Pikkuhiljaa alan nousta jaloilleni kryptisestä virustaudista jossa loppupeleissä kärvistelin kolme viikkoa ilman tolkullisempaa diagnoosia. Tuskaista oli, mutta tällä viikolla olen jo palannut treenin ääreen. Jee, kolme salitreeniä ja kaksi pidempää lenkkiä takana.
Mikäs sen mukavampaa, että tuon otsikon minulle lainannut tyttönen tuntuu niiskuttelevan sängyssään. Ensi viikolla olisi ollut korvakontrolli, mutta jos viimeisimmät merkit paikkansa pitää niin käydäänkin niiamassa uusi kuuri pelkän tarkastuksen sijasta.
Ei siinäkään vielä hätiä mitiä, mutta ensi viikonloppuna olisi tietysti yhdet valmistujaiset jonne oltiin tytön kanssa menossa. No, onhan tässä viikko aikaa sairastaa ja täytyy kiikuttaa likka lääkäriin jo alkuviikosta jos näyttää menevän korviin tämäkin nuha.
Meillä on ollut tässä muutaman kuukauden kaikki keijuprinsessa-jutut kuuminta hottia. Mutta jostain syystä tyttö aina välillä tokaisee ettei aina tarvi olla prinsessa. Mikä on kyllä enempi kuin fine, koska totuushan on ettei aina tarvitse olla prinsessa.
Olen myös toiminut salapoliisina. TuVe söi hampurilaista, ja suupieliin nousi punaisia läikkiä, selkesäti allergista reaktiota mikä laski itsestään. Sama reaktio tuli kun tyttö söi turkinpippurijäädykettä. Mikä näitä ah niin terveellisiä ja totta munassa (pun intended) 3-vuotiaan ruokavalioon kuuluvia ruokia yhdistää? Kypsentämätön kanamuna! Sitä oli pikaruokaketjun hampurilaisen majoneesissa, ja tietysti vain pakastettuna jäädykkeessä. Kypsänähän kananmuna ei aiheuta mitään reaktiota, mutta selvästi tuollainen raaka vielä temppuilee. Mutta koska temppuilee niin, että nostaa näppylät jotka itsessään tunnin tai kahden sisällä täysin häviävät, jatkamme altistusta.
Oma dieettini on ollut menestyksekäs. Olen siinä onnellisessa tilanteessa, että kotelomekko jonka suunnittelin pukevani viikon päästä juhliin ei enää istu. Se roikkuu jäätyään isoksi. Joudun näemmä vielä kolttukaupoille, mutta ei harmita.
Tosin, tänään olen syönyt varmaan puoli litraa jo edellä mainittua turkinpippurijäädykettä. Ja päivällä pari lautasellista hiilareita ja rasvaa kun Keittis teki meille maissihiutalein kuorrutettua broiskua ja kermaperunoita (terveisiä vaan sinne 90-luvun keittiöön).
Toisaalta, olin tunnin salilla ja sen päälle juoksin vielä juoksumatolla puolisen tuntia. Että onhan niitä kaloreitakin kulunut.
Olen tässä aikani kuluksi tahkonnut läpi pari Utrion kirjaa, vaikka jo kertaalleen olen vannonut etten koske enää niihin epookkiharlekiiniromaaneihin. Haluaisin kovasti löytää jonkun hyvän kirjailijan jonka tuotannon voisin näitä vaaleina kesäiltoina kahlata läpi. Dekkari olisi aina varma juttu, mutta olen avoin ehdotuksille. Että olisiko niitä? Ainoa ehto on, etten halua lukea puhdasta fantasiaa (Potterit ja Hobitit on siis nounou).
Tää kaikki vie mut takaisin alkuun.
1 kuukausi sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti