Ollos laihtunut

No älkää nyt ihmeessä niitä kirjavinkkejä nyt noin paljon antako, millään en ehdi kaikkea lukea! Vitsivitsi.

Siivosin vaatekaappia, ja kävin läpi isoksi käyneitä vaatteita jotka toiveissani voisin laittaa lopullisesti pois. Totuus vain on, että kyseiset vaatteet ovat nyt jo toista tai kolmatta kertaa jäämässä isoiksi, joten en raaskinut niitä vielä hävittää. Pakkasin vain pois käyttöhyllyiltä.
Omistan kolmet saman liikkeen farkut. Ensimmäiset on kokoa 48 ja mallia poikaystävä. Ne ovat minulla edelleen käytössä, tosin vyön kanssa. Malli on sellainen joka oikeastaan vain paranee pienestö lökötyksestä. Omistan farkut myös koossa 42, ne ovat kapealahkeiset, mutteivät mitkään pillit. Nämäkin housut ovat minulla aktiivikäytössä, eivätkä ne aiheuta suurensuurta muffinsiakaan vyötärölle.
Omistan myös bootcut mallin farkut koossa 44. Ja ollos ihmetys, nämä housut eivät mahdu päälle. Tai siis nousevat ylös muttei vetoketjua saa millään kiinni!

Pakko tässä on uskoa laihtuneensa, kun vaakakin näyttää pienempiä lukuja ja vaatteet istuu paremmin. Ja mikäli näitä ei usko, niin sitten on varmasti uskottava kunnanjohtajaa joka tänään kehui minua laihtumisesta, tai huomautti että painoni on selvästi tippunut ja näytän hyvinvoivalta. Enkä siis ole missään BFF meidän kunnanjohtajan kanssa,  mutta salilla ollaan tavattu. Meinasin kirjoittaa että tapailtu, mutta se olisi vaikuttanut jotenkin romanttiselta.

Ei talvi olla pinsessa

Pikkuhiljaa alan nousta jaloilleni kryptisestä virustaudista jossa loppupeleissä kärvistelin kolme viikkoa ilman tolkullisempaa diagnoosia. Tuskaista oli, mutta tällä viikolla olen jo palannut treenin ääreen. Jee, kolme salitreeniä ja kaksi pidempää lenkkiä takana.
Mikäs sen mukavampaa, että tuon otsikon minulle lainannut tyttönen tuntuu niiskuttelevan sängyssään. Ensi viikolla olisi ollut korvakontrolli, mutta jos viimeisimmät merkit paikkansa pitää niin käydäänkin niiamassa uusi kuuri pelkän tarkastuksen sijasta.
Ei siinäkään vielä hätiä mitiä, mutta ensi viikonloppuna olisi tietysti yhdet valmistujaiset jonne oltiin tytön kanssa menossa. No, onhan tässä viikko aikaa sairastaa ja täytyy kiikuttaa likka lääkäriin jo alkuviikosta jos näyttää menevän korviin tämäkin nuha.

Meillä on ollut tässä muutaman kuukauden kaikki keijuprinsessa-jutut kuuminta hottia. Mutta jostain syystä tyttö aina välillä tokaisee ettei aina tarvi olla prinsessa. Mikä on kyllä enempi kuin fine, koska totuushan on ettei aina tarvitse olla prinsessa.
Olen myös toiminut salapoliisina. TuVe söi hampurilaista, ja suupieliin nousi punaisia läikkiä, selkesäti allergista reaktiota mikä laski itsestään. Sama reaktio tuli kun tyttö söi turkinpippurijäädykettä. Mikä näitä ah niin  terveellisiä ja totta munassa (pun intended) 3-vuotiaan ruokavalioon kuuluvia ruokia yhdistää? Kypsentämätön kanamuna! Sitä oli pikaruokaketjun hampurilaisen majoneesissa, ja tietysti vain pakastettuna jäädykkeessä. Kypsänähän kananmuna ei aiheuta mitään reaktiota, mutta selvästi tuollainen raaka vielä temppuilee. Mutta koska temppuilee niin, että nostaa näppylät jotka itsessään tunnin tai kahden sisällä täysin häviävät, jatkamme altistusta.

Oma dieettini on ollut menestyksekäs. Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että kotelomekko jonka suunnittelin pukevani viikon päästä juhliin ei enää istu. Se roikkuu jäätyään isoksi. Joudun näemmä vielä kolttukaupoille, mutta ei harmita.
Tosin, tänään olen syönyt varmaan puoli litraa jo edellä mainittua turkinpippurijäädykettä. Ja päivällä pari lautasellista hiilareita ja rasvaa kun Keittis teki meille maissihiutalein kuorrutettua broiskua ja kermaperunoita (terveisiä vaan sinne 90-luvun keittiöön).
Toisaalta, olin tunnin salilla ja sen päälle juoksin vielä juoksumatolla puolisen tuntia. Että onhan niitä kaloreitakin kulunut.

Olen tässä aikani kuluksi tahkonnut läpi pari Utrion kirjaa, vaikka jo kertaalleen olen vannonut etten koske enää niihin epookkiharlekiiniromaaneihin. Haluaisin kovasti löytää jonkun hyvän kirjailijan jonka tuotannon voisin näitä vaaleina kesäiltoina kahlata läpi. Dekkari olisi aina varma juttu, mutta olen avoin ehdotuksille. Että olisiko niitä? Ainoa ehto on, etten halua lukea puhdasta fantasiaa (Potterit ja Hobitit on siis nounou).

Märkää.

Huoh. Mikä kokovartalo väsymys. TuVen virus tarttui minuun, ja kaatoi totisesti punkkaan. Pientä lämpöä, yskää, nuhaa ja kurkkukipua. Normisetti. Sillä lisällä että iho oli kosketusarka ja silmät valonarat, joten telkkaria ja/tai muita päätteitä ei olla lähes viikkoon katsottu. Onneksi Keittiömestarilla oli pitkä vappuvapaa, välikuolo olisi muuten korjannut.

Jälkitauti saldona TuVella märkäinen korvatulehdus toisessa korvassa. Toinen putkikin kolahti pois, toinen roikkui vielä märkäisessä kalvossa. Odotellaan spontaania poistumaa. Mukavasti tässä onkin taas kahden kuukauden sisällä jo toinen tulehdus. Sovittiin silti että odotellaan kesän yli jatkojen suhteen. Sillä kesällä on tauteja muutenkin vähemmän, ja nyt on TuVella sitten mahdollisuus muljata vedessä miten tahtoo eikä ole vaaraa vaikka korviin roiskuisi vettä. Ja tietysti elän toivossa että tyttö kasvaisi kesän aikana sen verran että anatomia muuttuisi paremmin korvia tuulettavaksi.
Toisaalta, putket pysyi melkein puolitoista vuotta ja sinä aikana oli tositositosi vähän mitään muutaman päivän nuhia enemmän. Että jos näyttää siltä että uudelleen putkitus kannattaa lääkärin mielestä, en käy vasta hankaan.

Itse sen sijaan nautin jälkitautina ilmeisesti poskiontelotulehduksesta. Nenäkannua olen koko ajan käytellyt, ja se on helpottanutkin. Tosin itse toimenpide tekee tällä hetkellä kipeää -ällövaroitus- sillä kannutellessa nenästä tulee sellaisia kiinteitä massoja jotka sattuu ulos tullessaan.
Tänään kömmin töihin ja istuin koko päivän aurinkolasit päässä, sillä silmiin sattui edelleen. Kohta varmaan pitäisi jo harkita lääkäriinkin menoa?
Sitä ennen on pakko mennä nukkumaan.