Minttu ja rakuuna

Nepä maistuvat suussa lounaan jäljiltä. Vähän epäortodoksista vissiin syödä lammasta jo tänään, mutta mitäpä me ateistit sääntöjä uskottaisiin.
Sen sijaan syön kirsikat kakusta ja nautin täysin siemauksin tästä neljän päivän vapaasta.
Alkuviikko menikin töissä vaatimattomasti 10-12 tunnin työpäiviä tehdessä joten tämä päivä on mennyt terapiasiivotessa.

Sen verran olin rapsakkaa terapiasiivousta, että Keittiömestari ei uskaltanut olla osallistumatta. Tuli sitten perässä liinan kanssa ja pyyhki ovia kun tietää että inhoan niiden hinkaamista. Jostain syystä meidän kaikki ovet on nykyään tuossa metrin korkeuteen asti ihan tähmässä?
Asun eka kertaa asunnossa, jonka sisäovet ei ole tasaisia, vaan niissä on sellaisia koristeuria (tälle olisi varmaan joku fiinimpikin sana, mutta ovisanasto ei ole hallussa), ja hittolainen että ne urat keräävätkin pölyä! Keittiömestarikin sitä tänään ihmetteli, niitä tassunjälkiä pyyhkiessään.
TuVekin osallistui siivoukseen, ensin omalla imurillaan mukana imuroimalla, sen kiikuttamalla pikkuroskia minulle, jotka sitten imuroin TuVen kädestä. Voitte kuvitella kikatuksen määrän.
Nytkin muuten kuuluu kikatus, isä ja tytär puhaltelevat Muumipappapiipulla saippuakuplia kylppärissä. Tai TuVe puhaltelee kuplia ja Keittis pesee saunaa. Kai. Mutta se piippu on aika vinha. Tai ihmettelin että sellaista saa myydä: pikkulapset puhaltelevat piippua ilokseen ilman että kukkahattutädit eivät huutele torinnurkalla porttiteorioiden ja huonon esimerkin perään.

Tänään on viikon ensimmäinen lepopäivä, maanantaina ja keskiviikkona kävin salilla, keskiviikkona myös vesijumpassa. Tiistaina ja eilen kävin ihan perinteisellä kärrylenkillä.
Kaivoin varastosta TuVen vaunut esiin, niissä kun on kunnon isot pyörät ja työntöasennon saa ergonomisemmaksi kuin rattaissa.  TuVe istuu niissä mielellään, ja kutsuukin niitä itse vauhtirattaiksi. Tai siis vauhtilattaiksi, mutta you get the point.
Ajattelin ensin että kylillä pitävät hulluna kun tungen taaperon vaunuihin, mutta TuVe on  sen verta sirokokoinen ja vaunujen ratasosa reippaankokoinen, että tilaa on. Ja toisaalta, kun tuolla soratiellä jossa on vielä loskaa paikoittain nilkkaan asti ei voisi vähempi kiinnostaa muiden mielipiteet menopeleistä.

Tänään ja huomen ajattelin syöpötellä vapaasti, runsaalla määrällä hiilareita ja suklaalla, ja sitten palata ruotuun jälleen. Tässä onkin mennyt muutama viikko ihan mukavasti, ja tällä viikolla ehti paino jo suorastaan romahtaakin 2 kiloa. Epäilemättä saan menetyksen korkojen kera kyllä takaisin, sanoi hän kauraleipää oivariinilla syödessään.