viisi vuotta eikä suotta

TuVe kokkailee leikkimökissä sillä aikaa kun teen lumitöitä pihalla. Hetken päästä kajahtaa heleästi ovelta 'Uukaa!' (Ruokaa ts. syömään).
Lampsin kuuliaisesti leikkimökkiin ja ahtaudun jakkaralle istumaan valmiiksi katettuun pöytään.
TuVe lykkää ensimmäistä kippoa: 'Huvaa kalaa' eli hyvää kalaa. Syön kiltisti eteeni lautaselle asetetun lumikakkaran.
Kysyn mitä toisella lautasella on, harjaantumattoman silmään se näyttää kaarnalta. 'Leipää!'. No selvähän se.
Tarkistan vielä kattilan sisällön, voisi luulla hiekaksi. 'Iisiä!' riisiä siis, of course.

Syön hyvällä ruokahalulla eteeni asetetun appeen, TuVekin syö.
Keskelle kattausta on asetettu isohko kivi, epäilen sitä ehkä kakuksi. TuVe meinaan auttoi isäänsä leipomaan mulle synttärikakun. Mutta varmistan vielä pääkokilta asian. Vastaus tulee empimättä: 'Kivi!!'

Jepjep.

Työ vie naista eikä ikääntyminenkään helpota.
Ja kelatkaa, blogi on jo yli viisi vuotta vanha! Vaikka nykyinen tahti ei päätä huimaa, on blogini jo aika iäkäs. On ollut sinkkuilua, deittailua, oikeesti kovaa treeniä ja laihtumista, parisuhdetta, keskenmenoa, yhteenmuuttoa, raskautta, vauvailua, allergiasuota, muuttoa maalle ja rytinällä työelämään paluuta. Huhhuh.