Heh, olipa jopa omasta mielestäni ontuva muunnos otsikossa. Ei ihan tainnut toimia "Kultsi, kutistin kakarat"-muunnos.
Oltiin kuitenkin TuVen kanssa lauantaina Korkeasaaressa, ja niin tuntui olevan puolet Suomen lapsellisesta väestöstä muutenkin. Mutta eip se haittaa, kyllä me sekaan mahduttiin.
TuVeen taisi tehdä suurimman vaikutuksen joka paikan vallanneet hanhet jotka mennnä kaakattivat ympäriinsä. Niin ja tietysti korvapuusti.
Viime yönä sitten heräsin että naapurin koira haukkuu. Ei se ollutkaan naapurin koira vaan oma lapsi. Kurkunpääntulehdus näemmä tehnyt paluu aika tasan vuoden jälkeen. Viime vuonna se oli huhtikuun ekalla viikolla, jos en väärin muista.
Toistaiseksi haukkuva yskä on ollut jotenkin hallittavissa eikä tyytöä häiritse, enempi häiritsee lähempänä neljääkymppiä pörräävä kuume, tai se laskee aina kun lääkitys on tapissa, mutta lähtee taas nousuun hetken päästä. Niin taisi olla viime kerrallakin, joten ei auta muu kuin odotella ja lääkitä.
Onneksi olen nykyisessä työssäni täysin korvattavaissa. Tai jos en ole korvattavissa, niin kenekään niskaan kuin omaani ei tekemättömät työt kaadu. Tosin tänäänkin olen hoidellut normaaliin tapaan työasioita, kotisohvalta. Ja samalla tietysti syönyt keittoa, leipää ja kakkua. Kaikilla höysteillä. Kokkaus- ja keittiöleikit on kyllä todella kovassa huudossa, kuumeesta, nuhasta ja yskästä huolimatta.
Syömisestä noin muuten. Perjantaina kiskoin pakastepizzaa ja suklaata, lauantaina hodarin ja lisää pizzaa, eilen pari lautasellsita pastaa. Paino on kuitenkin vain 600 grammaa enemmän tänään kuin perjantaina. Ei huono, vaikka itse sanonkin. Täytyy vain toivoa että homma pysyy jotenkin kontrollissa kun hengaan kotona. Ja toiveena on tietysti karata salille illan tullen kun Keittiömestari kotitutuu töistä.
Onnistumisia!
4 viikkoa sitten