Sama

Viimeksi käytetty otsikko pätisi edelleen. Sillä erotuksella että TuVekin räkii nyt, ja yskii. Virkamiehen tyttärenä hän ystävällisesti kuumeili perjantain ja lauantain välisen yön, ollen nyt jo parempi. Näin ei syntynyt ikäviä poissaoloja kenellekään.
Tai kultivoitunut arvaus on että kuumeili, totesin yöllä viereeni kömpineen aikamoisen levottomasti nukkuvan kekäleen joka hohkasi niin että omakin selkäni jo valui vettä. Ja kummasti uni rauhoittui vessan ja kuumetta alentavan lääkkeen myötä.

Tässä ollaankin perustavan ristiriidan äärellä, Keittiömestari mestari kärtti aamulla miksen mitannut kuumetta, ja menin toista lääkitsemään suinpäin. Itse olen taas koulukuntaa kyllä-äiti-pentunsa-tuntee enkä tarvitse kaikkeen lapsenhoitoon liittyvää numeraalisia arvoja toimenpiteitä ratkaisemaan.
Lauantaina tyttö ei tuntunut omaan käteeni enää lämpöiseltä, ja Keittiksen persässä suorittamat mittaukset antoivat tulokseksi hymynaamaa.
Päiväkoti ja työelämä siis kutsuu.

Jospa pääsisi salillekin sitten, en jaksa enää kökkiä kotona tekemättä mitään. Toisaalta olen saanut tässä sohvalla vasemmalla kyljellä pötkötellessä oikean solisluun kohdan kipeäksi, että saas nähdä millaisiin voimisteluliikkeisiin huomenna taivun kun olkapää on kipeytynyt enempi iltaa kohden.

Toivottavasti mystiset olkavaivat ja räkätaudit jättävät tämän talouden naiset heti kohta alkuviikosta. Perjantaina on maantie kuuma ja huristelen tytön kanssa viikonlopuksi Seinäjoelle. Olisi vähän niinkuin tyttöjen viikonloppua tiedossa.
Päiväkotiin oli kyllä ilmestynyt torstaina aina mieltä ylentävä "vatsatautia liikenteessä" lappunen, joten kädet niitä kipeitä olkapäitä myöden ristiin ettei tauti tartu jotta päästään reissuun.