perjantai 30. huhtikuuta 2010

Hauskaa Vappua!

Tuntuu blogimaailma hiljentyneen riehakkaaseen vapun viettoon. Itse tässä vietän rauhallista vappua; köllin telkkarin edessä ja syön nakkeja. Keittiömestari on töissä (ylläri), kuten myös suurinosa kavereista. Meillä on huomenna omat vappubrunssit jotka jatkunee pitkälle iltaan. Näin ollen tänään on hyvä ladata akkuja.
Viime yönä nukuin todella huonosti. Siis to-del-la huonosti, tuntemattomaksi jääneestä syystä. Siksi tänään on ollut veto pois ja vaikka kuinka uhkailin eilisessä postauksessa, en tänään yksnkertaisesti jaksanut lähteä salille.
Sen sijaan kun aurinko iltapäivällä paistoi täydeltä terältä, hain siskolta kaksi karvaista lenkkikaveria mukaan ja tein puolentoista tunnin lenkin lähimetsässä. Vauhti ei päätä huimannut, mutta kivien ja kantojen yli hyppely varmasti lisäsi lenkin tehoa.

Alkuillasta ulkoilutin Zombia. Toisin sanoin vein kaverin naamiaisiin. Pyynnöstä kävin ovella pyörähtämässä, esittelemässä itseni kaverin uudelle tyttöystävälle. Hauska huomata että kerrankin ihmiset olivat panostaneet naamiaisiin, eivätkä ilmaantuneet paikalle vain hauskoissa aurinkolaseissa tai stetsonissa. Kaveri oli zombi maskia ja revittyjä vaatteita myöten, tämän tyttöystäväkokelas Marilyn Monroe ja ovelta näin ainakin pingviinin, hoitsun, vauvan ja jääkiekkoilijan ja joukon muita. Toivottavasti Zombilla ja Marilynillä on hauskaa tänä iltana!

Kirsun tipaton jatkuu edelleen, joten kippis simalla ja hauskaa viikonloppua!

torstai 29. huhtikuuta 2010

Työnteko häiritsee elämänmuutosta.

Otsikossa mainittu fakta on taas tullut todistettua. Tällä viikolla paino on muljahtanut alaspäin mukavat 1,5kg, vielä on muutama sata gramma siihen alimpaan tulokseen missä on käyty (mikä muuten oli talvilomalla!). Ja aion todellakin takoa nuo -200g alaspäin tällä viikolla. Toiset keräilee lomakiloja, täällä pudotetaan kiloja lomalla!

Maanantaina raahauduin vielä viimeisillä voimillani salille, puuhastelin "tyttöpainojen" kanssa puuduttavia sarjoja (tyyliin 20-30 x3-4) lähinnä palautteleva treeni mielessä. Ensimmäinen vapaapäivä alkoi jo klo 8.30 reippaalla lenkillä joka koostui muutamasta spurtista juosten ja muuten kävelystä (jaloissa painoi vielä työputki). Aikaa sain tähän kulumaan tunnin.
Eilen suunnistin jo aamusta salille, sain kulumaan siellä reilun tunnin touhuillessani lyhyemmillä sarjoilla ja isommilla painoilla. Sen jälkeen siirryin uimahallin puolelle ja vesijuoksentelin 45 minuuttia. Melkein voisi eiliselle laskea treeniksi myös vierailun Korkeasaaressa MLAV:n ja tämän 5 vuotta vanhan pojan kanssa. Käveltiin ympäri saarta reilu kaksi tuntia, mutta viimeisen reilut puoli tuntia kannoin reppuselässä turnausväsähtänyttä 5-vuotiasta.
Tänään heräsin jo seitsemän aikaan ja suunnistin taas lenkille, seurana räkätaudista paranemassa oleva ystävä, joten tahti oli luokkaa reipas kävely. Illalla on vielä vuorossa kevään viimeinen Bellyfit.

Tuosta MLAV:n pojasta on kerrottava vielä jotain, hmm, liikuttavaa. Kuten pidempään seuranneet lukijat ovat huomanneet, vietän MLAV:n ja tämän perheen kanssa paljon aikaa. Näin ollen tulee heidän poikansa saa oman huomionsa, ja usein tuleekin myös leikittyä Legoilla tai autoradalla myös tämän sankarin kanssa. Rauhallinen elo sai dramaattiset käänteen siinä vaiheessa kun kävin esittelemässä Keittiömestaria MLAV:lle. MLA jr kuuli että olen tulossa käymään, ja tuli avaamaan oven. Ilme jäätyi pienellä pojalla siihen paikkaan kun en ollutkaan yksin. Sanakaan ei nuorimies sanonut, kääntyi kannoillaan, juoksi omaan huoneeseensa ja paiskasi oven mennessään kiinni. Sain houkuteltua pojan ulos huoneestaan vasta tuomallani karkkipussilla melkein tunnin kuluttua siitä kun oltiin ilmestytty paikalle. Tämän jälkeen poika itsepintaisesti vaati huomiotani esitellen kaikkia mahdollisia leluja ja siinä vaiheessa jos Keittiömestari vahingossa sanoi sanaakaan tai saati kosketti, heitti MLA jr niin jäätävän katseen deittiäni kohtaan että jos olisi naurattanut, olisin ollut järkyttynyt.
Tapahtuneesta on nyt kolme viikkoa. MLA juniorin kanssa ollaan edelleen kavereita, niin kauan kun kukaan ei mainitse keittiömestaria nimeltä. Jos pojan vanhemmat menevät vahingossa mainitsemaan miehen nimen pojan kuullen, hermostuu poika edelleen. Hih. Minkäs sille mahtaa että olen niin, no rakastettava!

Nyt tippaleipä ja simaostoksille, vaikka itse en oikein kummastakaan piittaa! Mutta sesonki vaatii!

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Lämmin!

Aurinkoa! Linnunlalua! Leskenlehtiä ja niitä sinisiä pieniä kukkasia joiden nimeä en tiedä! Taitaa se kesä tulla tänäkin vuonna. Ja missä mä vietän tällaista leppoisaa ja aurinkoista sunnuntaita? No töissä tietenkin. Viimeksi olin pyhänä töissä jouluna, ettei voi väittää näiden pyhätöiden pahemmin rasittavan. Ja mukavaahan tämä oikeastaan on, varsinkin kun nää tappotunnit (= pari tuntia ennen kotiinpääsyä) voi käyttää sujuvasti blogaillen. Ja sitä paitsi, enää huominen ja sitten loppuviikko vapaata.

Eilen kävin töiden jälkeen salilla. Nyt vihdoin tuntui hyvältä. Johan sen fiiliksen perään olen täälläkin huudellut jo pidempään. Ja kun salilla meni sutjakkaasti tuntui elämä sen jälkeen voittavan noin muutenkin. Hyvä treeni, parempi mieli. Pohje vaan kramppaili, täytyy sitä tänään vielä vähän verytellä, jos kävisi vaikka vähän köpöttelemässä tuossa lähiympäristössä kun viime päivien sateiden johdosta allergiaoireetkin on melkein jo hetkellisesti hallinnassa.

Eilen MLAV kertoi että olen styylannut kuukauden. Oli tällainen merkittävä merkkipäivä päässyt menemään ohi niin meikäläiseltä kuin siltä toiseltakin osapuolelta. Vaikka itse en ehkä olisi tätä vielä seurusteluksi luokitellut, ja MLAVkin oli tuon laskenut meidän ekoista treffeistä. Tarina ei kerro miten se voi muistaa koska meidän ekat treffit oli. Itsekään en muistanut, mutta kun se eilen soitti ja tästä asiasta meuhkasi, tarkistin kalenterista ja niihän se asia on, 24.3. seisoi kalenterissa treffimerkintä.
Vaikka nyt aloin miettimään tätä seurusteluasiaa. Jotenkaan se ei sanana kuulu mun sanavarastoon. Ja parisuhde on taas jotain sellaista mun mittakaavassa että siinä olevat tietää esimerkiksi toisensa ystäviä nimeltä enemmän kuin yhden kappaleen. Tosin allekirjoittaneella ei ole kavereita (ja syyn tähän löydät Vinonkurisen puheen kommenttilootasta) joten mun kohdalla tarvii miettiä jotain muita kriteerejä.
Mutta kai tämä on jotenkin vakavaa, mun hammasharja on muuttanut jo sen luo :)

torstai 22. huhtikuuta 2010

Ilmoja on pidellyt

Joopa joo.. Taisin viime postauksessa lupailla jotain asiaakin. Eh, mitenkähän tässä nyt sitten sanansa asettelisi kun mitään asiaa ei ole...
Joku onneton voisi kuvitella että styylaaminen vesi kaiken ajan ja blogi olisi jäänyt muistoksi vanhapiika-ajoista. Oliskin kivaa jos näin olisi. Totuus on kuitenkin se, että olen painanut töitä tällä viikolla kuin keskikokoinen porsas. Ja sama jatkuu vielä ensi maanantaihin asti läpi viikonlopun. Tiistaista eteenpäin olenkin sitten Wappu-lomalla. Eli tällä viikolla on pitänyt tehdä tämän ja ensi viikon työt. Onni on olla sellaisessa paikassa töissä joissa sijainen on tuntematon käsite. Ei vaines, ei pidä valittaa kun toisilla ei ole lainkaan töitä.

Odotan ensi viikkoa kuin kuuta nousevaa.Suunnitelmissa on jumpata koko huhtikuun edestä kun tuntuu että tämä kuukausi on mennyt jotensakin harakoille. Vaikka liikunta-kertoja on tullut, on silti sellainen olo etten ole kunnolla tehnyt mitään. Voi olla että se johtuu lenkkeilystä, sitä olen harrastanut tässä nyt vähintään joka toinen päivä, sunnuntaista lähtien pyrkinyt menemään juoksuaskelin vähintään puolet matkasta. Jostain syystä on vain sellainen päähänpinttymä ettei lenkillä käyntiä lasketa "liikunnaksi". Tiedä mistä sitten tuokin johtuu, vaikka lenkillä tuleekin melkein enempi hiki kuin salilla. Mystisiä on Kirsu ajatusten tiet.

Kiitos Sontsikselle lääkevinkistä, täytyy tänään ottaa linjat lääkärille ja pyytää reseptiä.
Vähäloskaista ja -tuhkaista loppuviikkoa kaikille!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Siitepöly on syvältä

Ihan siis tiedoksi jos jolle kulle oli vielä yllätys. Tää aivastelu ja niiskuttaminen kyllästyttää nyt jo, vaikka sitä on jtakunut vasta viikon verran. Varsinkin kun tietää että tätä tulee jatkumaan "parhaassa" tapauksessa tuonne juhannukselle asti. Päätäkin särkee koko ajan vähän, johtunee jatkuvasti allergialääkkeiden yliannostuksesta.
Luulisi tämän kaiken toimivan pontimena hakeutua salille hyvin ilmastoituun tilaan pois tuolta allergia-keitaalta.
On se ehkä vähän toiminutkin, eilen yllätin ennen kaikkea itseni löytämällä itseni salilta klo 8 aamulla. Siis vapaapäivänä. Kello kahdeksan! Mutta tietysti tähän kaikkeen oli syy; kampaaja aika klo 10.30 ja eihän sitä voi sitten uudella tukalla mennä salille hikoilemaan.

Ihan ettei omakehun aromi pääsisi väljähtymään, kerrottakoon että olen tänään siivonnut vaatehuoneen, imuroinut koko asunnon, pessyt pyykkiä ja astioita (eli ladannut koneet). Imuroin myös auton ja pesin tuulilasin sisältä. Niin, ja kannoin kesärenkaat autoon. Jep, olen ollut rikollinen viikon ja ajellut vielä nastoilla, mutta auto menee huomenna huoltoon niin ajattelin sitten lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla antaa huollon setien (tai tätien) vaihtaa kesikset samalla. Kävin myös aamulla lenkillä, eli tälle viikonlopulle tuli mukavasti liikuntaa allergiasta huolimatta.
Nyt irroittelemaan springeriä, vai mikä se "koiran pyöräilytalutin" oikealta nimeltään nyt onkaan, vanhasta pyörästä ja kiinnittelemään sitä siskon pyörään joka ajatteli alkaa pyöräilemään koiriensa kanssa. Tai toivottavasti vain yhden koiran kanssa kerrallaan!
Tällainen kuulumisraportti tällä kertaa, jos seuraavalla kerralla vaikka oikeaa sisältöä...

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Inkkarit alkaa olee takaisin kanootissa!

Muumit palanneet laaksoon ja lepakot tapuliin. Terävin kynä penaalissa on myös löytynyt ja hissikin nousee -hetkittäin-ylös asti. Valot on päällä ja joku on kotona. Tulikohaa asia nyt selväksi?
Edelleenkin salilla käynti on aika puuduttavaa, mutta silti eilen ponnistelin paremmin ja tuloksekkaammin kuin pitkään aikaan. Huomenna menen uudestaan ja ja tänään huomasinkin pakkaavani salikassin jo paljon ponnekkaammin.
Lenkkeilyä on sen sijaan harrastettu hyvällä menestyksellä, ja siitä on myös vasemmassa kantapäässä kipeät rakot todisteena. Mystistä, viime kesänä/syksynä lenkkarit istuivat kuin unelma ja nyt painaa todella kivuliaasti. Selittelinkö jo riittävästi että saisin hyvän syyn kävellä lenkkari-kauppaan (vanhat on viime kesänä ostettu ja oikeasti vielä ihan iskussa)? Sunnuntai-aamuna tein n 7km vakilenkin ripeään tahtiin mutta ilman juoksuaselia. Tänään käytiin vakilenkkikaverin kanssa tempaisemassa tuossa lähellä 6,5km pururata ja metsän tuoman suojan armossa kokeiltiin hiukan juoksentelua. Tai juosten meni ehkä 2km. Tuntui hyvältä. Sovittiin uudet lenkkitreffit torstaille, pikkuhiljaa aletaan muuttamaan juoksun ja kävelyn suhdetta, mutta rauhakseen ettei mene maku.

Tänään oli mukava päivä muutenkin. (Vaikka en käynyt edes treffeillä... ) Rakas ystävä oli käymässä koiran ja melkein puolivuotiaan poikansa kanssa. Iltapäivällä oli niin nätti ja lämmin ilma, että päätettiin lähteä hiukan vaunuttelemaan. Ystävä sitten taiteli koiran ja vaunujen kanssa pihalla joten tietysti kysyin että voinko ottaa toisen, ja että kumman hän uskaltaa antaa käsiini. Hetkeäkään epäröimättä mulle lykättiin vaunut. Pitäisköhän epäillä ystävän mielenterveyttä kun uskoi mulle vauvan ennen koiraa? Hyvin meni kuitenkin, ja oli ihana höpötellä hyvän ystävän kanssa tästä uudesta ihastuksesta joka heti tiesi mitä ajoin takaa kun kerroin jotain yksityiskohtia. Rakkautta on hyvä ystävä. Harmillinen takaisku että tämä ystävä asuu niin kaukana ettei ihan viikottain edes nähdä.
Syötiin muuten päiväkävelyn päätteeksi viinerit, että se siitä skarppauksesta ruokailun suhteen. Nooh, huomenna on uusi päivä!

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Tää on kuntopiiri!

Not. Tälle viikolle osunut vain kaksi salikertaa. Huomenna tulee ehkä kolmas, mutta en olisi siitä yhtään niin varma. Huomen aamulla kuitenkin lenkille, jos saisi vaikka niitä juoksuaskelia keräiltyä. Kuten jo edellisessä postissa valittelin, nyt on vaan se sali-pössis hukassa enkä millään saa itseäni väkisin liikenteeseen. Toisaalta paino näyttää keikkuvan about samoissa vaikka liikuntaa on ollut huomattavasti vähemmän tällä viikolla kuin normiviikolla olisi. Ja mystiset kuunliikkeet on aiheuttaneet myös sen, että olen syönyt kuin ei-enää-edes-niin-pieni porsas. Kaikkea ja paljon. On lähtenyt lapasesta, mopo karannut käsistä, lepakot lentäneet tapulista ja muumit karanneet laaksosta.

Olisi äärettömän mukavaa ja kätevää kun olisi edes joku/jotain mistä syyttää tätä kaikkea, kun se peilistä takaisin katseleva pallonaama ei tahdo ottaa syitä niskoilleen. Hiton lusmu.
Keittiömestarinkin kanssa menee mukavasti, ja se on ollut jossain työjutuissa itse niin kiinni ettei ole ollut edes vaatimassa mun liikunta-ajasta osinkoja. Ärsyttää kun en voi edes sitä syyttää. On tää ihmisen elämä vaikeeta.

Mutta jotain positiivista; pomo kertoi perjantaina että olis vielä 2 vuosilomapäivää tuhlattavana. Kuvittelin että olisin ne jo aikaa sitten käyttänyt, mutta näin siis ei ole. Joten päätin sitten viettää vappua pitkällä kaavalla ja olla lomalla silloin. Kummasti piristi ja jaksaa taas pähkäillä töissä kun kohta on miniloma tiedossa.

Olin taas laiska keksimään mitään otsikkoa, joten se on lainattu tällä kertaa täältä. Jotenkin tämä sangen osuva biisi on päässyt menemään ohi mun korvieni, nyt pääsi kyllä soittolistalle. Vaikka onko tuo nyt niin ihme etten ole kuullut kun aina kuuntelen Rockia.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Täällähän minä

Onko kukaan edes kaivannut? Deittaileminen käy työstä; ensin painaa kahdeksan tuntia leipänsä eteen, sitten pinnistelee reilun tunnin salilla ja sen päälle pitää vielä itsensä naamioida ihmisen näköiseksi ja lähteä treffeille. Huh. Tuo saattoi kuulostaa valitukselta muttei se ole. Ihanaa tämä on.

Sontsis kyselikin onko lenkkeily maistunut; kyllä kiitos näillä keleillä! Tosin vaikka villinä aikomuksena oli lyhentää pituutta ja nostaa vauhtia, en millää ole niin malttanut tehdä. Pitkät, kuitenkin reipastahtiset, lenkit ihastellen kevään alkamista. Niistä on Kirsun huhtikuu tehty.
Huomasin justiinsa että bellyä on enää jäljellä vain kolme kertaa. Täytyy siis, jälleen, keksiä joku kesälaji. Vaikka ei siinä mitään, jos on tällaiset ilmat niin mikäs tuolla ulkona on touhuillessa.
Salilla sen sijaan kulkee hiukan tahmeasti. Mutta tunnistan tämän itsessäni, aina ei vaan voi olla kivaa-hauskaa-mukavaa. Muutaman viikon kun käy hiukan pakkopullamaisesti pyristelemässä niin johan taas alkaa maistumaan.

Painokin tulee hitaasti ja eestaas heilahdellen alaspäin, mutta tulee kuitenkin alaspäin. En oikein ole kovien aikarajojen ja tiukkojen dieettien ystävä, joten päätin että kesäkuun alkuun mennessä painosta on hävinnyt 3 kiloa. Mitään uutta ja ihmeellistä en asian eteen ole tekemässä, skarppaan vain nykyisiä syömisiäni (sanoo hän syöden 300g lakupussia samalla).

Tänään projektimiehen kanssa hiukan palaveria vielä tiedossa. Kummasti aika on kortilla kun kumpikin tahoillaan styylaa. :)

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Älä sinä muiden katseista välitä

Tänään on korkattu kevätkausi. Kävin kuin kävinkin lenkillä, matkan mittasin äsken autolla ja pituutta lenkille tuli kymmenisen kilometriä. Pääasiallisesti matka meni kävellen, muutamia ryminmuutoksia tein ja hölkkäilin hetken sieltä ja täältä. En viitsinyt alkaa revittelemään ettei lenkkikärpäsen purema heti lienny ja siksi panostinkin enemmän matkaan kuin sisältöön. Oli muuten ihana ilma ulkoilla, siellä oli varmasti yli 10 astetta lämmintä ja tiet sulat.
Huomenna olisi taas sali auki, mutta päätin pitää lepopäivän ja hypätä siskon auton kyytiin ja käydä syömässä pääsiäisen kunniaksi lammasta mökillä. Tullaan kuitenkin illalla kotiin, en oikein ole innostunut viettämään yötä kylmässä. Tai kai siellä siedettävän lämmintä on, kun vanhemmat ovat olleet mökillä jo useamman päivän, mutta saatoin käyttää kylmää tekosyynä kun oikeasti pidän mökkeilystä vain kesällä kun olosuhteet kun optimissa :)
Sunnuntaina ajattelin kokeilla lenkkeilyä uudelleen, silloin lyhyempää matkaa ja kovempaa vauhtia. Maanantaina sitten salille ja vesijuoksemaan.

Tänään olin syömässä tämän uuden isäntä-kokelaan luona. Selvästi olen paasannut elämäntavoistani ehkä vähän liikaakiin (tai sopivasti), sillä tarjolla oli dieettihenkisesti höyrytettyjä kasviksia, keitettyä kanaa, tummaa makaronia ja valkosipuilla höystettyjä ruisleipiä. Hyvää oli, harvemmin (koskaan) tulee syötyä noin terveellisesti koska en osaa itse kokkailla dieettiruokia jotka maistuisivatkin jollekkin. Onni on deittailla keittiömestaria.

Ilemmalla pitäisi treffata vielä MLAV (pääsiäis)munanvaihdon merkeissä.
Tänään mitenkään mihinkään liittyvän otsikon tarjosi Vartiaisen Jenni.

torstai 1. huhtikuuta 2010

Aprillia

Muutamia kertoja on tänään yritetty vedättää, mutta uskoisin selvinneeni toistaiseksi voittajana.
Mies ei saanut sitä työpaikkaa (oikeesti, arvatkaa oliko vaikee esittää harmistunutta toisen puolesta vaikka korvien välissä oli sellaiset bileet ettei paremmasta väliä), mutta sekin kuultiin jo eilen ettei käynyt aprillipilasta.
Nyt sitten ihmetellään että pitäiskö tästä kehkeytyä oikea ihmissuhde kun se olis maantieteellisestikin mahdollista?
Aikä näyttää.

Treeni kulkee, pyhät sekoittaa kuvioita. No huomenna ajattelin mennä koettaa lenkkitossulla asfalttia, josko alkais taas viritellä tuota lenkkeilyä talvihorroksesta.

Mutta tää oli tällainen pieni teaser, lähden tästä pääsiäisen viettoon!
Munakasta pääsiäistä!