käydä lenkillä, mutta tuntui ettei jalka nouse sitäkään vähää. Tietysti kun ajatukset oli ihan jossain muuallla. No taidampa tästä ottaa muutaman oluen (onneks sitä en laittanut kielto-listalle.. kaukaa viisas) ja perisuomalaiseen tyyliin märehtiä oloani yksin pienessä sievässä :)

Mä niin himoitsin sitä työtä. Toki paikan saaneella oli enemmän kokemusvuosia ja jos kenellekkään ylennyksen suon, niin hänelle (tietysti mun lisäksi, toim huom). Ehkä mulle on tarkoitettu jotain hienonpaa tulevaisuudessa. Uutta matoa vaan koukkuun ja sitä rataa.
Tieto tuli vaan niin puskista, ja tietysti nyt märehdin kaikkia mahdollisuuksia ja "entäs jos"-skenaarioita. Tämänkin olisi voinut tehdä maanantaina vasta työajalla eikä pilata viikonloppuaan :(

Huomaan tämän blogin ajautuneen pääasiallisesti painonpudotuskeskeiseksi. Se on tapahtunut huomaamatta, mutta tietysti sen asian kanssa painin vapaa-ajalla eniten jolloin siitä on helpoin kirjoittaa. Mutta edelleen pidätän oikeuden avautua muistakin asioista. Kirjoitan tätä myös oikeastaan itselleni, on viihdyttävää laittaa ylös onnistumisia ja epäonnistumisia ja palata niihin jatkossa saadakseen keinoja ja tsemppiä jatkoon ja ehkä tulevaisuudessa palata näihin tämänkin päivän synkkiin fiiliksiin ja tutkailla miten itseni kanssa asian ratkaisin.

Tajusin myös että tässä muutamassa viikossa olen tullut uteliaaksi sen suhteen keitä täällä oikein käy nauramassa kirjoitusvihreilleni. 3 lukijaa näemmä olenkin saanut *niiaus heille kun julkisesti tämän myöntävät* ja visiittejä tähän osoitteeseen taitaa olla tullut se reilu 100. Onko kukaan palannut uudelleen? Mielelläni kuulisin(tai no lukisin) jos tänne joku säännöllisesti eksyy. Ja onko jollain lukijalla mielessä jotain, mistä haluaisi mun avatuvan? Kovasti alakuloisen Kirsun mieltä piristäisi jos arvon lukija itsestään merkkiä jättäisi vaikka kommenttilootaan? (pientä huomion kerjäämistä havaittavissa..)

perjantai 18. joulukuuta 2009

Top 5 ja elämäni rakkaus

Tässä perjantai-iltaa fiilistellessäni ajattelin jakaa teille ämpärin sisältöäni. Eli mitä kuuntelen kun harratan kalorin kulutusta. Kuuntelen siis mp3:sta niin salilla kuin lenkilläkin (salainen haave olisi vedenkestävä soitin niin voisi vesijuostessakin fiilistellä). Biisit ei ole missään järjestyksessä, ja olen tähän vaan nostanut joitakin niistä reilusta parista sadasta biisistä joita soittimessa on. Mutta nämä on nyt olleet tehosoitossa. Linkitteleminen käy aloittelevalle blogaajalle työstä, joten tässä vain muutama esimerkki. Suosikit vaihtuu usein, päivittelen jatkossa lisää suosikkeja.

Vanha lepakon syöjä iskee aina. Varsinkin tämä. Ja oonhan mä vähän hullu. Ja välillä jyrään kuin juna...

Ja vähän samaan hengen vetoon on tietysti mainittava myös biisi, jonka nimi on loistava. Muuten en ehkä tästä isännästä (?) noin muuten piittaa.

Ysäri tietysti iskee aina. Ei oo kauniin pedon voittanutta...

Tähän Electric Sixin biisiin mulle ei ole mitään järkevää selitystä. Renkutus on vaan niin loistava.

Ja tämä, vaikka onkin slovari, tykkään. Varsinkin kun lopettelen salilla sarjaa.

Ja Apulanta. Mun elämäni rakkaus. Näitä on niin monia ihania.

Sali-loma

N. 2-3 viikkoa kävi niin, että salilla käynnin jälkeen oikeaan olkapäähän vähän pisteli kun käänsin rattia. Se meni ohi. Reilu viikko sitten normaalisti puuhailin salilla, ja yöllä heräsin kun olkapäähän sattui kyljellä nukkuminen. Pidin sitten taukoa kaikesta yläpään treenistä salilla ja jo viime viikonloppuna tuo käsi tuntui olevan jo ennallaan. Keskiviikkona sitten kokeilin kevyemmillä painoilla ja lyhyempää sarjaa yläkropalle. Mikään liike ei sattunut. Mutta illalla olkapää mukamas hiukan turvottelikin kipuilun ohella (kaveri hieroi siihen kylmägeeliä ja tunnusteli samalla puolieroja). Ja oli yöllä taas ihan liekeissä. Ja on edelleen ajoittain.
Mystisen tästä tekee sen, että kun kipuilu alkoi en ollut aloittanut mitään uutta sarjaa tai edes nostanut painoja. Ja tässä nykyisessä saliohjelmassani on ns vanhoja laitteita muutenkin, eli pitäisi olla ihan hanskassa liikeradat jne. Myös tuo kipeä paikka *näyttää kohtaa kainalon ja olkapään ns korkeimman kohdan keskeltä ja hiukan etupuolelta* on vähän outo. Tai kiinnittyyhän siihen joku lihas, ja se varmasti oireilee. Ei oikein osu niinkään nivelen kohdalle tuo. Ja kipu ei ole jatkuvaa, tietyt liikeradat ja painot vaan vihlaisee niin että vedet meinaa karata silmiin. Onko tuttua kenellekään? Millä paranee? Muulla kuin levolla?
Näin ollen päätin antaa tassulle aikaa parantua ja viettää sali-vapaata ainakin vuoden loppuun. Kai siellä salilla vois tehdä kaikkea muutakin, mutta en osaa treenailla vain osaa kropasta vaan tykkään käydä koko kehon läpi.

Juoksu sen sijaan kulkee. Paremmin kuin osasin odottaa. Nyt olen lämmitellyt kinttuja vähän paremmin kuin eka kerralla, ja edelleen tuska tulee ensimmäisenä pohkeisiin, mutta kevyempänä. Ja selvästi se on sellaista "tervettä kipua", tuskaa huonosta kunnosta. Viikonloppuna pitäisi olla alle 10 astetta pakkasta, innolla odotan miten helpompi hengittäminen vaikuttaa.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Kylmä. Edelleen. Enkä valita.

En vaikka kuinka tekis mieli valittaa. Varsinkin kun ensin itkin harmaata ja märkää syksyä, nyt kun on valkoista ja kuivaa (ja kylmää kuin jääkarhun taka-osastolla) ei meinaa sekään kelvata.
No tuo riittäköön kansallislajistamme; säiden ihmettelystä :)

Tänään kun kävin salilla töiden jälkeen ja olin siellä käytännössä yksin (olihan siellä muutamia isäntiä kans, mutta ne pumppaa sitä metallia siihen tyyliin että maailma saa hajota kahtia niiden ympärillä ennenkuin ne huomiotaan muihin kiinnittää) enkä voinut enää vastustaa juoksumaton kutsua. Se on muuten salillani aseteltu näppärästi niin, että siinä ollessasi tuijotat seinässä olevaa halkeamaa. Yhä mulle tuli fiilis että se laite hajoaa alta, enkä saanut askelta sitäkään vähää rullaavaksi kuin luonnossa. Mulla mitään tekniikkaa ole, mutta kankeaa se meno edelleen on. Ja edelleen oon varma että että tossa pururadalla menen nopeampaa. Tai sitten vaihtuvat maisemat vs. paikallaan pysyvä halkeama seinässä tuo vaan sen illuusion että kovaa mennään. Eli taidan huomenna jälleen uhmata pakkasta ja painella ulkoilmaan. Jotenkin se pakkanenkin on miellyttävämpi kuin juoksumatto. Ainakin vielä.
Tänään töissä itse asiassa naureskelin, kun kerran nyt näillä tod näk talven ainoilla pakkaskeleillä aloitin tän juoksuharrastuksen, niin sitten viikon parin päästä kun ollaan takaisin nollassa niin kuinka helppo mun on silloin painella menemään. On tuo hapenotto sen verran tiukkaa silloin kun pakkasta on reippaasti yli toistakymmentä. Toivossa on hyvä elää :)

ps1. ostin vaaleanpunaisen treenikassin (kiviäkin kiinnostaa).

ps2. mulla saattaa olla treffit huomenna.

maanantai 14. joulukuuta 2009

hrr.. pakkasta

Huoh. Olipa sitten päivä aloittaa juoksuohjelma. Olisin varmaan yskinyt keuhkojani muutenkin ulos silkasta rasituksesta, mutta tuo -12 astetta sai hengen aika mukavasti salpaantumaan. Sain kuin sainkin juostua (= hölkättyä) vaaditut ajat ja käppäilin päälle vähän extroja kun kerran olin ulos lähtenyt. Vieläkin vähän yskittää kylmä, mutta eiköhän senkin glögi ja telkan edessä koomailu paranna.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Erilainen nuori

Jep, mä olen voittaja. Eiliset pikkujoulut meni putkeen lakkonäkökulmasta, vaikka päätinkin nautiskella muutaman drinksun. Ihana emäntä oli huomioinut myös meidät ruokarajoitteiset (12 vieraasta 4 oli jonkin sortin dieetillä muutenkuin allergioista johtuvilla) ja tarjolla oli myös salaattia ja erilaisia kasviksia naposteltavaksi. Söinkin sitten varmaan 2 kiloa porkkanaa, kukkakaalia, kurkkua ja omenoita.
Vain kerran meinasi ajatuksisssa käsi vaeltaa sipsikulhoon kun keskittyneesti juoruilin kaverin kanssa ja se kulho oli siinä vieressä. Tajusin mitä olin tekemässä n 0,5cm ennen kuin sormi olisi osunut suolaisiin ihanuuksiin. Vetäisin tassuni niin nopeasti pois, että kaveri luuli mun polttaneeni käteni jossain :o)

Mutta sitten aiheeseen. Kuten otsikkokin kertoo, koen olevani erilainen nuori. Monessakin asiassa (nuori my ass, kohta 30v vanha luuska), mutta tällä kertaa erityisesti tässä jouluruoka-asiassa. Monessa blogissa tehdään jo sotasuunnitelmia joulukilojen varalle ja panikoidaan kuinka pyhät menee ruokapöydän ääressä.
Täällä se ei tule olemaan minkäänlainen ongelma. No joku konvehtirasia saattaa viekoiteilla mua, mutta varsinaiset ruoat, ne ei tuota ongelmaa. Voisi olla kuitenkin ehkä liian rajusti sanottu että inhoan juoluruokia. En vain piittaa niistä. Mystistä sinänsä, sillä äityliini joka ruoat kokkailee tekee aina mitä mainiointa purtavaa.
Allergisena skippaan kaikki kala-ruoat. Laatikoista menee lusikallinen perunaa, muita en edes halua maistaa. Kinkku vois olla jees lämpimänä, mutta meillä se tarjoillaa kylmänä muun perheen toiveesta. Kalkkunaa syön jos sitä on tarjolla (harvemmin on, meidän perhe on sikakansaa). Luumu ei kuulu suosikkeihin, joten jälkiruoka jää siihen pakolliseen lusikalliseen ja tyydyn kahviin. Ei siis meikäläistä aattoiltana housunkaulus purista. Ja kun samaa ruokaa tarjoillaan koko pyhä, saattaa meikäläisen kalorit jäädä kerrankin vajaaksi :D
Ja muutenkin menee mun joulu aika terveellisesti. Lupauduin päivystymään että lisääntyneet työtoverit saavat nauttia lastensa kanssa joulupukin odotuksesta (tuplaliksa ei lainkaa toiminut motivaattorina). Toki punttis taitaa olla sulki pyhänä, mutta lenkkipolkua ajattelin kuluttaa senkin edestä. Eli joulu taitaa olla mulle vaan arkea tänä vuonna. Näin ollen saapuvat pyhät ei aiheuta täällä minkäänlaista ahdistusta, ei painonpudotuksen tiimoilta, eikä oikeastaan muutenkaan. Mä olen Zen. Mutta symppaan toki ahdistuneita! Voimaa tädit (ja sedät kans)!

ps1: Maanantaina alkaa juoksuohjelma :0D

lauantai 12. joulukuuta 2009

Terkkuja pikkujouluista

Aloitinpa sitten rasittavaan aikaan herkkulakkoni. Eilen oli yhdet pikkujoulut ja tänään on toiset. Ja mitäpä pikkujouluissa on tarjolla kuin kaikkea mitä olin tuohon sivupalkkiin ei-listalle laittanut. Ja huvikauden huipuksi; olin eilen autolla liikeenteessä. Eli en voinut edes kuitata ohi huulieni lipuneita kaloreita juomalla niitä. Ja arvatkaas kuinka kivaa on sitten juoda vettä ja pureskella kynsiä selvinpäin kun muut vetelevät pizzaa ja pullaa ja suklaata ja erilaisia drinksuja kaksin käsin? No eilen ei tosiaankaan ollut kivaa (tai olihan mulla kivaa kavereiden kanssa, dieetti-nössöily ei sen sijaan ollut kivaa), mutta tänään on jo voittajafiilis! Olen tosi ylpeä että pystyin kieltämään itseltäni herkut eilen, ja tää fiilis kantaa varmasti pidemmälle kuin se hetken hyvän maun hekuma joka olisi tullut kun olisin pääni tunkenut kohvenhtimaljaan. Ja koska olin selvästi päin liikenteessä, pääsen tänään salille!

Salin jälkeen pitääkin sitten pähkäillä mitä tehdä tämän illan suhteen; toiset pikkujoulut on tyrkyllä, mennäkkö autolla vai pummata kyyti? Uskon mieleni olevan vahvempi selvin päin (herkkuja tiedossa, näiden juhlien emäntä on ehkä maailmankaikkeuden paras leipoja). Mutta toisaalta, olisihan se mukavaa ystävien kanssa nauttia lasillinen (ja tölkillinen) hyvää juomaa ja rentoutua (vaikka osaan kyllä rentoutua ilman alkoholiakin, ettäs tiedätte). Rankkaa ajatustyötä siis tiedossa!

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Linkkivinkki

Edellinen postaus aiheutti pienen keskustelun siitä kuinka vaikea on kaloreita kadottaa liikunnalla. Oli pakko laittaa tänne linkki ehdottomasti parhaimpaan komediasarjaan mitä ikinä on tehty. Joten kaikki kaloreiden kadottajat; syökää pölyä!

tiistai 8. joulukuuta 2009

Haastemies koputtaa..

Nimittäin henkinen haastemies. Pinkki Pingu tuntuu olevan aika pro rankaisemaan tai haastamaan itseään, miten kukakin tuon nyt sitten ottaa. Kateellisena sivusta seurailen moista itsekuria.
Oma mieleni on suhteellisen heikoksi koettu. Sujuvasti osaan puhua itseni ympäri. Mutta jos tuon julki jonkun päätöksen niin siinä on helpompi pysyä (esim 1.11. alkaen en ole töissä syönyt pullaa/karkkia/keksiä/limpparia/mehua/jälkiruokia tms koska lyötiin duunikaverin kanssa vetoa siitä pystytäänkö olemaan ilman). Näin ollen ajattelin haastaa tai omalla kohdallani enemmän rankaista itseäni jollain "ruokarajoitteen"... Nyt pitäisi sitten keksiä mistä pystyn luopumaan ja kuinka kauaksi aikaa.
Omia ongelmakohtia on ainakin sipsit. Olen tehnyt päätöksen etten osta sipsejä tai muuta suolaista joka on ollut mun herkkuni ties kuinka kaun (en siis itse osta, mutta olen syönyt jos on tarjottu). Olen myös huomannut korvanneeni suolaisennälän makealla ja aloittaneeni karkin syönnin uudelleen vuosien jälkeen.

8.12.09 alkaen en syö karkkia, suklaata enkä suolaisia herkkuja kuten sipsit. Katsotaan kuinka mielenterveys kestää joulun ajan suklaaryöpyt, ja arvioidaan tulosta 8.1.10.

Haastan juuri sinut luopumaan siitä ihanasta syötävästä joka pelastaa sateisen päiväsi, levinneet meikkisi, huonon hiuspäiväsi ja hajonneen ostoskassisi kuukaudeksi!

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Onko mikään ihme...

... ettei paino tipu? Olin tulossa tänne narisemaan siitä, kuinka kumma se on kun paino pysyy samassa jo kolmatta viikkoa, vaikka liikuttu on kahdella viikolla loistavasti ja yhdellä välttävästi. Käytetään havainnollistavana esimerkkinä vaikka tätä viikonloppua:

PE: aamulla 45min vesijuoksua => illalla kavereiden kanssa intialaiseen, annoksesta olisi syönyt varmaan 3 päivää, mutta olin reipas ja söin kaiken, kerralla. (olin siis myös päivällä töissä syönyt normilounaan)
LA: sali 90min => pussillinen (300g?) Choco-lakuja iltapalaksi
SU: leppoisa lenkki 60min => omenapiirakkaa ja jäätelöä lenkin päälle kaverin luona.

Ei siis vaadi mitään ydinfyysikkoa tekemään johtopäätöksiä painonpysymisestä. En ole pahemmin tässä painoa pudotellessani katsonut mitä suuhuni laitan (no shit Sherlock), ja ajattelin että varmaan tarttis tehdä sillekkin jotain. Tietysti oon jättänyt joka viikkoiset (!!!) sipsit ja sokerilimpparit pois, ja yrittänyt edes joskus syödä jotain muuta kuin uppopaistettua.
Ajattelin tehdä näille syömisilleni jotain vasta ensi vuonna. Tän vuoden meen loppuun asti pelkällä liikunnalla ikäänkuin, vuoden alusta alan sitten tsempailla ruokien kanssa. Nyt vaan tänä vuonna ei enää pysty (pysty ja pysty, mä olen vaan laiska aloittamaan!).

lauantai 5. joulukuuta 2009

Lauantai-illan huumatonta

Joku saattaa muistaa n viikko sitten mainitun kaverin, ja pienen Amorin nuolen lepatuksen tekstien välissä (lepattaako nuoli? en tiedä, mutten keksinyt muutakaan verbiä kuvaamaan paremmin). Kävinpä sitten ihan treffeillä sen kaverin kanssa ja lyhyestä virsi kaunis; ei kiitos.
Mystistä, jannuhan on hottis, saa mut nauramaan, fiksu ja muutenkin filmaattinen. Mutta jotenkin kun kohdattiin muuten kuin kaveripohjalta, se joku asia mikä tekee sen fiiliksen toisesta ihmisestä puuttui. Tunne oli kyllä molemmin puolinen. Kaikista kurjintahan tässä olisi ollut jos se olis jäänyt mun perään mouruamaan (ai miten niin varma itsestään ja omasta vetovoimastaan?). Sen sijaan tunne siitä ettei tästä tule mitään oli niin varma, ettei edes yritetty/yritetä antaa ajan kehittää tästä mitään. Liekö siinä se vastaus kysymykseen miksi seilaan sinkkuna elämän laineilla; miehen pitää viedä justiinsa jalat alta eikä vasta kuukauden päästä joten se on usein aika nopeasti kiitos ja näkemiin. Enkä myöskään ole miesten sarjakuluttaja, vaikka saattaakin saada sellaisen kuvan. Esim nää oli tälle vuodelle, hmm, 3 treffit. Ei pitele kiirettä :o)

Yhteenvetona jotain positiivista: eipähän ainakaan nyt ala kertymään turhia parisuhdekiloja!

Huonoa huumoria vielä..

Kylmä ja kostea. Joku voisi kuvitella että puhutaan säästä. Ei tällä erää kuitenkaan, vaikka 3 astetta ja tihkusade onkin nyt vallitseva sää.
Edellisessä postauksessa kiinnitin huomioita muutaman blogin pitäjän eläimellisiin blogi-nimiin, lainkaan kiinnittämättä huomiota omaan nimimerkkiini. Kirsu. Koiran nenä, joka terveellä hauvalla on viileä ja kostea. Eli hyvin vähän kuin minä. Mähän siis olen kuuma ja kuiva. Not. Taitaa mennä taas oman kivan piikkiin, mutta tää onkin mun päiväkirja.

Mun nimimerkki itse asiassa tulee juurikin tuosta koiran nenästä, kärsin/iloitsen ilmeisesti keskivertoa paremmasta hajuaistista. Välillä se on ihan kiva, varsinkin metsässä keväällä (huom ei kielojen aikaan). Välillä hyvä hajuaisti on taas tosi syvältä esim salilla välillä jos siellä on paljon porukkaa ja päivä lopuillaan. On muuten aika sekoitus aromeja ilmassa silloin.
Kun perustelin tätä blogia, mietin erilaisia nimiä, finaalin pääsi Vihis (aka vihikoira) ja Kirsu. Päädyin Kirsuun, se kuulosti lupsakalta.

Run for your life?

Eilisen harmistuksessa vellomisen tilalle on noussut uusi ajatus. Mietiskelin tässä uutta lajia, olen sen verran AC/DC (tai adhd, miten vaan) että tarvitsen erilaisia treenivaihtoehtoja tai kyllästyn. Smurffailin sitten tuossa aamutuimaan (aikaisin klo 10..) ja katselin erilaisia ryhmäliikuntajuttuja jotka jostain syystä nyt tuntuvat olevan yök. Mikä lie kaamosahdistus meneillään, mutta kirkkaat valot yhdistettynä johonkin kaiuttimista kuuluviin "jaksaa, jaksaa, vielä 800 rutistusta" ei ole se juttu mulle. No ainakaan nyt. Eilenhän vielä hinkusin tanssitunneille; ai miten niin ailahtelevainen?
No anyhow, kuten otsikkokin jo varmasti paljasti, ajattelin että jalostasin lisää jaloa lenkkeily harrastustani. Lähinnä siis olen heittänyt lenkkiä kävellen, joskus kaverin kanssa ollaan kokeiltu sellaisia "rytmin siirtoja" , vai miksiköhän niitä pitäisi kutsua?, eli ollaan vaihdettu askellus enemmän juoksumaiseksi aina välillä kesken lenkkiä. Mutta en siis koskaan (ta no viimeksi varmaan ala-asteella) ole oikein kunnolla juossut.
Luen aktiivisesti mm Sotanorsun päiväkirjaa ja Pinkin Pingun blogia (huomaako kukaan eläinteemaa?) ja olen, vaikutuksille altiina, tullut siihen tulokseen että mun on korkea aika kokeilla hoocee lenkkeilyä, eli juoksemista. Ettäs tiedätte. Ongelma vaan on, etten tiedä juoksemista oikeasti mitään. Tekniikka; onko se jotain syötävää? Oikeanlaiset varusteet; saako niitä vaaleanpunaisena? Kun kuukkeloi aihetta, löytyy osumia niin paljon ja erilaisia etten tiedä oikein mihin uskoa. Ehkä lähdekritiikkini on turhan tiukkaa, mutta haluaisin tehdä juoksemisen oikein. Tässä kohtaa joku varmasti kysyisi että miksen vaan astu ovesta ulos ja lähde pinkomaan lenkkipolulle. Ehei, mä olen sen verran hifistelijä ja haluan itselleni jotain tavoitteita mitä kohti pyrkiä. Mutta kun en oikein tiedä mitkä olisi realistisia tavoitteita? Tietystihän tavoitteet lähtee peruskunnosta jne, mutta silti. Tarvitsen siis itselleni juoksuohjelman for dummies. Jatkan googlen hakkaamista siis. Pers(onal) trainer olis kiva. Tässäkin asiassa.

Stay tuned, harvat lukijani, elämme jännittäviä aikoja. Juokseeko Kirsu ikinä? Juokseeko Kirsu niin kaus ettei löydä enään kotiansa? Miten käy vaaleanpunaisten varusteiden?

perjantai 4. joulukuuta 2009

Herkät jäähyväiset

Snif.. eilen tuli eräs kaunis tarina päätökseen. Mun bellyfit tunnit loppui tältä syksyltä ja ihanaakin ihanampi vetäjä ei ollut varma järjestetäänkö tuota kevätkaudella.
Mä olen niin nauttinut tunneilla käynnistä, se että saa sheikata bebaa ihan luvan kanssa ja täristää ja väristää paikkoja on ollut todella ihanaa. Se on tuntunut tosi hyvältä aina kerran viikossa tehdä jotain tuollaista salilla käymisen rinnalla, on saanut ehkä rentoutettua lihaksia ja tehtyä sellaisia liikeratoja joita ei muuten tulis tehtyä. Ja tietysti aina tunnin lopussa erikseen tehdyt erilaiset vatsalihassarjat on ollut vaan bonus.

Ja tietysti tällaiselle yksinkertaiselle naisihmiselle kolmeen laskeminen ja vasemman ja oikean erottaminen on tuonut omat haasteensa. Ei pysty siinä tunnin aikana oikeasti muuta ajattelemaan kuin sitä mitä tekee, muuten oli vaarana että taklaa muita tunnilla kävijöitä. Eli vaikka kaloreita ei ehkä tsiljoonaa tunnilla kulunut, on hauskuus ja yhteen asiaan keskittyinen ollut todella ihanaa.
Nyt sitten kaikille sormet ja varpaat ristiin että tuo kurssi jatkuu, muuten Kirsulta pääsee harmitusporu.