En vaikka kuinka tekis mieli valittaa. Varsinkin kun ensin itkin harmaata ja märkää syksyä, nyt kun on valkoista ja kuivaa (ja kylmää kuin jääkarhun taka-osastolla) ei meinaa sekään kelvata.
No tuo riittäköön kansallislajistamme; säiden ihmettelystä :)
Tänään kun kävin salilla töiden jälkeen ja olin siellä käytännössä yksin (olihan siellä muutamia isäntiä kans, mutta ne pumppaa sitä metallia siihen tyyliin että maailma saa hajota kahtia niiden ympärillä ennenkuin ne huomiotaan muihin kiinnittää) enkä voinut enää vastustaa juoksumaton kutsua. Se on muuten salillani aseteltu näppärästi niin, että siinä ollessasi tuijotat seinässä olevaa halkeamaa. Yhä mulle tuli fiilis että se laite hajoaa alta, enkä saanut askelta sitäkään vähää rullaavaksi kuin luonnossa. Mulla mitään tekniikkaa ole, mutta kankeaa se meno edelleen on. Ja edelleen oon varma että että tossa pururadalla menen nopeampaa. Tai sitten vaihtuvat maisemat vs. paikallaan pysyvä halkeama seinässä tuo vaan sen illuusion että kovaa mennään. Eli taidan huomenna jälleen uhmata pakkasta ja painella ulkoilmaan. Jotenkin se pakkanenkin on miellyttävämpi kuin juoksumatto. Ainakin vielä.
Tänään töissä itse asiassa naureskelin, kun kerran nyt näillä tod näk talven ainoilla pakkaskeleillä aloitin tän juoksuharrastuksen, niin sitten viikon parin päästä kun ollaan takaisin nollassa niin kuinka helppo mun on silloin painella menemään. On tuo hapenotto sen verran tiukkaa silloin kun pakkasta on reippaasti yli toistakymmentä. Toivossa on hyvä elää :)
ps1. ostin vaaleanpunaisen treenikassin (kiviäkin kiinnostaa).
ps2. mulla saattaa olla treffit huomenna.
Kaikki on mahdollista
6 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti