maanantai 24. marraskuuta 2014

viisi vuotta eikä suotta

TuVe kokkailee leikkimökissä sillä aikaa kun teen lumitöitä pihalla. Hetken päästä kajahtaa heleästi ovelta 'Uukaa!' (Ruokaa ts. syömään).
Lampsin kuuliaisesti leikkimökkiin ja ahtaudun jakkaralle istumaan valmiiksi katettuun pöytään.
TuVe lykkää ensimmäistä kippoa: 'Huvaa kalaa' eli hyvää kalaa. Syön kiltisti eteeni lautaselle asetetun lumikakkaran.
Kysyn mitä toisella lautasella on, harjaantumattoman silmään se näyttää kaarnalta. 'Leipää!'. No selvähän se.
Tarkistan vielä kattilan sisällön, voisi luulla hiekaksi. 'Iisiä!' riisiä siis, of course.

Syön hyvällä ruokahalulla eteeni asetetun appeen, TuVekin syö.
Keskelle kattausta on asetettu isohko kivi, epäilen sitä ehkä kakuksi. TuVe meinaan auttoi isäänsä leipomaan mulle synttärikakun. Mutta varmistan vielä pääkokilta asian. Vastaus tulee empimättä: 'Kivi!!'

Jepjep.

Työ vie naista eikä ikääntyminenkään helpota.
Ja kelatkaa, blogi on jo yli viisi vuotta vanha! Vaikka nykyinen tahti ei päätä huimaa, on blogini jo aika iäkäs. On ollut sinkkuilua, deittailua, oikeesti kovaa treeniä ja laihtumista, parisuhdetta, keskenmenoa, yhteenmuuttoa, raskautta, vauvailua, allergiasuota, muuttoa maalle ja rytinällä työelämään paluuta. Huhhuh.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Eräänä päivänä

Kevyellä jumpalla kohti pikkujouluja, painoa kerrytetty viime viikolla 4 kiloa, kiitos kaiken maailman paltsupullien ja laiskan liikunnan. Kävin vain vesijumpassa ja vähän kävelemässä koska epäilin tukehtuvani edelleen.
En tukehtunut, joten huomenna salille.
Kiva olisi saada uudestaan ne neljä kiloa pois, perjantaina olisi pikkujoulut ja tarkoitus ahtaa iysensä pikkumustaan. Mahtuu näillä kiloilla kyllä, mutta huvikseni kokeilin vatsataudin jälkimainingeissa ja silloin se istui paremmin. Noh, kilo on ehkä realistista saada pois, en kuitenkaan ajatellut ruveta nutraamaan viikoksi tai muuta höpöjä vain näyttääkseni hyvältä pari tuntia.
Aloitan siis taas viiskakkosen josta taukoilin nelisen viikkoa.

Isänpäivä meni ihmetellessä, Keittiksellä kipuilee hammas joten kermakakkuja ei pahemmin syöty. Tai siis allekirjoittanut söi kyllä, kun käytiin TuVen kanssa juhlistamassa omaa isääni. Keittis on juhlinut  väkivaltaviihteen parissa keskenään (ts katsoi jotain älytöntä mäiskeleffaa), ja kaikki ovat nauttineet päivästä.

Ammatillista kriisiä pukkaa taas, johan tässä olikin vissiin pari kuukautta rauha maassa siinä tilanteessa.  Annoin itselleni loppuvuoden aikaa ratkaista tilanne kunnolla, vie energiaa ihan hirveästi tällainen vatulointi!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Parempaa kuin viiskaks

Paino on pudonnut sitten viime näkemän kuutisen kiloa. Jep.
Alkujaan TuVe toi päiväkodista sateenkaariflunssan. Ei mitään ennakkoluulo-hommia, vaan taudin joka mukana nenästä valuu sateenkaaren väreissä tavaraa. Sininen oli ehkä ainut joka puuttui?
Tietysti se tarttui allekirjoittaneeseen. Yskä oli hirmuinen, niin paha etten voinut kuvitellakaan syöväni esmers leipää, koska pelkäsin tukehtuvani. Kas, muutama kilo tippui mukavasti niin kun höttöhiilarit jäi välistä (ja se vähäinenkin turvotus lihaksista hävisi..).
Tottakai yli kolmekymppinen nainen saa flunssan jälkitaudiksi korvatulehduksen, elämäni toisen sellaisen. Ja siihen sain lääkkeeksi tujun antibiootin mikä sai kaiken maistumaan ihan kamalalta, taas tippui muutama kilo.
Yskä riivaa edelleen, mutta kaiken kliimaksina sitten päätin halloween-henkeen kehittää vatsataudin.
On kuulkaas venäläistä rulettia täydellä lippaalla kärsiä yskästä ja vatsataudista samaan aikaan...
Mutta se karisti vielä pari kiloa.

Onpahan varsinainen tyhjä taulu näin marraskuun alun kunniaksi.