torstai 19. helmikuuta 2015

MekaPileet

Meillä on viikonloppuna tiedossa tuplajuhlat, Keittiömestari ei kuulemma jaksa tehdä kauhean monta erilaista dieettiruokaa kun TuVekin on nyt kaikkiruokainen. Joten kaikki ruokavammaiset on kutsuttuna sunnuntaina ja kaikkiruokaiset lauantaina.

Sankarilla on lehahtanut atopia tällä viikolla vähän. Tässä ollaan arvottu johtuuko uudesta kevyemmästä perusvoiteesta tai jostain ruoasta. Vähän päätettiin että johtuu ihovoiteesta, mutta katsellaan.

Olen tässä yrittänyt pari päivää kuunnella TuVea, ja sitä löytyykö kaikki äänteet. Neuvolassa kuitenkin kysyvät kun puhe alkoi niin myöhään. En ole kyllä ihan varma, ihan kuin olisin jossain sanassa kuullut r-kirjaimen, mutta esim poro on pojo. Ja koira hauva vaikka kuinka yritän saada sanomaan koira.
Tuo puhe on muutenkin vähän nii  ja näin, päiväkodissa ja minä ymmärrän yleensä yhdeksän kertaa kymmenestä, vieraammat ja Keittis ehkä 7 kertaa kymmenestä. Tyypillisesti jättää ekan kirjaimen sanoista pois kuten auva (vauva, hauva on hauva), asit (lasit). Sanat myös taipuu sinne päin, jalka-jalat, käsi-käsit. Välillä osaa laskea oikein kahdeksaan, yleensä tulee yksi, kaksi, koome, kuusi, seissemän, kaheksaaaan!!! Sitä kasia ei siis voi sanoa painottamatta, TuVe lausee sen aikana kuin asia olisi iloinen yllätys. Äänteistä muuten vielä, y tulee una; musli, ullatys jne.
Yhtään en osaa sanoa onko puhe kolme vuotiaan tasolla, se kuullaan maanantaina.

Motorisesti tuo taitaa olla ikäisensä, tekee kuperkeikan, osaa pukea kaikki vaatteet (sikälimikäli huvittaa), tekee 24 palan palapelin, harjoittelee veitsen ja haarukan käyttöä, juo yhdellä kädellä lasista ja kiipeää puolapuita niin että vasen käsi ja oikea jalka sekä oikea käsi ja vasen jalka nousevat samaan tahtiin. Siis silleen apinamaisesti?

Postaus lienee viisainta lopettaa silloin kun vertaa omaa lastaan apinaan?

lauantai 14. helmikuuta 2015

Valentin

Jee. TuVen ainoat oireet on tulleet siitä siipikarjasta. Vähänkö siistiä, ensi viikolla vedetään synttäreillä kermakakkua koko porukka. Kakkua tulee muuten oleman, vaikka oltiin vähän Keittiksen kanssa puhuttu et jos jotain muuta kuin kakkua, vaikka jotkut leivokset kun vieraita tulee vähän. No tähän tuli muutos kun TuVelta kysyi mitä hän haluaa lahjaksi: Kakkua!! No sitä sitten kun kerran toinen pyytää. Nopeasti on oppinut tavoille, ottaa huomioon että tuo kohta kolme vee ei ole koskaan kakkua syönyt...

Tällä viikolla on tehtynä viisi treenikertaa. Painoa on puoli kiloa enemmän kuin viikko sitten. Paastoilua en ole saanut tehtyä kun tuo urheilu vetää puoleensa. Koska maailmassa ei ole ärsyttävämpää asiaa kuin jättää treeni kesken nälkään hyytymisen vuoksi. Mutta painonnousu kertoo että ruokailut on muutenkin pielessä, kun vaan saisi itsestään niin paljon kiinni että sitä lähtisi muokkaamaan.

Täällä maaseudun rauhassa on vietetty ystävänpäivää suomalaistyypillisesti. Olen kerrankin tarttunut puhelimeen ja rimpauttanut kaikki ystävät läpi,  juoruillut tärkeitä ja joutavia ja sopinut tällejä. Keittiömestari on viettänyt laatuaikaa parhaan kaverinsa kanssa, eli istunut pelaamassa jotain jonninjoutavia taktiikkapelejä. Mutta hän on onnellinen pelatessaan ja mä olen onnellinen kun saan olla kaukosäätimen yksinvaltias!

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Vähän ja vielä vähemmän dieettiä

Viikko vapautettua ruokavaliota takana; yksi oksu ja yksi valvottu yö maksettu oppirahoina. Viime yö meni valvoessa, oli maha kipeä kuulemma. Rauhoittui kyllä silittelyllä ja vieressä nukkumisella. Eilen söi suht normiruokia, mitä nyt yhden voi silmäpullan mummolassa. Mutta siitä söi puolet jo klo 13 ja loput klo 18 että olisi tuo jo aiemmin valitellut oloa. Taisi vaan mummon hoidossa syödä itsensä noin muuten ähkyyn ja uusiin ruokiin totutteleva elimistö vähän oikutella. Koska tänään on vointi ollut ihan ok.

Itsellä on ollutkin taas jumppaviikko, viisi vähintään tunnin kestävää urheilusuoritusta. Sähköpaimen ranteessa on ollut myös tyytyväinen, maanantaista perjantaihin saavutin asetetun tavoitteen askeleissa. Nyt viikonloppuna en, enkä kyllä ole liikkunutkaan yhtään. Ai miten niin olen polaarinen näissä urheiluhommissa?

Tänä vuonna en ole saanut siitä osapaastosta oikein kiinni, osittain syytän uutta työtä ja sen rytmiä, mutta itse olen kuitenkin ollut laiska. En oikein ole jaksanut tehdä sitä ajatustyötä tämän uuden työn kanssa että minä päivinä paastoan. Mutta aikomus on kyllä kova ottaa itseä niskasta kiinni.

torstai 5. helmikuuta 2015

Vain yhden oksun tähden

Pisteet otsikosta.
Sain kuin sainkin lähetettyä keittiölle viestiä TuVen dieetin kokeilupurusta. 2 viikkoa ja palataan asiaan.
Tiistaina oli tullut oksu päikkäreiden jälkeen, lounaalla oli ollut broileripastaa. Syyttävä sormi osoittaa siipiveikkojen suuntaan, sillä syksyllä tuli sama efekti kalkkunasta. Ja venhäsämpylöitä on syönyt ja maitoa juonut ennen ja jälkeen ilman mitään ongelmaa. Kuten on syönyt kaikkea muutakin rajoittamatonta.

Hirveän väännön jälkeen (Keittiömestarin kanssa, joka haluaisi palauttaa bataattia ja poroa dieetin, ihan varmuuden vuoksi) laitoin keittiön viestin että jätetään nyt jo pois kaikki lentävät eläimet. Saatoin väsyneenä murjaista että jos tarjolla on lentävää lehmää niin ei sitäkään sitten tytölle anneta. Eivät vastanneet mitään, mutta ei tainnut olla yllätys.

Jänniä aikoja elellään. Hassua oli hakea tyttö hoidosta vähän etuajassa kun olivat vielä välipalalla. Ja löytää toinen mussuttamassa juustosämpylää ja mansikkaraparperikiisseliä hyvällä ruokahalulla.

Huomenna olen itsekäs äiti. Lykkään lapsen normiaikaan hoitoon ja karkaan salille ja uimaan ennen työpäivää. Normaalisti olen perjantaisin karannut vähän aiemmin ja hakenut TuVen kotiin välipalalle, mutta huomenna ajattelin kokeilla aamujumppakomboa ja hakea tytön vasta normaaliaikaan välipalan jälkeen.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Dieettihommia

Tällä kertaa tyttären. Äiti räpiköi edelleen osapaaston ihmeellisessä maailmassa aina kun muistaa. Ja jumppaa kun siltä tuntuu. Toissa viikolle kertyi 6 liikuntasuoritetta, tälle viikolle yksi. Vähän on hajontaa tässä asiassa..

Mutta nyt siis märehdin TuVea. Reilun viikon on kuvioissa ollut siis hapanmaitotuotteet, ilman edes ihon lehahtelua. Suurempi ongelma on TuVe saada maitoa nauttimaan, maistuuhan se tosi oudolta jos ei oo koskaan juonut! Enkä minäkään sitä vapaaehtoisesti juo. Mutta onneksi on nuo sokerilla kuorrutetut lasten herkut joita tuo vetää mielellään. Ja ruoan seassa on syönyt nyt tietty jotain kermavalmistetta tms.
Mutta siis alunperin uhosin että vapautan TuVen dieetin heti kun maito sopii, mutta vaikka mitään oireita ei ole tullut, jännittää kohtuuttomasti. Kotona olen syöttänyt kaikennäköistä, mm. kaupan kalapullia joissa on paprikaa ja sipulia ja ties mitä selleriä seassa. Ja noissa jogurteissa on ollut marjoja ja hedelmiä joka lähtöön.
Kai tässä on vaan kehittynyt sellaisen perusfiilis, että mikää ei käy. Vaikka sehän on nyt todistettu vääräksi, ainakin suurilta osin.

Ja vaikka laittaisin nyt viestiä keittiöön että stop the press, TuVe saa syödä kaikkea ja vaikka kahden viikon kuluttua että ei, nyt palataan takaisin vanhaan diettiin en uskoisi sen olevan ongelma.
Mutta joku henkinen klikki vaan pitelee. Tietysti voisin laittaa viestiä että kokeillaan vapaata ruokavaliota 2 viikkoa ja mietitään sitten mitä tehdään.

Mietin tätä kaikkea ja siivosin TuVen ruokakaapin. Meillä on siis ollut yksi keittiönkaappi varattu TuVen ruoka-aineille, jolloin sieltä on voinut vapaasti poimia mitä tahansa ja syöttää TuVelle. Eikä ole ollut myöskään mitään kontaminaatiovaaraa.  Mutta nyt se aika on mennyttä, ainakin toistaiseksi. TuVen myslit hengailee samalla hyllylä minun myslieni kanssa. Samalla tuli todettua että kalliiksi on tullut myös tuo dieetti.  Poronliha tunnetusti kun on aina alessa ja gluteiinitonta evästä saa halvalla. Vaikka kesän jälkeen TuVe onkin sietänyt muita kuin vehnää, ollaan jouduttu pitäytymään gluteenittomassa koska sitä vehnää tungetaan joka paikkaan.

Eipä kai tässä auta muu kuin naputella viestiä keittiölle. Ei tästä jahkailustakaan mitään tule. Täytyy sitten vaan tutkia, purkaa ja altistella jos alkaa jotain ongelmaa ilmenemään.

Tajusin että nyt joutuu itsekin skarppaamaan. Jos enää ei ole TuVen ruokia. Koska mikä järki syöttää hälle eri evästä jos ei ole pakko. Mutta tänäänkin meillä kävi pikku aikatauluhärdelli Keittiksen kanssa ja lounaani on koostunut nakeista, karjalanpiirakoista ja salsalihapullista. Ei ehkä 3-vuotiaan tasapainoinen lounas. No ei tainnut olla kyllä kolmekymppisenkään!