Kuin peiliin katsoisi

Tyttö on äitiinsä tullut; kuolaa jokaisen vieraan paidalle, menee neliveto päällä ja oksentaa ensimmäisenä. Kun vieraat on lähtenyt löytyy pöydä alta syömästä sipsejä. Että semmoiset bileet.

Oli ne silti hyvät juhlat vaikka itse sanonkin. Ei meillä loppujen lopuksi ollut mitään varsinaista teemaa saati ohjelmaa. No tietty puhallettiin TuVen kanssa kakusta kynttilä, ja vieraiden keskuudessa kiersi valokuvakansio johon olin koostanut TuVen ensimmäisen vuoden. Siis ihan oikeita kuvia kansiossa, ei mitään kuvakirjaa.

Tarjoilut meni uusiksi ehkä noin ziljoona kertaa, vielä senkin jälkeen kun oltiin kaupassa käyty. Mutta
kaikille kelpasi, eikä ylimääräisiä jäänyt. No sen verran että sain loput systerille tungettua mukaan. Kevyesti ei otettu; vai mitä sanotte esimerkiksi minitortilloista juustoisella kanatäytteellä. Ai niin, ne tortillat oli muuten uppopaistettu... Suolaista oli viittä sorttia, makeaa vain yhtä. Sellainen klassinen kermakuorrutettu täytekakku jonka mä vaatimalla vaadin sinne juhliin. Suolaisen ja makean suhde tuntui silti olevan kohdillaan.

Kahden asunnonloukku on kohta entinen loukku! Hyväksyin tarjouksen kämpästä jo ennen ekaa yleistä näyttöä, ei pöllömmin etten paremmin sanoisi. Kaupat tehdään vielä ripeällä aikataululla, joten en sittenkään joudu maksamaan tyhjää asuntoa juuri lainkaan. Juhlan paikka. Katsotaan kuka kohta kuolaa vieraiden paidoille, konttaa ja oksentaa ensimmäisenä.

Hyvää yötä, menen silittelemään levottomasti nukkuvaa yksveetä. Taitaa tänään saadut rokotukset vähän oireilla.

365

Vai hetkinen, viime vuonna oli karkauspäivä, joten tuleeko TuVen iäksi sitten 366 huomenna?
Oli miten oli, mä en kestä, toi räkänokka on huomenna jo yksi vuotta!

Tänään olin helposti bongattavissa eräässä ostoskeskuksessa, kun kävin ostamassa viimeisiä tykötarpeita lauantain bileitä varten. Kävin meinaan ekana Tiimarissa, missä mukaan tarttui sellainen iso ykkösen mallinen foliopallo. Täytettyä tottakai. Ei sitten käynyt mielessä käydä sitä lopuksi täyttämässä, vaan uhkean muhkeaa palloa piti raahata vaatekaupoilla ja ruokakaupassa ja lounastreffeillä. Sain aika murhaavia katseita kun kävin systerin kanssa syömässä, ja näin hiihtoloma-viikon kunniaksi paikalla oli runsaasti lapsiperheitä ja useampikin tenava innostui meitsin hienosta pallosta. Vanhemmat sitten puolestaan vähän vähemmän.
Oli muuten siskon kanssa helppo sopia treffit, sanoin vaan että bongaat mut helposti, mulla on ilmapallo. Ei sisko uskonut. Uskoi vasta kun näki.

Kun tuon maagisen leijuvan asian toin kotiin ja esittelin sit tytölle niin hän loogisesti ihastui naruun ja painoon paljon enemmän kuin palloon. Ennen nukahtamista kyllä kölli Keittiömestarin kainalossa sohvalla ja kiskoi narusta ja nauraa kihersi heiluvalle pallolle.

Huomiselle jäi vielä ruokienhakureissu (menu bileisiin ei muuten vielä ole tiedossa, tai kai se muhii tuolla Keittiksen mahtavissa aivoissa). Mutta muuten valmistautuminen bileisiin on tehty. Farrkumekko tyttärelle silitetty, äidille ja isälle pesty ne ainoat viralliset edustusvaatteet (äidilläkin näyttäisi lauantaina olevan farkkuhame), koristeet on hankittu ja vieraiden määrä ja mahdolliset ruokavaliot varmistettu. Hyvältä näyttää!

Mitä jäi käteen?

Älkää ystävät hyvät kysykö tuota ensi kuussa. Palkoista olivat maksaneet mulle normipalkan nyt, eivät siis huomioineet puolittunutta työaikaani. Liiat rahat vähennetään ensi kuussa. Ottavat siis ylimääräisen puolikkaan pois jo puolitetusta palkasta. Eikö kuulostakin hyvältä? Sanoinko muuten jo että ensi kuusta olen kahden asunnon loukussa?
Toisaalta, sitten joskus kun maksetaan vain uutta asuntolainaa ja olen taas täysipainoisesti töissä voi muistella tätä kevättä jos tilillä tuntuu kevyeltä...

Otsikon kysymyksen mulle esitti meidän naapuri, lähinnä tarkoituksenaan tiedustella muuttuiko meidän iloisen ydinperheen elämä isäkuukauden aikana, eli koettiinko kotitöissä uutta balansoitumista tai sainko mahdollisesti palvontaa kohdalleni siitä kuinka taitavasti olen kaiken hoidellut.

No aika hiljaista on. Ainoa asia missä Keittiömestari kunnostautui, oli tiskikoneen käyttö. Muut kodinhoidolliset työt on näemmä meikäläisen etuoikeus. Sitten taas kun tuntee mut ja tietää esimerkiksi miten sairas suhde mulla on siihen hellanringin hinkkaamiseen, tuskin mitään mullistavaa odottikaan tapahtuvaksi.
Toinenkin asia on vakio; Keittiömestarin päiväunet. Kun se oli töissä, tuli se kotiin ja huokaisi kuinka rankka päivä on ollut ja vetäytyi päivunille. Kun mä tulin töistä,  Keittiömestari oli ollut TuVen kanssa päivän, huokaisi Keitiömestari kuinka rankka päivä on ollut ja vetäytyi päiväunille. Meinasin nykäistä tästä asiat pienehköt palkokasvit nenääni, mutta en sitten jaksanutkaan. Haaveilin vaan päiväunista.

No mitäs TuVelle jäi käteen? Hän oppi uudelleen yöhörppimisen (tästä muuten koulutauduttu pois onnistuneesti!). Toisaalta kontaamisen ja pystyynnousun taitokin tuli tässä kohdin mutta Keittiömestaria siitä tuskin on kiittäminen. Tyttö on myös oppinut kippistämään. Vähintään kerran yhdessä syödessä hän nostaa tuttipullon tai mukinsa kohti ja odottaa että hänen kanssaan skoolataan. Ja sekös onkin sitten lystiä.

Huomenna starttaa uskomaton yksvee-synttäriviikko. Pitäisi vielä yksi päivä ponnistella töissä (johan tässä jo kolmena päivänä olinkin), sitten voin rauhassa keskittyä bileiden suunnitteluun ja toteutukseen.  TuVen mummolla on vissiin lähtenyt myös lapasesta, se on hamstrannut varmaan kaikki mahdolliset koristeet 1-vuotisteemalla jostain Rovaniemeltä etelään! Voi ollakin että synttäreiden teema ei olekaan HelloKitty tai liila tai pallot vaan yksinkertaisesti yksvee! Huikeeta.

Mutsis oli.

Välillä vatsaa kipristää, toisinaan taas lehahtelee ihottumia ihme paikkoihin. Närästää tai on tukala olo muuten vaan. Puhun muuten itsestäni, enkä TuVesta. Enkä ole raskaana.
Sen sijaan kävin lääkärissä, tai no TuVe kävi allergiakontrollissa ja kun hänen asiat oli plakkarissa niin tohtorska sitten kyseli mun käsien ihottumista ja samalla muista vaivoista. Sen jälkeen kysyi että oonko koskaan olut maidottomalla dieetillä? No en ole, lähes kaikki muut ruoka-aineet on kyllä käyty läpi eliminaatiodieetillä läpi tai allergiatesteillä. Jotenkin ajattelin kun kärsin jo laktoosi-intoleranssista, että sitä proteiinia varmaan siedän?

Nyt sitten oon työstänyt ajatusta maidottomalle siirtymisestä, voisihan sitä kokeilla kaksi viikkoa ja melkeimpä siinä ajassa jo näkyisi että kannattiko. Vajaan kahden viikon päästä on vaan ne jo legendaariset mittasuhteet saaneet yksvee-bibikset, joiden herkkuja tuskin valmistetaan maidottomina (tietysti toi sohvalla kuorsaaja varmaan tietäisi jos kysyisi?). Toisaalta, oon läpi elämäni enempi tai vähempi näitä oireita ihmetellyt, jos odottaisi vielä tän kaksi viikkoa? Tai voisin pikkuhiljaa alkaa ajamaan maidon käyttöä alas ja ottaa täyden nollakuurin sitten bileiden jälkeen?

Eipä tuollainen maidoton dieetti vaikea ole, kaikki peruselintarvikkeet taitaa löytyä jo maidottomina versioina. Paitsi maitosuklaa! Se myös arveluttaa miltä soija/kauramaito maistuu kahvissa, onko kokemuksia, kumpaa kannattaa kokeilla?
Saattaisi muuten paino tippua lisää, jos jäisi tuo suklaan syönti vähemmälle?

TuVen allergiaasioista sen verran, että saatiin lupa jatkaa ruokataukoilua.  Tai hirssi/amarantti kokeillaan tässä lähiaikoina, ja jos siltä tuntuu niin bääbää (lammas, Uudesta-Seelannista tänne asti uinut, se ei nimittäin ole syönyt näitä meidän viljapeltojen tuotteita, you know). Kesän korvalla sitten kokeillaan broiler/kananmuna ja ruis. Mutta vakiot bataatti, banaani, mango, quinoa, rypsiöljy, lohi ja poro kera maidon (ja nyt alkavan kalkkivalmisteen) ja silloin tällöin siedetyt avokado, kukkakaali ja tattari riittävät pitämään tyttären hengissä ja sielunvoimissa vallan mainiosti.
Niin ja lääkäri käski kertoa neuvolaan sellaisia terveisiä, että jos voisi tädit nostaa nenänsä käyriltään, ja katsoa lasta. Tottahan se on että tuo kasvaa hitaasti, mutta vaikka se on tyytyväinen tytöntyllerö (suora lainaus lääkäriltä), on hällä kuitenkin vakava sairaus. Ja tuo tytöntyllerö kuitenkin koko ajan kasvaa, vaikka laiskasti niin tekeekin.  Enpä taida ruikuttaa neuvolassa, työtäänhän ne tekevät (ja oikeasti mä olen tainnut niistä kasvukäyristä eniten stressata) ja meidän neuvolantäti on ainakin pääsääntöisesti ollut vain ihana ja kannustava tässä tilanteessa, mutta itselleni taidan tuoda lääkärin sanomaa käyttää mantrana jos ja kun joku TuVen kasvusta jotain nyrpistelee.

Imuritilanne on muuten vieläkin päällä. Järki sanoo säästämään kun nyt olen tavallaan kahden asunnon loukussa, mutta mieli tekisi keittiöön kolmatta imuria (ensimmäinen on se tavallinen iso imuri jota ei jaksa aina nostaa esiin, toinen on tuo kupeitteni hedelmä joka imuroi pöydän alta kaikki leivänmurut ja sitten ihmetellään ihottumia..).

Ei mulla muuta

kuin että nyt se konttaa kans.

Kätevä tää blogi, tänne kun päivittää kaikki tällaiset jutut ni voi vaan täältä sitten puolen vuoden välein tarkastaa aikoja ja tapahtumia virallista vauvakirjaa varten..
(siksi kursivoinnit, sain palautetetta että nykyään teksit on heikompi tasoisia sisällöltään ja kieliopiltaan kuin aikaisemmin. En kiistä, mutta en ihan heti jaksa petratakaan).

Pieni gallup; onko varrellinen rikkaimuri turha vai ei? Mä ajattelin laittaa viimeiset joululahjarahat sellaiseen, mutta Keittiömestari ulvoo että laite on turha? Tosin se on tiettävästi tässä asunnossa tasan kerran imuroinut että on ihan yhtä jäävi sanomaan kuin tekin?

Muutoksia

Tätä tekstiä on kirjoitettu neljä päivää, että jos löytyy toistoa ni ei ole mun vika (etten jaksa (oiko)lukea [edes itse omaa blogiania]). Sijaistan tällä viikolla esimiestäni (eli teen Wanhaa Omaa Työtäni), ja ajattelin että ehdin hyvin postailla työn ohella, mutta kilin kassit. Töitähän täällä joutuu tekemään.

Nyt se on myynnissä. Mun oma poikamiesboxi, kohta sen omistaa joku muu (no tällä hetkellä se on kyllä vaan noin puoliksi mun, pankin sedät pitää tiukasti kiinni omasta puolestaan). Tai ainakin toivottavasti sen kohta omistaa joku muu. Sillä kuukauden päästä siellä ei asu kukaan, eli ei vuokratuloja, mutta laina ja vastikkeet pitäisi silti maksaa. Sanoinko muuten jo että viikon päästä työsuhteeni muuttuu osa-aikaiseksi? Joku pieni taloudellinen epäkohta siinä että tulot puolittuu mutta menot kaksinkertaistuu? No, toivotaan että joku siihen asuntoon ikihyviksi ihastuu ja ostaa heti pois kuleksimasta.

Taitaa TuVe skipata sen konttaamisen kokonaan. Viime viikolla tuo nimittäin keksi seisomaan nousun, ja eilisestä lähtien on taaperokärry saanut kyytiä kun tyttönen treenaa kävelyä. Joka kerta vaan ei askel nouse ja aika nopeasti tulee väsy. Sitten onkin varsinainen tilanne päällä kun TuVe ei ole ihan hokannut vielä miten pääsee siitä tönötysasennosta pois. Ei suostu irrottamaan otettan, vaan kitisee tai lasittuneesti tuijottaa eteensä että jotain tarttis tehdä. Sitten arvon tönöttäjä pitää käydä irrottamassa sormi kerrallaan jostain mistä hän pitää kiinni ja sen jälkeen avustaa lattialle istumaan. Ei ole helppoa. Kenelläkään.

Pieni paniikki taloudellisesta pärjäämisestä josta jo tuossa kappale sitten mainitsinkin sen verran stressaa, että sujuvasti olen kompensoinut tilannetta järjestelemällä TuVen yksvee-bileitä. Totuus on, että juhlakalu ei bileistä tajua hölkäsen pöläystä. Joten alkuperäinen suunnitelma oli keittää kahvit lähimmille meillä kotona. Nyt tilanne on kuitenkin se, että buukkasin yhden tilan joka vetää noin 35 henkeä helposti bailaamaan, ja synttärikutsuun on vastannut jo 14 henkeä, saman verran vielä antaa odottaa vastaustaan. Lähti äidillä vähän lapasesta. Mutta kun niitä synttäreitä on niin paljon kivempi miettiä kuin sitä mistä revin esim ensikuussa lainaan ja vastikkeeseen rahat!
En ole mitään teemaa bileisiin kehittänyt, ja kutsutkin lähti ankeasti tekstarilla. Mutta tarjoiluihin panostetaan. Tai no Keittiömestari panostaa, mä arvostelen. En ole vielä mitään ohjelmaakaan keksinyt, mutta eiköhän sekin ole vain ajan kysymys kun jotain keksin. Kynttilänpuhallus kakun päältä on vähän tylsä, kun sankari ei voi kakkua maistaa (koska ei todellakaan ajateltu kakkua leipasta banaanista ja bataatista). Lahjojen avaaminenkin on vähän niin ja näin, kun sankari tuppaa innostumaan eniten lahjanaruista..

Puolitoista viikkoa olen tehnyt kipeäksi tuloa, milloin vääntää vatsasta, milloin on yskä ja kurkku kipeä. Koska tauti ei ole edistynyt, olen käynyt vesijuoksemassa kolme kertaa viiikossa ja samoilla hinnoilla sitten salillakin. Ne härvelit on vaan aika moderneja, hyvä ettei sormenjälkeä kysy. Irtopainoja ei ole nimeksikään, mutta tuota salia näyttää käyttävän enempi nuo seniorikansalaiset joten siihen kohderyhmään härvelit varmaan passaa.
En viitsi ottaa mitään vuoden jäsenyyttä mihinkään, ja toivottavasti puolen vuodenkin olisi liikaa. Noin niinkun muuttoa silmällä pitäen, sillä pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä että muutetaan vähän kauemmaksi, no ainakin meikäläisen mittapuun mukaan, kun ollaan katseltu asuntoja noin 50km päästä Helsingistä.
Mutta toistaiseksi siis jatkan vesijuoksun ja seniorijumpan merkeissä, onhan niillä paino pudonnut kahdessa viikossa kaksi kiloa. Mikä on enempi kuin bueno, nimimerkillä pussilinen suklaakarkkeja iltapalaksi ja pastaa voi aina ottaa toisen lautasellisen.