Hellittely

Nyt on kuulkaas hermojen hellittely kaukana. Vekara heiluu vielä hereillä, vaikka äiti olisi jo kypsää kauraa nukkumaan.
TuVe nukkui viime yön levottomasti, ja kun pinniksessä vaikeni alkoi vieressä järjetön kuorsaus. Siis se oli oikeasti Kova Äänistä. Jos olisi joutunut puhumaan samaan aikaan, olisi todennäköisesti joutunut huutamaan. Käsittämätöntä, aina tuo on kuorsannut mutta aiemmin sentään jollain tolkulla.
No kahden aikaan en enää välittänyt äänistä ja vihdoin nukahdin.

Neljän tunnin yöunilla en jaksanut enää lähteä salille, sen sijaan hellittelin makunystyröitäni ruissipseillä. Hyviä oli, vaikka morkkis on käsittämätön. Sinänsä harvinaista, ehkäpä se elämänmuutos tekee tuloaan korvien välistä.

Niin ja hellittelin itseäni: ostin ihan omilla rahoillani sen varsi-imurin josta kuumottelin jo yli vuosi sitten! Se on ihana. Turhuudesta en vielä tiedä, meillä on yhteistä taivalta takana seitsemän tuntia. Joista imuri oli takakontissa yhden ja kuusi latauksessa.