lauantai 29. joulukuuta 2012

Kekkama

Eilen iltapäivällä tein sitten sen täsmäiskun kaupoille, tarkoituksena löytää mulle jotain kivaa. Niinkuin taskukokoinen kalenteri (tuon seinällä olevan joululahjuksen täydennykseksi) ja veska.
Kaki tuntia myöhemmin löytyi vaunujen alakorista pari lastenkirjaa, kolmet housut ja yksi body TuVelle, pesusieni ja kirja Keittiömestarille, kaverin muksulle synttärilahja ja vessapaperia. Missä oli mun henkilökohtaiset ostokset? Ja tota huussipaperia ei todellakaan lasketa!

Kalenteria en löytänyt mieleistä. Yhtä laukua hypistelin pariinkin kertaan, se oli jopa ihan kivassa alessa (hintaa taisi jäädä jotain 35 euroa) ja vinkeän värinen (sellainen harmaa goes vihreä). Se oli aika jämptin kokoinen, vetäisi sisäänsä puhelimen, sen olemattoman kalenterin, lompakon, avaimet ja pienen meikkipussin (missä mulla on kaikkea muuta kuin meikkejä; hakaneulaa ja kipulääkettä ja laastaria jne). Mutta jotenkin siellä kaupassa ajattelin että laukku on niin pieni ettei sinne mahdu tuon yhden lelua saati vaippaa tai harsoa.

Voi kiesus! Työkäyttöönhän mä sitä laukkua olin hakemassa, enkä ajatellut tota kersaa mukaani töihin kiskoa. Ja sillä on oma kerhoreppu mikä vetää noi lelut, harsot ja vaipat jos se mun kyydillä esim mummolaan matkaisi samalla kun mä menen töihin! Kyllä muuten kiukutti illalla nää äitiaivot.
Niitä laukkuja oli eilen siellä hyllyssä kolme, täytyy huomenna käydä katsomassa olisko siellä vielä mulle jäljellä. Tosin huomenna pitäisi lähteä tunnin matkan päähän juhlimaan TuVen tulevan siipan yksvuotis synttäreitä, että voi olla aikataulullisesti aika tiukka paikka.

Toisaalta siitäkään reissusta taida mitään tulla.
Meillä oli tänään vieraita ja TuVe ei malttanut nukkua kunnon päikkäreitä. Joten tuo sitten iltapäivästä alkoi kitisemään kun vieraat alkoi lähtemään. Tarkemmalla kopeloinnilla kävi selväksi, että lapsihan hohkaa kuin kekäle! Nokka on tuhissut tarkemmin ajatellen jo eilisestä, ja tänään tyttö  on ollut varsin kuolaisa. Johan tuo olikin jo viikon terve. Onneksi ollaan saatu viikko tankattua ruokaa että kropassa on edes jonkun verran energiaa vaihteeksi sairastaa.

Taidan mennä työntämään pääni konvehtikaappiin, jos sieltä löytyisi vielä lakuja kun ei se suklaa vieläkään maita.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kesäloman viimeinen päivä

Valehtelin. Oikeastihan kyseessä on vuosiloman viimeinen päivä. Viikonloppu on jäljellä ja sitten musta tulee uraohjus. Tai no oikeastaan uranahjus, sujuvasti kun otin askeleen alaspin uratikkailla jotta sain mahdollistettua osa-aikaisuuden. Luulisi pääministerin olevan nyt tyytyväinen! Ei vaines, oma ratkaisu tämä oli. No ainakin melkein, haluan säilyttää nykyisen elintason ja jos se tarkoittaa kahvin juontia vaihteeksi työpaikalla oman sohvan sijasta, olkoon sitten niin. Ja toisaalta, tuleepa TuVen saatua laatuaikaa isovanhempien seurassa isäkuukauden jälkeen.

Saatan palkita työhön paluuni jollain materialla, esimerkiksi käsilaukkuja ei naisella voi olla liikaa? Vai voiko? Ja näemmä joudun ostamaan myös taskukokoisen kalenterin, jostain syystä en ole saanut sitä perinteistä liiton ankeaa kalenteria. Eikä ollut kaverikaan joten ei tässä vissiin ole kyse siitäkään, että ne liitossa ajattelisi että kotiäidillä ei ole menoja joita merkata kalenteriin.

Ostin eilen mannasuurimoita. Ajattelin keitellä, no oikeasti se taitaa kyllä olla Keittiömestari joka keittelee, puuroannoksen ja kokeilla kuinka vehnä uppoaa TuVeen. Toinen vaihtoehto oli kananmuna, mutta jotenkin vehnä vei voiton. Kokeillaan ehkä sunnuntaina, huomenna tulee vieraita eikä tarvita yhtään ylimääräistä draamaa. Saapi sitten Keittiömestari ihmetellä tytön kanssa kahden mahdollisia oireita. Tosin päätettiin että niitä ei tule. Päätettiin myös, että nyt vehnänä jälkeen kokeillaan sitten se kanamunakin ja sekin sopii. Pitäisi vielä saada tämä kaikki TuVellekin tiedoksi?

torstai 27. joulukuuta 2012

Jouluttelua

Aloitetaan siitä kenen napa on lähin, ja siirrytään sitten tarkempaan raporttiin siitä kenen napa on pienin.
Kaikkien yllätykseksi olin ollut tosi kiltti, koska sain aattona eniten paketteja. Jopa siis enempi kuin TuVe! Mutta en kuitenkaan mitään krääsää vaan hyviä asioita kuten kirjoja ja kalenterin. Ja se Keittiömestarin etukäteen pelätty lahja: korvakorut ja kaulariipus. Jopa pääsi yllättämään!

Tiedä sitten mitä maailmanloppua tässä enteillään, kun ei maistu suklaa. Oon koko pyhät syönyt yhtä ja samaa tavallista suklaalevyä, mutta ei tunnu uppoavan. Oiskohan vielä jotain vatsataudin peruja tai joku hetkellinen mielenhäiriö muuten vaan?

TuVe on vihdoin terve. Tai siis omasta vatsataudistaan toennut. Tuli pidettyä pidempää taukoa ruokakokeiluista tossa jo ennen tautia, itsekkäästi haluttiin vaan nauttia hyväihoisesta ja hyvinvoivasta tytöstä, ja nyt tietty taudin ajan mentiin vaan umpivarmoilla eväillä.
Nyt mietittiin että olisi ehkä paras tilaisuus kokeilla jotain uutta, kun elimistössä ei ole mitään epäsopivaa (no ehkä pienet kivet eteisen lattialta?) sekoittamassa. Kunhan vaan keksisi mitä kokeilisi. Runsaudenpulaa havaittavissa etten paremmin sanoisi!
Jotain unikoulun tynkää joudutaan ehkä harkitsemaan. Ensin reissussa ja sitten kipeänä tuli nukutettua tyttöä melkein puolivahingossa syliin. Nyt itsekseen nukahtaminen onnistuu, mutta alkuyön havahtamiset vaatii joko tutin laiton, silityksen tai syliinnoston. Jostain kello yhdestä eteenpäin kuuluu vain silloin tällöin parahdus ja uni jatkuu samantien (kaikilla) ilman toimenpiteitä.

Tuo kymppikuinen ei muuten vieläkään konttaa saati nouse pystyyn. Neuvolantäti sanoi että on kuulemma tyypillistä näillä allergialapsilla, että motorinen kehitys viivästyy. Tiedä sitten tyypillisestä, ainakaan nopea kierros blogistaniassa ei tuonut mulle yhtään osumaa jossa allerginen lapsi olisi yhtä "laiska" kuin meidän. Melkein se tuntuu olevan toisinpäin kun pahaolo helpottaa pystyssä niin lapsi nousee pystyyn ja lähtee liikkeelle jo aikaisin?
Tuo "laiska" tuli siitä, kun viime viikolla odotin päivystyksessä tytön labratuloksia, näin siinä tutun lasten fysioterapeutin. Vaihdettiin muutama sana ja tartuntaa uhmaten fyssa tyttöä hetken pyöritteli. Totesi ettei nopealla kopeloinnilla mikään vaikuttaisi olevan pielessä, tyttö taitaa olla vaan äitiinsä tullut: harkitseva ja laiska. Joten voipi olla että koko konttaaminen jää ehkä välistä ja jonain kauniina päivänä tuo lähteekin suorilta kävelemään. Veikkasi kyllä että se menee lähemmäs juhannusta kuin helmikuisia synttäreitä. Siihen asti yritän ottaa rennosti ja nauttia esim siitä faktasta että pinnasängyn pohjaa ei ole vielä tarvinnut laskea, joten tytön laitto sinne ja poisotto käy lähes selkää rasittamatta..

Ps. Pientä lukijakatoa havaittavissa, eikö mun vatsatauti-raportit muka kiinnosta, häh?




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Se tulee salaa

Eilen illalla saatiin, no ainakin toistaiseksi, heittää hyvästit yhdistelmälle puolinelson ja 10 millin ruisku. Opin tällä viikolla että maailmassa paljon vaikeita asioita, mutta tuollaisen kymppikuisen väkisin syöttö on yksi niistä vaikeimmista. Illalla TuVe joko antoi periksi tai tajusi että me kaikki kolme päästään helpommalla jos juo ihan kiltisti tuttipullosta melkein itse. Jonkinlainen joulurauha on siis laskeutunut myös tähän tölliin.

Otsikon mukaisesti tajusin tänään että joulu on täällä. Keittiömestari oli aamupäikkäreillä TuVen kanssa joten kiireen vilkkaan kaivoin joulukoristeet esiin ja ripottelin ne ympäri asuntoa. Joululahjat on onneksi hoidettu jo ajoissa ja ruokailut ulkoistettu mun vanhemmille minne kolistellaan huomenna joulua viettämään.
Lahjoista puheenollen, vähän pelottaa kun Keittiömestari ei ole kysellyt joululahjatoiveita mutta silmät kiiluen on myhäillyt nurkissa. Ei siinä, mä olisin onnellinen vaikka pussista pieniä kiviä mutta toivottavasti ei ole pettymystä tiedossa kun Keittiömestarille hankkimani joululahja on tänä vuonna tylsä ja tarpeellinen.

Viikon päästä töihin! Voi elämä. En pysty sanomaan jännittääkö vai pelottaako. Ilmeisesti samat tunnelmat on Keittiömestarilla, se on tässä viime päivinä esimerkiksi kysellyt mistä tiedän kuinka paljon vaatetta TuVelle pitää laittaa ulos lähtiessä (tää olikin vaikea kysymys) ja jos lähtee useammaksi tunniksi pois kotoa mitä kaikkea pitää ottaa mukaan (hoitolaukku riittänee).

Viikon päästä myös salille! Johan tässä onkin ollut lähes kuukausi taukoa, ensin oli kamala räkis (josta alkanut yskä jatkuu edelleen?), sitten reissua ja nyt tämä vatsaepisodi. Toisaalta kipeänä ei ole ruoka maistunut  joten paino lienee pysnyt jotenkin kurissa. Polttelee kuitenkin päästä jo treenailemaan. Keittiömestari sanoikin, että taidan odottaa salikortin lunastamista töissä enemän kuin itse töitä. Ei tuo nyt ihan väärässäkään ole...

Sovittiin Keittiömestarin kanssa, että huomenna ja joulupäivänä on meillä teknologinen joulurauha. Kummatkin pysyy pois koneelta ja netistä (mitään vessasurffailuja kännykällä ei myöskään siis sallita!). Telkkaria kuitenkin katsotaan, Joulupukin kuumalinja on pakollinen.

Leppoisaa Joulua kaikille lukijoille!


torstai 20. joulukuuta 2012

Pöh ja höh

Eilen käytin tytön uudelleen sovitun mukaisesti tohtorin pakeilla, ja saatiin välttävät paperit. Kevyttä kuivumista oli, mutta muuten tehokkaalla pakkojuottamisella ei pitäisi ongelmia olla jos oireet pysyy pois. No reippaana tässä sitten oon kellon soinnin mukaan tarjonnut TuVelle maitoa ja soseita ohjeen mukaan, ja oman tulkinnan mukaan onkin mennyt ihan kivasti, sen enempi tuotoksia analysoimatta (tuli vastasyntynyt tyttönen vallan mieleen, silloinkin mulla puhelimen kello helisi ruokailun merkiksi).
Paitsi nyt illalla. Ensin ilmaantui varpusparvi yhtäkkiä pariin kertaan, ja iltakylvyn jälkeen tulikin sitten vaihteeksi yökkäri vaihto kertaa kaksi kun toinenkin pää falskasi.

Kun muut pähkäilee paistetaanko kinkku aattona vai aatonaattona, me sitten Keittiömestarin kanssa mietittiin meidän vaihtoehtoja. Lähteäkö heti päivystykseen vai odottaako aamua ja vointia tehdä sitten päätökset. Tehtiin kompromissi, ja varasin aamuksi jo valmiiksi lääkärin. Harmi etten saanut samaa jolla jo käytiin, mutta saman puljun tohtoreita kuitenkin.
Parhaimmassa tapauksessa saan hysteerisen äidin leiman, ja muita vaihtoehtoja en edes halua miettiä.

Toisaalta, eikö se maailmanloppukin tule huomenna sen maya kalenterin mukaan?

maanantai 17. joulukuuta 2012

Oppi ja ikä kaikki

*eritevaroitus*

Mä tässä joku aika pohdiskelin kun laitoin allergialääkärille s-postia, että mistä muka erottaa pulautuksen ja oksennuksen. Kyllä sen muuten erottaa, nimimerkillä maidot sylissä, lapsessa, pöydällä ja neljän hengen aamupalavermeissä.
TuVe kehitti meidän kotimaan turneen vika aamuna itselleen ihka ekan oksutaudin. Ei siinä mitään, mutta oltiin noin neljän tunnin ajomatkan päässä kotoa ja siis kahden liikenteessä. Hetki siinä meni vaatteiden vaihdon (kertaa kaksi) jälkimainingeissa miettiessä että mitäs nyt. Mutta kaverin kanssa tulin siihen tulokseen että tyttö näytti tuutanneen kaiken ulos mikä oli tulossa ja rauhoittui sen verran että paras oli pakata itsensä autoon ja lähteä kotimatkalle. TuVe vetelikin ansioituneesti unia koko matkan. Ihan hyvä, jos takapenkiltä olisi kuulunut kitinää oltaisiin varmasti vieläkin matkalla.
Aika nopeasti nimittäin huomasin ettei itselläkään kaikki jauhot olleet ihan oikeissa lokeroissa vatsassa. Ja mitä lähemmäs tultiin kotia, sitä tuskaisemmaksi olo kävi.
Lopputuloksen voikin sitten naapurit lukea autoni viereisestä lumipenkansta. Meinasi tulla muuten kiire etten paremmin sanoisi.

Oma olo tokeni reilussa vuorokaudessa, Keittiömestari sairastui tänään ja TuVe sairastaa edelleen. Sen verran että saatiin passitus päivystykseen. Siellä käytiin tsekkaamassa maanantai-illan huuma, ja onneksi arvot oli sen verran rajapinnoilla että saatiin kotiinpaluu-lupa. Nyt sitten ankaraa juottamista (mitens sen teet kun tuo vetää suunsa viivaksi? Ja päristää pihalle senkin vähän mikä suuhun sattuu menemään) ja vesipistoisten ruokien syöttämistä (bataatti ja banaani onkin tunnettuja vetisestä koostumuksestaan?!). 48 tunnin päästä uusi näyttö jos ihmeparantumista ei ole havaittavissa. Kuuntelin kyllä kun Keittiömestari höpötteli TuVen kanssa ja ne tuntui tekevän diilin että kumpikin ihmeparantuu huomisaamuksi. Sopii mulle.

No joo, hiljaisuus näillä linjoilla jatkunee siis vielä tovin. Mutta lopetellaan iloisempiin aiheisiin, viime viikkoinen risteily oli loistava, ihana, tervetullut, terapeuttinen, palauttava ja hauska.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Samat sanat

Olin vielä toisenkin viikon hyvin tautinen. Itse asiassa vasta nyt viikonloppuna tapahtui jotain tervehtymistä, tosin kurkku on edelleen aamuisin kipeä ja yskiessä sattuu korvaan. Että ihan terve ja silleen. Keittiömestari on tässä samassa taudissa, ja sairastaa kuin mies. Jos en paremmin tietäisi, voisin kuvitella että sängyn pohjalla synnytetään, sen verran antaumuksella sieltä kuuluu huokailua ja huohotusta. Tuleva Veronmaksajakin nuhailee edelleen, mutta lämpöä ei onneksi ole ollut. Rykäisi sitten nuhansa kunniaksi myös kolmannen ylähampaan ikenen läpi. Neljäs näkyy viiruna ikenen sisällä, katsotaan vaihtuuko vuosi tyttösellä viisi vai kuusi hampaisena?

Onneksi paranin vihdoin, sillä tänään koittaa rai rai! Lähden risteilemään kaverin kanssa. Naureskelin että aiemmin noissa 22 tunnin risteilyissä se paluupäivä on ollut puuduttava, kun ei ole tekemistä. Nyt odotan sitä ehkä enemmän kuin tätä iltaa? Saa nukkua, herätä rauhassa, möllöttää. Tuliskohan jopa hetkeksi ihan tylsää, kun ei ole tuota ohjelmanjärjestävää paikalla.

Kun laivalta on kotiuduttu, vedän päivän henkeä ja suunnistan vielä muutamaksi päiväksi kotimaan turneelle. Meinaa kiire pukata puuhastella kaikki se mitä olin tässä kotivuoden aikana suunnitellut tehtäväksi. Paluu töihin koittaa kolmen viikon päästä.

Radiohiljaisuus jatkunee siis vielä tovin. Mä lähden tonttuilemaan.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Jumissa

Kas, olipa riehakkaat bileet kun viikko meni palautuessa?
Olisipa ollutkin, mutta viime lauantaina tulin, vaihteeksi, kipeäksi enkä vieläkään ole tolkuissani. Yskä, nuha, kurkkukipu ja satunnainen lämpöily kera korvakivun ovat viihdyttäneet mua viikon. Keittiömestari patisteli lääkäriin, mutta veikkaan virukseksi joten parannellaan.
Luulin jo että sain eristettyä tautipesäkkeen itseeni ankaralla käsipesu-rutiinilla, mutta tokihan tuo kupeitteni hedelmä rohisi toissa yönä niin että heräsin siihen ja eilen kaksi niagaraa pikku nenässä olikin jo vauhdissa. Viime yö menikin mukavasti lasta kantaen ympäri asuntoa, onneksi tässä kämpässä pystyy kävelemään lenkkiä (siis keittiöstä eteiseen, eteisestä olkkariin ja olkkarista taas keittiöön) niin ei tylsytä niin nopeasti. Nyt jaksoin kävellä puoli kuuteen asti aamulla, sitten oli Keittiömestarin vuoro kuluttaa uraa lattiaan.

Se olisi meikäläisellä vielä paluu työelämään tässä kuussa. Vähän ehkä jännittää, jos ei muu niin  se kuinka saan itseni hereille ja toimintakuntoiseksi jo aamutuimaan. Töihin pitäisi lähteä siinä seitsemän tienoilla, kun tällä hetkellä siihen aikaan vielä vedelleen makoisia unia pahnoilla, herääminen tapahtuu joskus yhdeksän tienoissa ja alkaa pannullisella kahvia samalla kun istun olkkarin lattialla katsomassa telkkaria, eikun siis leikkimässä Tulevan Veronmaksajan kanssa, pari tuntia.
Jännittää myös se, kuinka tuo kaikista lupsakoista lapsista lupsakoin suhtautuu siihen että poistun yhdeksäksi tunniksi päivässä pois. Tokihan tuo hengailee isänsä kanssa, eikä tähän päivään mennessä ole kertaakaan itkenyt mun perään. Urbaanit hiekkalaatikolla kiertävät legendat kuitenkin kertovat uusista uniongelmista, ruokalakoista ja muista tempuista joilla pieni ihmistaimen osoittaa ikäväänsä. Aika näyttänee kuinka töihinpaluu sujuu, niin äidiltä kuin tyttäreltäkin.

Kaveri kertoi olevansa raskaana, ja kysyi kuinka kipeäksi raskautensa aikana tulee. Miltä tuntuu supistelut ja ponnistamiset ynnä muut. Hetken mietittyä jouduin vastaamaan, että ainoa kipu mitä raskaudessa tunsin oli närästys. En tietääkseni kokenut yhtäkään edes kivutonta supistusta, lapsi syntyi sektiolla ja siitä tokenin jo lääkäreiltäkin hämmästyttävällä nopeudella.
Äänettömästi kuitenkin jatkoin, että  helppo raskaus ei sitten tiennytkään helppoa vauva vuotta, mutta se onkin sitten jo oma tarinansa.
En tälle(kään) kaverille ole välttämätöntä enempää viitsinyt allergia-arjesta tilittää. Läheisimmät tietää ja heille puhutaan, muuten kuittaan esimerkiksi iho-oireet vain toteamalla etä tytöllä on atooppinen iho, ja että mistään tarttuvasta ei ole kyse.
Nimittäin jos vielä kerrankin kuulen että meillä on liian siistiä tai että ollaan vaan ylisuojelevia vanhempia saatan saada isomman luokan hepulin. Ihan huviksenihan tässä annan tytön vain syödä pari ruoka-ainetta, olisi tosi ankeaa jos joutuisin miettimään aina mitä ruokaa lounaalle ja päivälliselle kehittäisi kun nyt tarjotaan tasan sitä yhtä mahdollista sopivaa.
No joo, taas ehkä pieni turhauma-purhauma päällä.

Mutta hei, ulkona on lunta ja aurinko paistaa, ei tarvi pitää valoja päällä näin keskellä päivää!
Nautitaan siitä, kauniille talvipäivälle täällä ei ainakaan olla allergisia vaikka sisätiloissa tänään hengaillaankin!