maanantai 28. huhtikuuta 2014

Ha-ha

Veela haastoi ja minähän tottelen. Kyllä tämä aina pääsykokeisiin luvun voittaa.

Haasteen säännöt:

1. Linkitä henkilö, joka haastoi sinut.
2. Kirjoita säännöt blogiisi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin.
3. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
4. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogiinsa.
5. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen

1. Mitä aiot tehdä isona?
Kovasti olisi tuo maisterointi mieleen, mutta jos jatkan näin kirjojen välttelyä niin toiveeksi jää.

2. Jatka lausetta; jos olisin rohkeampi, niin...
No en ainakaan pelkäisi korkeita paikkoja. Uskaltaisin ehkä myöntää että tää maalle muutto ei ollut se ideoista paras. Mutta koska en ole ihan niin rohkea, sanon vaan että voisin asua mielelläni jossain muuallakin,  ehkä.

3. Mitkä asiat saavat sinut kyyneliin?
Lehmänpaskan haju! TuVen oireilu ruokakokeiluiden jälkeen. Se vaan ottaa vieläkin koville kun joutuu toiselle kipua tuottamaan vaikka yrittää vaan ohjeiden mukaan mennä (terkkuja vaan sinne allergiaohjelman puoleen)

4. Jos sinulla olisi mahdollisuus, mitä harrastusta haluaisit kokeilla?
Capoeiraa! Parkouria! Ja näitä ei tarvinnut edes miettiä.

5. Ottaisitko jonkin kauneusleikkauksen vanhempana? Onko mielipiteesi muuttunut tästä iän myötä?
Ottaisin, nostaisin luomia niin että silmät näkyy kun kulmat roikkuu nyt jo tiellä.
Aikaisemmin näin isorintaisena mietin että kuka hullu haluaa silarit, mutta sittemmin olen tullut siihen tulokseen että kukin tavallaan, ja kaikilla on ne omat aitansa jonka takana ruoho vaikuttaisi olevan vihreämpää.

6. Mikä laulu on viimeaikoina soinut päässäsi? Entä onko jokin biisi ollut joskus oikein vaivana ja korvamatona?
Olivian tunnari (se possuohjelma Pikku Kakkosessa, aaargh).
Iänikuisin korvamato on varmasti Kummelista tuttu Munasillaan (munasillaan, kohta kaikki on munasillaan... no niin, nyt se soi taas mun päässä...)

7. Mitä tietotekniikkaa ostaisit heti, jos olisi mahdollisuus/varaa?
uusi läppäri,  vanha laukesi tammikuussa ja olen kituuttanut tabletilla. Tällä on tosi ankea kirjoittaa..

8. Opiskeluhaaveita, mitä?
Onhan noista jo täälläkin jauhettu. Haluasin oppia myös entisöimään huonekaluja, lasketaanko se?

9. Kaikkein tärkein arvosi, ja miksi?
Sisäinen rauha. Jonka yleensä tavoittaa vasta kuin henkinen ja taloudeölinen puoli on elämässä balanssissa, toisin sanoen haiskahtaa vähän utopialta. Rakkaus, mielenrauha terveys.

10. Riitätkö itsellesi?
Onhan tässä yli 10 kiloa vielä ekstraa, luulisi riittävän, hah.
Yleensä riitän, lapsi tuo esiin riittämättömyyden tunteita suuntaan jos toiseen.

11. Minkälainen käsillä tekeminen on sinulle mieluisinta?
Neulominen. Duploilla rakentelu ja värityskirjan väritys on myös yllättävän terapeuttista.

En vaan kykene haastamaan ketään, blogistelen niin harvoin etten edes kehtaa :)

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kiikaatyttö ja pääsiäispupun kosto

Olihan kiirastulinen torstai ja pitkäperjantain aamuyön puoli tuntui myös todella pitkältä. Ai miksikö? No todettiin että TuVen edellisestä maitoaltistuksesta on jo melkein puoli vuotta aikaa. Toiveet oli korkealla kun tyttö eka kertaa suostui syömään raejuustoa, ja pyysi sitä jopa lisää. Söi siis eilen päivällä puolitoista teelusikallista. Aikaisemmin ei ole raejuusto maistunut, ja piilotettuna ruokaankin hän on koko evään jättänyt syömättä.

No illan mittaan alkoi posket punoittaa ja virkayskä. Nukahtaminen oli tunnin työn takana ja siitä alkoikin rumba. Itkua, hiljaista valitusta, suoraa huutoa ja pipin kiljumista johonkin puoli kuuteen asti aamulla. Posket helottaa edelleen, ja kyynärtaipeet, takareidet ja nilkat on revitty rikki. Maallikkona voisin sanoa että taitaa olla edelleen maidolle allerginen. Ens viikolla testataan soijaa, melkein jännittää.

Pihakeinut pitäisi kieltää lailla. Tai ainakin pitäisi siirtää tuo meidän keinu, se kun tönöttää tuossa oven pielessä niin ettei talosta pääse poistumaan ohittamatta keinua. Eikä palaamaan. Ja TuVen mielestä keinut on ehkä parasta ikinä. Kun kaarretaan autolla pihaan, alkaa takapenkillä sellainen voimistuva "kiikaa-kiikaa"mantra. Ja joka välissä pitää päästä keinun kyytiin. Nykyään ollaan siis usein myöhässä, kun en muista tuota keinutaukoa laskea aikatauluihin. Ja puistossa tytöllä selvästi menee itseensä hermo kun ei osaa päättää haluaako tavalliseen keinuun vai niihin sellaiseen isossa vieterissä oleviin.

Tänään ollaankin sitten keinuttu koko rahan edestä. Keittis on paloitellut purettua aitaa, ja me tytöt kierrettiin tämän kunnan leikkipuistot läpi. Kuulostaa isommalta urakalta kuin onkaan, niitä puistoja on tasan kaksi. Pihakeinussakin ollaan käyty kolmesti keinumassa. Ei ole tyttöä vaivannut allergiaoireet enää muutenkuin satunnaisena kutinana, onneksi.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Oodi julkiselle terveydenhuollolle

Viime yö meni ulko-ovella rampatessa, tytöllä oli kurkunpää vähän väliä niin tukossa että oli pakko sitä käydä viileällä helpottamassa. Aamulla kun herättiin, aikani pohdin pitääkö tyttöä lähteä lääkäriin näyttämään. Ja kun tulin siihen tuokseen että tohtorin arvio oli paikallaan, aloitin pohdinnan sopivasta hoitopaikasta. Tuttu yksityinen firma jossa allergia- ja korva-asiat on hoidossa on 50 kilometrin päässä. Ja se on "vain tavallinen" lääkärin vastaanotto, hoidollisemmat palvelut löytyisi kyseisestä firmasta 70 kilometrin päästä. Kunnallinen terveyskeskuspäivystys sen sijaan sijaitsee 20 kilometrin päässä.

Joten kello 9 soitin terkkarin vastaajaan omat yhteystietoni. Sangen kätevä palvelu tuo takaisinsoitto,  ei tarvi koko ajan olla rimputtamassa. Takaisin soittivat noin klo 11, vähän pohdiskelin josko meille enää lohkeaisi aikaa tälle päivälle. Väärässä olin, tarjosi minulle kolmea eri aikaa, josta sain valita itselleni sopivan.

Valitsin sopivan ajan, ja purjehdin TuVen kanssa pelipaikalle noin puoli tuntia ennen meidän aikaa. Vähän alkoi kauhistuttaa kun käytävä oli ihmisiä täynnä. Vastaanoton hoitaja otti meidät sisään ja tarjosi tyhjää huonetta jonne voitaisiin mennä odottamaan ettei tarvitsi olla muiden kipeiden ja pelottavien ihmisten seassa (suora lainaus hoitsun suusta).
8 minuuttia ennen meidän varattua aikaa käppäili huoneeseen lääkäri ja hoitaja ja vetivät oven perässään kiinni. Oireet, tutkimukset ja diagnoosit käytiin läpi, TuVe hengitteli vähän lääkkeitä ja reilun tunnin päästä lähdettiin kotiin apteekin kautta.
Virka-ajan päätyttyä soi oma puhelimeni, ja hoitaja soitti mikä on vointi ja kertoi puuttuvat labratulokset jotka oli ok. Vaikka lääkäri sanoi että sieltä päin kuuluu vain jos on jotain poikkeavaa, mutta hoitaja sanoi että halusi soittaa ja kertoa kun tiesi meidän kuitenkin odottavan puhelua.
Vuolaasti kiittelin, ja kävin naputtelemassa asiakaspalautteenkin. Oli todella miellyttävä tunne tulla huomioiduksi ja hoidetuksi, vaikka kyseessä olikin periaatteessa virustauti johon paras hoito on aika ja oireenmukainen hoito.

Ei huono, sanoisin.

Niin ja TuVekin voi jo paljon paremmin,  kaikista jännintä taisi olla heppatarra ja pipi sormessa jota esiteltiin apteekissakin parille mummolle ja apteekin henkilökunnalle. Jälki sormessa oli siis verikokeesta.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Päivät juoksee, minä luonnollisesti en

Vatsatauti tyttärellä. Vatsatauti äidillä. Yleistä toipumista. Flunssa äidillä. Ja nyt kliimaksina ilmeisesti laryngiitti tyttärellä (tai sitten meille on muuttanut 40 asteinen hylje). Siinä vimoset neljä viikkoa parillakymmenellä sanalla.

Pääsin yli rimakauhusta ja hain kuin hainkin opiskelemaan. Ja lomailen kirjoista nyt huhtikuun ja pinnistän sitten toukokuussa vielä.
Äkkiseltään voisi kuvitella että toukokuussa tulen postaamaan enemmän kuin koskaan..

Maaliskuinen sairastelukierre oli kyllä siitä kätevä että sain kuitattua kympin rikki pudotetuista kiloista tälle vuodelle. Ja ne on pysyneetkin poissa, onneksi.
Harmittavaa vain että täällä maalla kesä alkoi jo. Eka jumppa jäi jo kesätauolle, ja seuraava jää ensi viikolla. Ne on rytmittäneet elämää ja liikuntaa kivasti. Nyt tarvitsee taas potkia itsensä liikenteeseen. Paikallinen urheiluseura vissiin järjestää jotain kesäliikuntaa, mutta se taitaa olla aika kahvakuulapainotteista. Joka ei taas meikäläistä napeksi lainkaan.

Tuo pikkuhylje on muuten todellakin avannut sanaisen arkkunsa. Päiväkodissa väittävät että ovat kuulleet viime viikolla jo kolmi sanaisia lauseita, omiin korviin on kuulunut mm. mun hauva, iso puu ja isi (n)ukkuu. Omasta mielestä aika hyvin, kun ottaa huomioon että eka selvä sana tuli koin kolme kuukautta sitten.
Seuraava ohjelmanumero olisikin sitten kuivaksi opettelu, mutta tultiin päiväkodin omahoitajan kanssa siihen tulokseen että suotta tuota hoputtamaan, taitaa tyttö senkin hoitaa omalla aikataulullaan kunhan vain mahdollisuuksia tarjotaan.