torstai 10. huhtikuuta 2014

Päivät juoksee, minä luonnollisesti en

Vatsatauti tyttärellä. Vatsatauti äidillä. Yleistä toipumista. Flunssa äidillä. Ja nyt kliimaksina ilmeisesti laryngiitti tyttärellä (tai sitten meille on muuttanut 40 asteinen hylje). Siinä vimoset neljä viikkoa parillakymmenellä sanalla.

Pääsin yli rimakauhusta ja hain kuin hainkin opiskelemaan. Ja lomailen kirjoista nyt huhtikuun ja pinnistän sitten toukokuussa vielä.
Äkkiseltään voisi kuvitella että toukokuussa tulen postaamaan enemmän kuin koskaan..

Maaliskuinen sairastelukierre oli kyllä siitä kätevä että sain kuitattua kympin rikki pudotetuista kiloista tälle vuodelle. Ja ne on pysyneetkin poissa, onneksi.
Harmittavaa vain että täällä maalla kesä alkoi jo. Eka jumppa jäi jo kesätauolle, ja seuraava jää ensi viikolla. Ne on rytmittäneet elämää ja liikuntaa kivasti. Nyt tarvitsee taas potkia itsensä liikenteeseen. Paikallinen urheiluseura vissiin järjestää jotain kesäliikuntaa, mutta se taitaa olla aika kahvakuulapainotteista. Joka ei taas meikäläistä napeksi lainkaan.

Tuo pikkuhylje on muuten todellakin avannut sanaisen arkkunsa. Päiväkodissa väittävät että ovat kuulleet viime viikolla jo kolmi sanaisia lauseita, omiin korviin on kuulunut mm. mun hauva, iso puu ja isi (n)ukkuu. Omasta mielestä aika hyvin, kun ottaa huomioon että eka selvä sana tuli koin kolme kuukautta sitten.
Seuraava ohjelmanumero olisikin sitten kuivaksi opettelu, mutta tultiin päiväkodin omahoitajan kanssa siihen tulokseen että suotta tuota hoputtamaan, taitaa tyttö senkin hoitaa omalla aikataulullaan kunhan vain mahdollisuuksia tarjotaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti