Eilen iltapäivällä tein sitten sen täsmäiskun kaupoille, tarkoituksena löytää mulle jotain kivaa. Niinkuin taskukokoinen kalenteri (tuon seinällä olevan joululahjuksen täydennykseksi) ja veska.
Kaki tuntia myöhemmin löytyi vaunujen alakorista pari lastenkirjaa, kolmet housut ja yksi body TuVelle, pesusieni ja kirja Keittiömestarille, kaverin muksulle synttärilahja ja vessapaperia. Missä oli mun henkilökohtaiset ostokset? Ja tota huussipaperia ei todellakaan lasketa!
Kalenteria en löytänyt mieleistä. Yhtä laukua hypistelin pariinkin kertaan, se oli jopa ihan kivassa alessa (hintaa taisi jäädä jotain 35 euroa) ja vinkeän värinen (sellainen harmaa goes vihreä). Se oli aika jämptin kokoinen, vetäisi sisäänsä puhelimen, sen olemattoman kalenterin, lompakon, avaimet ja pienen meikkipussin (missä mulla on kaikkea muuta kuin meikkejä; hakaneulaa ja kipulääkettä ja laastaria jne). Mutta jotenkin siellä kaupassa ajattelin että laukku on niin pieni ettei sinne mahdu tuon yhden lelua saati vaippaa tai harsoa.
Voi kiesus! Työkäyttöönhän mä sitä laukkua olin hakemassa, enkä ajatellut tota kersaa mukaani töihin kiskoa. Ja sillä on oma kerhoreppu mikä vetää noi lelut, harsot ja vaipat jos se mun kyydillä esim mummolaan matkaisi samalla kun mä menen töihin! Kyllä muuten kiukutti illalla nää äitiaivot.
Niitä laukkuja oli eilen siellä hyllyssä kolme, täytyy huomenna käydä katsomassa olisko siellä vielä mulle jäljellä. Tosin huomenna pitäisi lähteä tunnin matkan päähän juhlimaan TuVen tulevan siipan yksvuotis synttäreitä, että voi olla aikataulullisesti aika tiukka paikka.
Toisaalta siitäkään reissusta taida mitään tulla.
Meillä oli tänään vieraita ja TuVe ei malttanut nukkua kunnon päikkäreitä. Joten tuo sitten iltapäivästä alkoi kitisemään kun vieraat alkoi lähtemään. Tarkemmalla kopeloinnilla kävi selväksi, että lapsihan hohkaa kuin kekäle! Nokka on tuhissut tarkemmin ajatellen jo eilisestä, ja tänään tyttö on ollut varsin kuolaisa. Johan tuo olikin jo viikon terve. Onneksi ollaan saatu viikko tankattua ruokaa että kropassa on edes jonkun verran energiaa vaihteeksi sairastaa.
Taidan mennä työntämään pääni konvehtikaappiin, jos sieltä löytyisi vielä lakuja kun ei se suklaa vieläkään maita.
Tää kaikki vie mut takaisin alkuun.
1 kuukausi sitten