Vapun jumppajutut

Hauskaa vappua näin alkuun, etten unohda toivottaa kun saan meuhkattua asiaani.
Kertonee muuten surullista tarinaa meikäläisen sosiaalisesta statuksesta, että päivittelen blogiani vappuaattona klo 23. No ei välitetä siitä, keskitytään olennaiseen. Joutavuuksiin.

Mähän tässä olen pari kuukautta yrittänyt opetella käyttämään sitä Heiaheiaa, kun se tuntuu oleva hip ja pop. Rekisteröidyin sinne jo joskus ehkä viime marraskuussa, mutta silloin se tuntui kankelta ja tylsältä enkä siihen perehtynyt. Nyt olen sitä käytellyt, kuuliaisesti laitellut sinne enemmän ja vähemmän treenejä ylös.
Se vaan kysyy sellaisia asioita, joihin ei meikällä ole vastausta, kuten esim lenkkeillyt kilometrit ja kulutetut kalorit. Kun käyn lenkillä, kellotan yleensä aikaa enkä matkaa. Ja kuten täällä joskus vuonna nakki kerroin,on sykemittarini siirtynyt autuaammille mittausmaille, ja se oli mallia muropaketti, eikä siitä löytynyt arvioitua kalorinkulutusta. Joten olen lievästi turhautunut siihen. Ja muutenkin koko sivusto on vähän kankea. Taitavat panostaa siihen että se pelittää yhteen facebookin kanssa, ja tällaiset umpiotampiot jotka eivät fabossa ole, saavat sitten ihmetellä ankeita ja huonosti toimivia nettisivuja.
Tai sitten mä olen vaan vaikea. Taas.

Mutta. (tän postauksen trendi on näemmä itsensä tehostaminen pisteellä. jokaisen. sanan. jälkeen.)
Eletyllä viikolla päädyin jotain kryptistä reittiä tänne. Ja rekisteröidyin. Tuo sivu arvioi mun puolesta kulutetut kalorit, ja näytti siellä olevan myös jonkinlainen laskuri, kun sinne täyttää kuinka paljon on jumpannut ja mitä lajia, kertoo se kuinka paljon siihen liikuntaan nähden saan syödä erilaisia herkkuja. Kummasti muuten laajenee tajunta kun tajuaa kuinka monta suklaapalaa voi syödä jos käy tunnin lenkillä.
Tietysti tuokin haluaisi tietää kuinka monta kilometriä olen liikkunut, mutta jostai syystä en ole niin ahdistunut siitä. Ja tuo on suomalainen juttu, siitä tietty bonusta vaikken persuja äänestänytkään. Aika kuolleeltahan tuo vaikuttaa, ainakin keskustelupalstan osalta, mutta eipä haittaa niin kauan kun sivut muuten toimii.

Tää oli sitten ihan sponsoroimaton mainos, ja suosittelen kokeilemaan mikäli treenien merkkaus nettiin kiinnostaa, mutta on yhtä ahdas mieleltään kuin meikäläinen eikä tykkää Heiaheiasta.

Odotan

Odotan, että allergialääkkeet vaikuttaa jotta ulkona olisi miellyttävämpi olla.
Odotan, että mummeli tekee tilaa juoksumatolla että saan treenattua juoksua. Ulkona se ei onnistu, kts edellinen kohta.
Odotan, että Keittiömestari tulee töistä mua viihdyttämään.
Odotan, että aika kuluu töissä että pääsen lähtemään töistä vaikka hommia olisi vaikka muille jakaa.
Odotan, että aika kulu kotona että pääsen nukkumaan.
Odotan, että pesukone on aikanasa pyörinyt jotta saan pyykit kuivumaan.
Odotan myös viestiä kaverilta rapakon takaa, palkkapäivää ja viikonloppua.

Jotenkin mun elämä on bussipysäkillä. Sellaisella hiljaisella pysäkillä, jonne ei puoletkaan linjoista pysähdy. Mitään ei oikein tapahdu, eikä ole tapahtumassakaan ilmeisesti.  Ei tää varsinaisesti mikään huono fiilis ole, mutta aika puuduttava. Töihin, treeneihin, syömään, lepäämään. Villinä päivänä treeni ja työ vaihtaa paikkaa.

Voisko jotain kivaa, jännää ja hauskaa olla tapahtumassa kohtapuoliin? Ei ihan heti, vaan niin että voisin hehkuttaa sitä tohkeissani?
Kun olen näin tylsistynyt, vattuunnun myös valoa nopeammin. Ja siitähän ei kukaan nauti. Kysykää vaikka Keittiömestarilta. Saatan ottaa itseltäni henkistä lomaa. Se voi tarkoittaa että vaikenen myös täällä.

Lanka-lauantai

Käytiin Keittiömestarin kanssa iltakävelyllä (käveltiin parin kilsan päähän kauppaan hakemaan jäätelöä), ja takaisin tullessa tuo sankari löysi kannettavan tietokoneen ojan penkalta. Ja otti sen mukaansa. Se muuten sai sen mun vanhan koneen henkiin, mutta eipä paljoan auttanut sen kadonneen salasanan kanssa. Yritin sitä vaihtaa, mutta tietysti se halusi varmistukseksi sen alkuperäisen vanhan ennen kun pystyi vaihtamaan uuteen...
Mutta nyt tuo onnellinen sitten putsaa ja puunaa tuota ojalöytöään, ja suunnittelee sen avaamista. Sillä on joku vastaava raato jossain jemmassa, ja nyt se sitten aikoo tuostakin rakentaa yhden toimivan koneen... Kevyt-kenttä-nörtti mulla täällä kotona :)

Mulla on paino noussut vuorokaudessa 1,5kiloa. Enkä ole edes mässäilyt ihan hirveästi, vähän tietysti suklaata ynnä muuta mutta ei nyt puolentoista kilon edestä. Jotain nestettä ja hormonaalisia turvotuksia toivottavasti. No pääsiäisen jälkeen alkaa duunikaverin kanssa kesäkuntohaaste. Sillä on diettaaminen hallussa ihan menestyksekkäillä tuloksilla, mutta salitsemppi puuttuu. Ja mulla taas tunnetusti toisin päin. Näin ollen yhdistetään meidän voimat ja aloitetaan toukokuun loppuun kestävä toistemme 24/7-tsemppaus. Mä teen sile saliohjelman ja potkin sitä salille ja salilla, se suunnittelee mulle dieetin ja seisoo tarvittaessa mun ja jääkaapin välissä.

Ensi viikko näyttää positiiviselta muutenkin, jopa töiden suhteen. Saan kammarini takaisin kun se proggislainen saa projektinsa loppuun. Voikin olla pienestä ihminen tyytyväinen.
Ennen töihin paluuta pitäisi vielä maanantaina kohdata Projketimies, ja sen avovaimoke ja heidän yhteisen rakkautensa ruumiillistuma. Nämä treffit piti olla jo viime tiistaina, mutta en vaan yksinkertaisesti jaksanut työpäivän jälkeen ihmettelemään vierasta kakaraa. Siirsin tapaamisen maanantaille, ajattelin että neljän vapaapäivän jälkeen jaksaisin hymyillä ja kuunnella heidän erinomaisuuttaan. Ei vaines, onhan Projektimies äärimmäisen mukava ihminen ja varmasti kahvihetki on miellyttävä. Pitäisköhän mun raahata toi Keittiömestari mukaan, jaettu tuska olisi pienempi tuska? Vai miten se meni?

Hyvää pääsiäisen jatkoa kaikille tasapuolisesti!

Mulla on uus muru

Ta-Daah! Täällä taas! Oliko ikävä? Ai ei? Ette vaan myönnä...
Kävin tilittämässä rahat alan liikkeeseen, ja nyt mulla on uus Asus. Ja tässä toimii jopa kaiuttimet ;)

Mitäs sitä ollaan sitten tällä viikolla tehty? No käyty lenkillä, kävellen lähinä. Olen jopa sanut ulkoilutetttua Keittiömestaria kahdesti tällä viikolla! Sen on pakko kertoa jotain, jos ei muusta niin siitä että ilmat on olleet poikkeuksellisen kauniit ja lämpimät!
Kerran olen tällä viikolla päässyt salille, lauantaina jälleen menen taas. On ollut kiirettä töissä ynnä muuta tylsää mikä on estänyt urheilun. Niin ja pääsiäinenkin vielä, huomenna on koko urheiluhalli sulki.

Ihan muuten varoituksen sanana, suosittele lämpimästi kirjaamaan salasananne ylös. Multa on yksi käyttäjätunnus + salasana combo ilmeisesti pysyvästi hukassa, vaan saa salasanaa päähähäni millään. Onneksi se ei ole mikään äärettömän tärkeä juttu, mutta ketuttaa silti.
Tosin Keittiömestari huusi itselleen parilla kympillä erilailla rikki olevan omaa kuollutta konettani vastaavan läppärin ja ilmeisesti kohta olisi yksi melkein toimiva kone taas tarjolla? Kovelevy on mun vanhasta koneesta, joten voisin päästä salasanoihini vielä käsiksi. Nooh, katsellaan.

Ilmoitusluontoinen asia

Jotta ette kaikki luule meikäläisen kadonneen tai hävinneen, niin kerrottakoon että läppäri tuli eilen tiensä päähän. Olisihan tuo pitänyt arvata kun kaiuttimet lopettivat toiminnan pienen savun hajun siivittämänä, ei laite tule palvelemaan enää pitkään. No eilen se siis teki lopullisen kuolon ja kirjoittelen tätä nyt töistä. Mikä sinänsä on vähän ikävää kun avokonttorissa yrittää kaikessa rauhassa päivittää hen.koht. blogiaan saattaa joku esimies tulla selän taakse vinkumaan...

En ollut yhtään valmistautunut näin nopeaan poismenoon, joten talouspoliittisia tarkasteluita joudutaan suorittamaan ennen kuin marssin kauppaan hakemaan uutta. Näin ollen palailen linjoille. Joskus.

Kevät? Pah!

Tämäkin vielä. Vaikka olen kaikelle liikkumattomalle ja liikkuvalle allerginen, olen keväisin tanssinut salsaa siitä ilosta etten kärsi siitepölyoireista, vaan olen voinut nauttia keväästä täysin siemauksin (ja tyhjin sieraimin). Ilmeisesti salsani on koettu pilkaksi jotain korkeampaa tahoa vastaan, sillä viimeisen viikon olen ollut tukossa.
Voihan tuo olla ihan katupölystäkin johtuvaa, mutta epäilen kyllä allergiaa. Niiskutus on jatkuvaa, ja sitä myöten jäytävä päänsärky. Olen yliannostellut astmalääkkeitä ja allergialääkkeitä minkä olen ehtinyt. Odotan vain, koska silmäni alkavat vuotaa, sillä silloin on h*lvetti irti. En nimittäin kykene laittaman silmätippoja. On hyvin, hyvin, epäluonnollista tunkea silmään mitään ylimääräistä. En muuten koskaan samasta syystä rajaa silmiäni, ollaan niin lähellä epäluonnollista aluetta että en vaan kykene! Ripsiväri menee kumma kyllä, mutta alaripsiä värjätessä usein tirahtaa jo kyynel. Ja yhtä ällöä on laittaa jollekkin muulle silmätippoja. *Puistatus* Saattaisin tässä kohtia tanssia onnen salsaani sen vuoksi, että kaukonäköni on normaali, enkä näin ole velvoitettu käyttämään piilolinssejä pinnallisista syistä. Mutta pelkään että se kostautuu niinkuin kostautui ilo siitepölyallergiankin kohdalla.

Varvas on muuten parantunut! Ainakin melkein. Eilen kävin heittämässä reippaan kävelylenkin, jotain ehkä 5km ikäänkuin kokeilumielessä eikä mitään kipua ja tuskaa ollut havaittavissa. Sen sijaan huomasin, että kynsi näyttää olevan halki sieltä ihan juuresta, sen irtoamista siis odotellessa.

Tälle viikolle näyttäisi osuvan vain kaksi salireissua, mutta aerobista onkin kertynyt jo neljä, että olen viikon liikuntoihin tyytyväinen. Varsinkin kun viime viikko meni aika tiukassa puristuksessa.
Ruokailut on tällä viikolla menneet jopa vielä enemmän penkin alle kuin normaalisti, tai lasketaanko kaksi hampurilaisateriaa, pussillinen sipsejä, paketti suklaakeksejä ja pussi täytelakuja onnistuneiksi painonpudottajan valinnoiksi?

Humppaa!

Joojoo, ketuttaa edelleen, mutten jaksa vatvoa. Sen sijaan suosittelen tutustumaan soitin ja lauluyhtyeeseen A7X (tai Avenged sevenfold virallisesti). Kirsun sielu lepää poikain soittoa kuunnellessa. Eikä nuo nyt varsinaisesti rikosta silmällekään tee?

Aloita vaikka näistä.

Nythän kävi niin, että mun kannettavan kaiuttimet on kosahtaneet, enkä yhtään osaa sanoa onko noissa linkeissä oikeat tai edes millään lailla säädylliset pätkät, mutta toivotaan niin...

Tu & Kä jatkukoon

Kärsimystä ja tuskaa, tursimusta ja käskaa. Sävytettynä ehdalla vitutuksella!

Tänään oli koulutuspäivä, allekirjoittanut toimi sinä koulivana osapuolena. Rankkoja juttuja tuollaiset kahdeksan tunnin yksinpuhelut. Siispä kävin vetelemässä välissä huoltiksella kunnon ranskalaiset + hampurilainen combon ihan silkkaan turhautumiseen. Tulin töistä, olinkin jo nälkäkuoleman partaalla joten vetelin kolme leipää juustolla ja metukalla ja siihen päälle vielä pussillisen suklaata. Sitten olikin jo huono olo.
No onneksi kävin aamulla vesijuoksemassa, muuten olisin saattanut inhotakin itseäni. Nyt vaan vituttaa.

Olenkohan muuten täällä meuhkannut että tykkään cd-levyistä formaattina? Kun kuuntelen levyä, tykkään hypistellä levyn vihkosta ja pyöritellä kuoria muutenkin. Ja hivelllä levyhyllyä, tai no sen sisältöä. Saatan järjestellä levyni väreittäin, aakkosjärjestyksessä, suosikkijärjestyksessä tai jossain muussa vain mun todellisuudessa järjelliseltä näyttävässä järjestyksessä.
En jaksa pyöriä kaupoissa, joten suosin nettitilausta. Nyt erään nettifirman tilaus on jo kolme viikkoa myöhässä ilman mitään syytä. Sekin vituttaa.

Projektimies soitti, pyysi kylään kun haluan varmasti tutustua häneen jälkikasvuunsa. No ei muuten pahemmin mun maailmaa liikuta tuollainen lähinnä bisnestutun puolivuotias kakara. Varmaan pitäisi olla tosi muikeena kun pääsen penskaa ihmettelemään, mutta eipä sitä taida olla tarvis edes kehua, ylpeät vanhemmat on justiinsa sitä sorttia että muksu osaa niiden mielestä jo varmaan enemmän asioita kuin minä. Ja ne sitä paitsi asuu Länsi-Helsingissä. P*rkele sieltä on aika vaikea saada parkkipaikkaa muutenkin. Eli ensin mun pitää etsiä se niiden kotiluola, ja sen jälkeen vielä parkkipaikka, ihan vaan että pääsen kahville ihmettelemään vierasta pentua. Sanoinko jo että vituttaa?

Tuskaa ja kärsimystä

Heräsin päikkäreiltä justiinsa, olen tainnut nukkua öö 4 tuntia? Jaa että univelkaa vai? Taitaa kroppa olla myös vaan väsynyt, kun jotenkin unohtui viime viikolla pitää se lepopäivä. Tai no lauantai oli melkein lepopäivä kun kävin nilkuttamassa vaan reilun puolen tunnin lenkin. Varvas, eli sitä myötä päkiä, eli sitä myötä polvi ja lonkka on edelleen vajaakuntoinen. Kaveri neuvoi lauantai-aamuna miten voisin kokeilla teipata tuota varvasta ja pitihän sitä käydä testaamassa. Melkein hyvin se toimikin, ja sen kunniaksi kävin eilen illalla sitten ihan kunnolla lenkillä. Vähän tuo varvas kenkkuili ja turposi, mutta kantoi hyvin kun malttoi pysyä kävelyssä. Yöllä en sitten lonkkasäryn vuoksi nukkunutkaan ja tänään kävely on ollut tuskaisampaa kuin taas monena edeltävänä päivänä. Kannattiko? Kyllä, psyykeeni tarvitsi lenkkeilyä (ennen kaikkea hyvässä seurassa, sain marmatettua maailmantuskaani kaverille hartaudella).
Joten tänään sitten lepopäivä.

Miten muuten menee? Kiitos kysymästä, ei tässä muuten kummempia. Haluaisin sanoa että Keittiömestarin kanssa menee taas paremmin, mutta kun sanoin niin viimeksi alkoi se möläyttelemään ihme juttuja. Mutta jos tehdään niin, etten sano suoraan mitään, ja kiinnostuneet voi sitten lukea rivien välistä? Ovelaa, eikö totta?
Olenko muuten huono tyttöystävä, kun odotan kuin kuuta nousevaa että Keittiömestarilla alkaa tämän kesän kausihommat? Ne on reipasta vuorotyötä, ja iltapainotteista. Se on nyt tämän talvikauden ollut hommissa joissa työaika sijoittuu virka-aikaan kuten allekirjoittaneella ja olen kärsinyt salaa kaksinkertaisesti. Ensinnäkin treeni on kärsinyt, kun on ollut kiire kotiin ja Keittiömestarin kylkeen, ja kärsinyt kun en ole viitsinyt viikonloppuisin lähteä treenaamaan kun toinen höpöttää jostain yhteisestä laatuajasta. Missä on mun laatuaika? Saattaisin jopa väittää että osa näistä meidän talven kähinöistä johtuu mun purkautumattomasta adrenaliinista. Mutta kohta saan treenata rauhassa, ja viettää sen jälkeen laatuaikaa Keittiömestarin kanssa niin että sitä oikein odotan.

En muuten viime viikolla käynyt koin kolmena päivänä vaa'alla, outoa. No paino olikin koholla, ei paljon napannut tuijotella niitä lukemia. No tällä viikolla aloitetaan lukemasta joilla on aloitettu kolme edellistäkin viikkoa. Ai mikä jumi...

Poies

14 laukkua, 8 kengät, 4 taulua, 2 kirjaa ja yksi polkupyörä. Työkaverit kävi tänään suorittamassa inventaarion mun kaappeihin ja tuossa olin uuden kodin saaneiden tavaroiden saldo. Olin ne tänne ihan kutsunut, ja ei ne tulleet mun tavaroita varastamaan kuitenkaan. Olin suunnitellut kamojen viemistä kirpparille, mutta niitä on kuitenkin niin vähän että takkiin olisi tullut. Enkä olisi jaksanut miettiä käypää hintaa. Nyt tavarat pääsivät varmasti rakastavaan kottin, ja ennen kaikkea, pois mun nurkista pyörimästä!

Tuossa ihmettelin että miten mulla on laukkuja ja kenkiä niin paljon? Niitä nimittäin jäi kaappiin edelleen useita kappaleita. Kuljen lähes aina tennareissa tai ballerinoissa kesällä, ja talvella on sitten saappaat tai jotkin muut talvikengät. Silti kaapit notkuu eri varpaiden suojausvälineistöä. Sama laukkujen kanssa, töissä on aina salikassa mukana ja se toimittaa sitten samalla käsilaukun virkaa, vapaalla on usein käytössä muuten reppu, tai muutama muu vakiolaukku. Silti noita oli noin vietävästi! Pyörittelin tavaroita käsissäni niitä lajitellessa, ja tajusin että suurin osa on ostettu 2003-2006 välisenä aikana. Silloin olin myös suurimmillani! Vaatteet puristi, eikä kokoja löytynyt läheskään aina, mutta kengät ja laukut oli siitä kivoja ettei ostoa tursuavat ihrat haitanneet. Jotain kivaa kun oli itselle saatava, oli uusi veska kivuton ratkaisu. Ei tarvinnut ostaa taas isompaa kokoa.

Oli hyvin, hyvin, terapauttista luopua noista tavaroista. Ensinnäkin kun ovat maanneet täällä tyhjän panttina, ja toiseksi tiedän että tavarat menivät uusiin koteihin joissa niitä pidetään muuallakin kuin vaatehuoneessa pahvilaatikosa pölyttymässä.
Ja sitten on vielä se turhamaisempi syy, nyt kun tuli tilaa kaappeihin niin voin haalia sinne uusia ihania tavaroita!

Ja kohta saa loputkin läskit huutia! Yksi ystävistäni, (kundi johon tulisesti rakastuin ollessani, öö, 14 vuotta ja kuka ei koskaan vastannut tunteisiini ja josta sittemmin tuli yksi parhaimmista ystävistäni) ilmoitti ostaneensa puolen vuoden kortin käyttämälleni salille. Ruvetaan treenaamaan vähintään kerran viikossa kimpassa. Tällä jannulla on treenivuosia, kokemusta ja ymmärrystä monin verroin enemmän kuin meikäläisellä, ja kaikella rakkaudella tämä isäntä lupasi ruoskia ylimääräiset meikäläisestä pois!

Kyllä se aurinko näemmä paistaa risukasankiin, vaikka sillä risukasalla onkin varvas murtunut ja poikaystvän kanssa vähän vastamäkeä.

Tolkku kateissa

Onko ilmoja pidellyt? Vähän näyttäis satelevan. Mun parkkipaikka on muuttunut järveksi, onkohan venepaikalla sama taksa kuin autopaikalla?
Oon tässä kolme iltaa yrittänyt aloittaa kirjoittamista, mutta mulla ei oo mitään sanottavaa. Hassu tunne, haluaisin tänne jotain jorista, mutta pää kumisee tyhjyyttään.

Varvas on edelleen ihan hajalla, sitä särkee ja turvottelee koko ajan. Ei ole kuulkaas kiva. Ja kumppari on kengistä näemmä se vihoviimeisin, johtuisko siitä että se on aika painavakin? Mutta koska täällä oli tulva, oli pakko laittaa lantsarit jalkaan aamulla kun lähdin työmaalle. Eli aerobista urheilua ei ole tullut harrastettua juurikaan, vaikka pari kertaa yritin sitkeästi eri lenkkareilla käydä kokeilemassa lenkkeilyä. Ei sillä, viime viikolla kävin tasan kerran salilla, köh. Tulipahan kuitenkin harrastettua tuota mentaali puolen jumppaa sitten senkin edestä. Kaikesta työ ja oman elämän sähellyksestä olin vaan niin poikki, että jumppa oli kyllä justiinsa se viimeinen asia meikän mielessä.

Työkuviot vähän helpottaa, kummasti se suunsa puhtaaksi puhuminen auttaa. Tai siis ei mulle mistään työhuonetta olla taiottu, tai prokkilaista poies, mutta sainpahan sanottua suorat sanat esimiehelle, ettei se pääse kuvittelemaan että hyväksyisin tällaisen heitteillepanon (saatoin käyttää tuota sanaa myös puhuessa pomolle, ai mikä draamakuningatar?). Ja vielä parhaassa tapauksessa uusisi kyseistä tempausta.

Kotona on edelleen puurot ja vellit sekaisin, ei olla Keittiömestarin kanssa saatu asioita puhuttua kunnolla, enkä todellakaan tiedä missä mennään. Viikonloppuna se kuitenkin tuli tänne, ja oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut, tai mitään ei olisi sanottu? Olin tietysti niin puulla päähän lyöty, etten itse saanut sanottua aiheesta mitään ja odottelin vaan että se alkaisi omia sanojaan ja tekojaan vähän avaamaan, mutta ei. Jotenkin on vaan niin suuri ketutus päällä, joka väsyttää suunnattomasti, etten oikein edes jaksaisi mitään draamaa. Joten todella kypsästi vaan hengailen toistaiseksi ja keräilen voimia ja teen sotasuunnitelmaa jotta asiat saisi jotenkin tolkkuun. En mä nyt maailman tappiinkaan jaksa tällaista soutumista ja veivaamista. Mutta näin nyt mennään toistaiseksi.

Näin sattumalta Projektimiehen viikonloppuna. Se on saanut lapsen. En muuten olisi ihan heti uskonut, mutta kai sekin käy jos se ElämänNainen osuu kohdalle? Vissiin ihmisillä puhaltelee muutosten tuulet muutenkin, yksi ystävä eroaa pitkän liiton päätteeksi. Mutta on tässä yhdet häätkin tiedossa. Että pitkässä juoksussa taitaa mennä tasan nämäkin hommat. Vielä kun saisi oman elämänsä johonkin tolkkuun.